Siirry pääsisältöön

Usko itseesi. Ole sinnikäs

Muistan vielä sen pienen ViliMarikan, joka opetteli seisomaan ja kävelemään. Muistan hetkiä niiltä ajoilta. En kaikkea, mutta jotakin.
 Muistan sen, kuinka kovasti yritin päästä äidin ja mummin luo mummolassa, mutta pyllähdin nurin. Nousin kuitenkin ylös ja yritin uudestaan. Pyllähdys ja taas uusi yritys.

Näitä vastaavanlaisia yrityksiä ja pyllähdyksiä on varmasti tapahtunut useita kertoja. En kuitenkaan usko, että olisin koskaan ajatellut, että antaa olla. Jatkan konttaamalla koko loppuelämäni ajan. Tai että ei minusta olisi kävelemään. Etten ikinä oppisi sitä.

Sama oli polkupyörällä ajamisen kanssa. Saatoin ehkä hetkellisesti ajatella, etten ikinä oppisi, mutta kuitenkin purin hampaat yhteen, kapusin pyörän satulaan ja jatkoin harjoittelemista. Joissakin asioissa se oppiminen vie muutaman päivän, joissakin vähemmän tai enemmän. Kuitenkin se realistinen tieto on päässä olemassa, että minä kyllä opin ja minä vielä osaan!
Kunhan harjoittelen ja yritän, teen parhaani ja tarvittaessa vaikkapa pyydän apua.
Isä auttoi monesti pyörällä ajossa pitäen tarakasta kiinni.

Miten olen muuttunut noista pikku-Viltsu-ajoista?
Ajattelenko nyt asioista helpommin, etten opi ikinä, en osaa, enkä edes halua yrittää?
 Luovutanko helpommin, kuin joku kävelemään opetteleva yksivuotias tai pyöräilyä opetteleva 5vuotias?

Kun meistä tulee aikuisia, unohdamme samalla lapsuudesta jotain hyvinkin tärkeää. Sen, että toistamalla samaa, pieniä askeleita kerralla ottaen saavutamme sen, mitä aiommekin. Laitetaan vaikkapa euro joka päivä purkkiin. viikossa siinä purkissa on 7 euroa. Kymmenessä päivässä 70 euroa. Tai jos ei ole euroa joka päivälle, niin vaikkapa 10 senttiä.
Ei oteta liian suuria askeleita, ellemme pysty siihen, niin ei tule se turhautuminen ja pettymys. Ollaan realistisiä, mutta suunnitelmallisia. Uskotaan kykyihimme ja tavoitteen onnistumiseen.

Voimme vaikkapa ottaa tavoitteeksi laihtua. Ei laiteta tavoitteeksi heti -50kg vaan ensin vaikkapa 5 kg. Sitten taas 5kg ja taas 5kg. Jokaisen viiden kilon jälkeen palkitaan itsemme. Ei herkuilla, vaan vaikkapa t-paidalla, kylpylässä käynnillä tai leffalipulla. Ja kirjoitetaan joka viikko ylös se, mitä on tapahtunut painon kanssa. Joka päivä ruokapäiväkirjaa.

Ja sitten vaan tavoitetta kohden!
Ulos! Lenkille! Jumpalle! Jotain, mikä auttaa asiaa!
Ei huomiseksi, vaan ensi vuodeksi. Ettet taas ensi kesänä tuskaile saman ongelmasi kanssa, kuin tänä kesänä!

Sama tavoite voi olla juuri sen asian kanssa mitä haaveilet. Olkoon se sitten mitä tahansa realististä. Uuden kielen oppiminen, autolla ajaminen, hiihtäminen...
Joskus tulee tömpsähdys, joskus taas menemme vauhdilla eteenpäin. Joskus hitaasti ja varmasti. Yleensähän tahti saattaa hieman hidastua, kun alkumetrit on menty vauhdilla, mutta se tarkoittaa vaan sitä, että olet hyvää vauhtia ylittänyt jo vaikeimman! Nyt alkaa se sinnikkyyden osuus!


Toiveikasta tätä päivää!

Kommentit

Nanna sanoi…
Hieno kirjoitus ja totta joka sana!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…