Siirry pääsisältöön

TABUT TARINAT: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?!

Kesällä kyselin tarinoita, joista vaietaan, mutta joista tulisi puhua ja kertoa, kuinka asiat oikeasti ovat. Tabuja tarinoita, tavallisia ihmisiä, vaiettuja salaisuuksia, osoittelua sormella ja kuiskuttelua...
Sain muutaman todella koskettavan tarinan, joista yksi on sen verran rankka ja koskettava, että aion kertoa sen ääneen useammassa osassa.

Tutustuin erääseen kauniiseen, eläväiseen ja iloiseen naiseen tarinan haku reissullani. Tämä nuori nainen vaikuttaa hyväsydämiseltä ja elämänarvot oikeilla raiteilla olevalta. Aivan kuin kuka tahansa, mutta silti rankan taustan omaava. En olisi voinut kuvitellakaan, mitä niiden nauravaisten silmien taakse kätkeytyy. Onneksi, sillä eihän kenenkään pidä joutua elämään meneisyyden varjossa tai leima otsassa. Jokaisella on luurankoja kaapissa, ja jokainen on tehnyt joskus vääriä ratkaisuja. Mutta silti toisten täytyy kantaa seuraamuksia loppuelämänsä, tai salata.

MIKSI?!


Kutsun tässä tarinassa naista nimellä Emma. Ihan tavallinen nimi, ihan tavallisella nuorella tyttösellä. Emman ensimmäisiä lauseita minulle oli tämä: "Jos mä tällä tarinalla saan yhdenkin ihmisen edes vakavasti harkitsemaan,kannattaako edes kokeilla,olen erittäin onnellinen." 

Aloitetaan aivan alusta. 
Emmalla on ollut ihan normaali lapsuus, ei mitään ihmeellistä. Ainoastaan huostaanottojuuri kun Emma täytti 16vuotta. Se huostaanotto oli oikeastaan Emman ja hänen äitinsä yhteinen päätös, että perheryhmäkotiin tutustumisen jälkeen Emma muuttaa sinne asumaan. Se oli kaiken puolin hyvä ratkaisu, siellä oli hyvä asua ja Emma sai hyvät eväät itsenäistymiseen. 

Suurin syy huostaanottoon oli, ettei Emma ja hänen äitinsä vaan mahtuneet "saman katon alle", ja siitä syystä he ottivat joka asiasta yhteen.



Emma kertoi, että hän tulee valitettavasti aina muistamaan päivän, koska ekan kerran kokeili huumeita. Hän asui pienessä kaupungissa. Hänellä oli oma kiva asunto, hän oli ammattikoulussa ja hänellä oli paljon ihania ystäviä.

Emma oli 18 vuotias ja juhlimassa vappua. Hänelle ei ikinä teininä oikein maistunut alkoholi, eikä hän tykännyt siitä olosta, mikä alkoholin nauttimisesta ja sen jälkeen tuli. Enemmänkin hän piti kavereista huolta. Yksi kaveriporukasta oli alkanut käyttämään amfetamiinia. Kukaan ei oikein enää halunnut olla tämän tyypin kaveri.


Emma hengaili kaupungilla, törmäsi tähän poikaan ja lähti pojan kyytiin ajalemaan. Poika puhui puhelimessa ja Emma tajusi, mitä poika oli hommaamassa. Ilman sen suurempaa ajatusta pyysi Emma sitä poikaa ostamaan hänellekin. Silloin Emma veti ekan kerran piriä: "Olo ei ollut mikään huikea, tosin ei mikään huonokaan. Valvottiin koko yö ja juteltiin. Se asia jäi siihen, salasin sen kavereiltani."

Mutta kesällä Emma alkoi viettää aikaa enemmän kyseisen pojan kanssa ja tutustui myös uusiin ihmisiin, jotka käyttivät aineita. "Aluksi se oli silloin tällöin. Pian tutustuin ja rakastuin mieheen, joka oli entinen heroinisti." 



Tarina saa jatkoa! 

Kommentit

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa!
Valitettavasti se alkaa juuri noin monen kohdalta.
odottelen jatkoa, kiitos.
Matkatar sanoi…
Hurja juttu, jatkoa odotellen...
Anonyymi sanoi…
Luen mielelläni tämän tarinan loppuun asti!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, jatkoa tulossa pian!
Viltsu Mari sanoi…
Tuija, aivan liian moni kuvittelee olevansa "vahva, joka ei jää koukkuun". Se yksikin kerta on liikaa!
Viltsu Mari sanoi…
Matkatar, todellakin!
Viltsu Mari sanoi…
Anonyymi, pian.. Lupaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.