TABUT TARINAT: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?!

Kesällä kyselin tarinoita, joista vaietaan, mutta joista tulisi puhua ja kertoa, kuinka asiat oikeasti ovat. Tabuja tarinoita, tavallisia ihmisiä, vaiettuja salaisuuksia, osoittelua sormella ja kuiskuttelua...
Sain muutaman todella koskettavan tarinan, joista yksi on sen verran rankka ja koskettava, että aion kertoa sen ääneen useammassa osassa.

Tutustuin erääseen kauniiseen, eläväiseen ja iloiseen naiseen tarinan haku reissullani. Tämä nuori nainen vaikuttaa hyväsydämiseltä ja elämänarvot oikeilla raiteilla olevalta. Aivan kuin kuka tahansa, mutta silti rankan taustan omaava. En olisi voinut kuvitellakaan, mitä niiden nauravaisten silmien taakse kätkeytyy. Onneksi, sillä eihän kenenkään pidä joutua elämään meneisyyden varjossa tai leima otsassa. Jokaisella on luurankoja kaapissa, ja jokainen on tehnyt joskus vääriä ratkaisuja. Mutta silti toisten täytyy kantaa seuraamuksia loppuelämänsä, tai salata.

MIKSI?!


Kutsun tässä tarinassa naista nimellä Emma. Ihan tavallinen nimi, ihan tavallisella nuorella tyttösellä. Emman ensimmäisiä lauseita minulle oli tämä: "Jos mä tällä tarinalla saan yhdenkin ihmisen edes vakavasti harkitsemaan,kannattaako edes kokeilla,olen erittäin onnellinen." 

Aloitetaan aivan alusta. 
Emmalla on ollut ihan normaali lapsuus, ei mitään ihmeellistä. Ainoastaan huostaanottojuuri kun Emma täytti 16vuotta. Se huostaanotto oli oikeastaan Emman ja hänen äitinsä yhteinen päätös, että perheryhmäkotiin tutustumisen jälkeen Emma muuttaa sinne asumaan. Se oli kaiken puolin hyvä ratkaisu, siellä oli hyvä asua ja Emma sai hyvät eväät itsenäistymiseen. 

Suurin syy huostaanottoon oli, ettei Emma ja hänen äitinsä vaan mahtuneet "saman katon alle", ja siitä syystä he ottivat joka asiasta yhteen.



Emma kertoi, että hän tulee valitettavasti aina muistamaan päivän, koska ekan kerran kokeili huumeita. Hän asui pienessä kaupungissa. Hänellä oli oma kiva asunto, hän oli ammattikoulussa ja hänellä oli paljon ihania ystäviä.

Emma oli 18 vuotias ja juhlimassa vappua. Hänelle ei ikinä teininä oikein maistunut alkoholi, eikä hän tykännyt siitä olosta, mikä alkoholin nauttimisesta ja sen jälkeen tuli. Enemmänkin hän piti kavereista huolta. Yksi kaveriporukasta oli alkanut käyttämään amfetamiinia. Kukaan ei oikein enää halunnut olla tämän tyypin kaveri.


Emma hengaili kaupungilla, törmäsi tähän poikaan ja lähti pojan kyytiin ajalemaan. Poika puhui puhelimessa ja Emma tajusi, mitä poika oli hommaamassa. Ilman sen suurempaa ajatusta pyysi Emma sitä poikaa ostamaan hänellekin. Silloin Emma veti ekan kerran piriä: "Olo ei ollut mikään huikea, tosin ei mikään huonokaan. Valvottiin koko yö ja juteltiin. Se asia jäi siihen, salasin sen kavereiltani."

Mutta kesällä Emma alkoi viettää aikaa enemmän kyseisen pojan kanssa ja tutustui myös uusiin ihmisiin, jotka käyttivät aineita. "Aluksi se oli silloin tällöin. Pian tutustuin ja rakastuin mieheen, joka oli entinen heroinisti." 



Tarina saa jatkoa! 

Kommentit

  1. Valitettavasti se alkaa juuri noin monen kohdalta.
    odottelen jatkoa, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Hurja juttu, jatkoa odotellen...

    VastaaPoista
  3. Luen mielelläni tämän tarinan loppuun asti!

    VastaaPoista
  4. Tuija, aivan liian moni kuvittelee olevansa "vahva, joka ei jää koukkuun". Se yksikin kerta on liikaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari