Siirry pääsisältöön

TABUT TARINAT: Narkkari vai ihan tavallinen kaveri?!

Kesällä kyselin tarinoita, joista vaietaan, mutta joista tulisi puhua ja kertoa, kuinka asiat oikeasti ovat. Tabuja tarinoita, tavallisia ihmisiä, vaiettuja salaisuuksia, osoittelua sormella ja kuiskuttelua...
Sain muutaman todella koskettavan tarinan, joista yksi on sen verran rankka ja koskettava, että aion kertoa sen ääneen useammassa osassa.

Tutustuin erääseen kauniiseen, eläväiseen ja iloiseen naiseen tarinan haku reissullani. Tämä nuori nainen vaikuttaa hyväsydämiseltä ja elämänarvot oikeilla raiteilla olevalta. Aivan kuin kuka tahansa, mutta silti rankan taustan omaava. En olisi voinut kuvitellakaan, mitä niiden nauravaisten silmien taakse kätkeytyy. Onneksi, sillä eihän kenenkään pidä joutua elämään meneisyyden varjossa tai leima otsassa. Jokaisella on luurankoja kaapissa, ja jokainen on tehnyt joskus vääriä ratkaisuja. Mutta silti toisten täytyy kantaa seuraamuksia loppuelämänsä, tai salata.

MIKSI?!


Kutsun tässä tarinassa naista nimellä Emma. Ihan tavallinen nimi, ihan tavallisella nuorella tyttösellä. Emman ensimmäisiä lauseita minulle oli tämä: "Jos mä tällä tarinalla saan yhdenkin ihmisen edes vakavasti harkitsemaan,kannattaako edes kokeilla,olen erittäin onnellinen." 

Aloitetaan aivan alusta. 
Emmalla on ollut ihan normaali lapsuus, ei mitään ihmeellistä. Ainoastaan huostaanottojuuri kun Emma täytti 16vuotta. Se huostaanotto oli oikeastaan Emman ja hänen äitinsä yhteinen päätös, että perheryhmäkotiin tutustumisen jälkeen Emma muuttaa sinne asumaan. Se oli kaiken puolin hyvä ratkaisu, siellä oli hyvä asua ja Emma sai hyvät eväät itsenäistymiseen. 

Suurin syy huostaanottoon oli, ettei Emma ja hänen äitinsä vaan mahtuneet "saman katon alle", ja siitä syystä he ottivat joka asiasta yhteen.



Emma kertoi, että hän tulee valitettavasti aina muistamaan päivän, koska ekan kerran kokeili huumeita. Hän asui pienessä kaupungissa. Hänellä oli oma kiva asunto, hän oli ammattikoulussa ja hänellä oli paljon ihania ystäviä.

Emma oli 18 vuotias ja juhlimassa vappua. Hänelle ei ikinä teininä oikein maistunut alkoholi, eikä hän tykännyt siitä olosta, mikä alkoholin nauttimisesta ja sen jälkeen tuli. Enemmänkin hän piti kavereista huolta. Yksi kaveriporukasta oli alkanut käyttämään amfetamiinia. Kukaan ei oikein enää halunnut olla tämän tyypin kaveri.


Emma hengaili kaupungilla, törmäsi tähän poikaan ja lähti pojan kyytiin ajalemaan. Poika puhui puhelimessa ja Emma tajusi, mitä poika oli hommaamassa. Ilman sen suurempaa ajatusta pyysi Emma sitä poikaa ostamaan hänellekin. Silloin Emma veti ekan kerran piriä: "Olo ei ollut mikään huikea, tosin ei mikään huonokaan. Valvottiin koko yö ja juteltiin. Se asia jäi siihen, salasin sen kavereiltani."

Mutta kesällä Emma alkoi viettää aikaa enemmän kyseisen pojan kanssa ja tutustui myös uusiin ihmisiin, jotka käyttivät aineita. "Aluksi se oli silloin tällöin. Pian tutustuin ja rakastuin mieheen, joka oli entinen heroinisti." 



Tarina saa jatkoa! 

Kommentit

Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa!
Valitettavasti se alkaa juuri noin monen kohdalta.
odottelen jatkoa, kiitos.
Matkatar sanoi…
Hurja juttu, jatkoa odotellen...
Anonyymi sanoi…
Luen mielelläni tämän tarinan loppuun asti!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, jatkoa tulossa pian!
Viltsu Mari sanoi…
Tuija, aivan liian moni kuvittelee olevansa "vahva, joka ei jää koukkuun". Se yksikin kerta on liikaa!
Viltsu Mari sanoi…
Matkatar, todellakin!
Viltsu Mari sanoi…
Anonyymi, pian.. Lupaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten olla onnellinen tässä ja nyt? + ARVONTA

Kuka tahansa meistä voisi sanoa haluavansa olla onnellinen, haluavansa kasvattaa onnellisuuden määrää ja pitää kiinni onnellisuudesta kynsin ja hampain. Todellisuus on kuitenkin sitä, että alamäkiä tulee emmekä ihan koko aikaa ole onnemme kukkuloilla. Onnellisuus on mielestäni kuitenkin läsnä myös vaikeampina aikoina, mutta emme näe selkeästi sitä.

Mitä sinun mielestäsi onnellisuuteen vaaditaan?
Oletko onnellinen silloin, jos sinulla on täydellinen terveys, rahaa, kaunis koti ja perhe ja liuta ystäviä, upeita vaatteita ja hieno auto? Vai voitko olla onnellinen, jos jokin noista on vajaa tai puuttuu kokonaan? Ainakin itse olen onnellinen vähemmälläkin kaikkea. On kyllä ihana perhe ja kaunis koti, muttei terveyttä lähellekään eikä kyllä rahaakaan. Olen todella onnellinen jo siitä, että olen saanut vierelleni niin ihanan ihmisen, mitä Murunen on. Yhdessä on helpompaa kohdata haasteita ja suoranaisia umpikujiakin. Ja onnea on sekin, että minulla on lapsi! Ei lapsen saaminen ole itsestääns…

Huhtikuun @inspirationblogi haastaa HAASTE ja ARVONNAN voittaja

Tuu mukaan, Osallistu haasteeseen ja voit voittaa palkinnon joka kuukausi! @Inspirationblogi Haastaa sinut  tekemään käsilläsi. Jollekin se on askartelua, jollekin käsitöitä tai leivontaa, joku tahtoo maalata ja joku ottaa  valokuvia. Kunhan teet sen käsin. 
Toimi näin: 
-Inspiroidu värimaailmasta ja kuvasta -Tee käsilläsi teeman mukainen työ tai ota teemaan sopiva valokuva -Työn tai valokuvan tulee olla ennen julkaisematon ja teemaan tehty.  -Osallistua voit kuluvan kuukauden loppuun saakka -Samalla työllä ei voi osallistua samaan aikaan muihin haasteisiin -Julkaise kuva työstäsi blogissasi -kerro, että osallistut @inspirationblogi haasteeseen.  -Linkitä postauksesi haasteeseen siten, että työsi on linkitettynä, eikä etusivu tai google-tilisi.  Väärin linkitetty työsi ei osallistu arvontaan!  - Voit myös lähettää kuvan työstäsi/valokuvasi minulle meilillä. siitäkin huolimatta kommentoi kuluvan haasteen alle nimesi ja että osallistuit blogittomana.

Arvonta on joka kuukausi aivan kuten e…

Kuvia elämästä

Mansikka-vadelma-hyydykekakku

Virvon varvon namusilla, Makoisilla herkkusilla,  sulle suu makiaks, mulle vitsa taitappas!
-Viltsun oma-

Bloggaan näin...

Ja bloggaan näin.

Osallistuin Keiju-margariinin suunnitteluraatiin ja tällainen saatiin kauppoihin. On se nätti!