Lennä lennä leppäkerttu

Runo, ei herkille henkilöille. 

Kaunis kesäpäivä,
Kukat niityllä kauniina
kuin neiti kesäheinä,
Auringonsäteet suutelevat
maalaismaisemaa ja tietä.
Pieni tyttölapsi,
kulkee tienvartta viatonna.
Potkaisee kiven kengänkärjellä.
Rallattaa lastenlauluja.
Lennä lennä leppäkerttu...
Maailma on kaunis,
Siinä on hyvä tytön olla.

Lasten iloa ja naurua pihassa,
pienin huutaa
"Minäkin olen iso poika".
Tyttö tien reunassa kääntyy katsomaan ja näkee kaksi asiaa;
Pienen viattoman pojan ja kirkkaita valoja mäen takaa.

Tyttö huutaa: "pysy siellä! Varo autoa!"
Seuraa valtava pamaus.
jokin lentää kauas tytön edestä.
Jalkojen alla lentohiekkaa.
Pimeys.
Lennä, lennä leppäkerttu...
huutoja jostain kaukaa.
Kaikki on niin sekavaa
Tuskaista,
Pelottavaa.

Tyttö huutaa apua
ja kolkuttaa oveen.
Käytöstapoja vaaditaan. Eieieieiii.. auttakaa!
Tyttö ei enää saa henkeä!
Hän tönii, ryntää, hakee pojan äitiä.. Tule!
Ihmisvilinä, sanoja sanojen perään, pimeää..
Siel on sua isäs, äitis, keittää sulle puuroo...

Äidin kyyneleet hymyn takaa
"Tämä on ainoa mahdollisuuteni kuulla totuus".
Hän ei syytä ketään.
Hän tietää nyt, ettei omia poikiaan voisi syyttää koskaan. Ei omaa lihaa ja verta.
Ja tyttö, hän on se, joka yritti pelastaa,
joka haki apua.
Kiitollisuus suruverhon seasta.
Tyttö yrittää lohduttaa.

Ihmisten seasta kuuluu ääniä,
ärinää, huutoja.
Ylvään naisen on lupa itkeä.
Hus tyttö, sinua ei täällä tarvita.
Herra Jumala! Sinun lapsesi on kuollut!

Poliisi tummissaan jututtaa syrjässä seisovaa pientä, yksinäistä tyttöä.
Särkynyttä sielua, jonka lapsuuden viaton ilo olisi poissa.

Olet shokissa. Missä asut? Mihin mennä? Mitä tapahtui? Olisiko mies voinut jarruttaa? Estää? Missä olit? Entä ne pojat pihassa?
Kamalasti kysymyksiä ja tyttö on kuin robotti.
Urhea pieni lapsi  ja niin yksin. Shokkitila.
Selvä tapaus kuulemma.
Ainoa  silminnäkijä.
Suunnattoman surullinen onnettomuus,
mihin ei löydy sanoja.
Väistämätöntä.
Ei syyllisiä. Vain uhreja.
Ei lohduttavia, vain huutoa.
Leppäkerttu on Poissa.

Vanhat kasvot tytön edessä. Huivi tiukasti hiusten peittona.
Juokse, mene, juokse lujaa! Se on sinun veljesi!
Tyttö kaatuu maahan.
Kiviä polvissa, hiekkaa, verta.
Onko veri omaani vai lensikö se leppäkertusta?
Lapsesta?
Vai tuliko se ojasta, mistä löysin ruumiin kuskin kanssa lopulta?
Punaista verta käsissä, polvessa, kasvoilla...
Tyttö puistelee enimmät hiekat.
Ei, ei ole aikaa tähän.
Happea!
Hän juoksee kuin henkensä edestä.
Ei se voi olla totta! Minähän näin kaiken.
Enkö nähnytkin!?
Sireenit soivat kaukana.
Ehkä he voivat pelastaa..
Pimeys.

Kukaan ei kuule tyttöä.
Ei usko.
Kuolema silmien edessä.
Kuka? Missä?
Veljeni?
Vai se lentoon lähtenyt lapsi?
Juuri puhumaan oppinut.
Juosta osasi.
Nauraa.
Hehkua i
Mutta minä näin  sen..
Leppäkertun lentohiekassa,
Syvällä pimeässä.
Ambulanssi lähtee hitaasti pois. Ei sireeniä.
Veli onkin elossa.
Veri pestiin pois iholta.

Aikuinen nainen herää painajaisunesta hikimärkänä.
Kyyneliä silmissä.
Ahdistusta ilmassa.
Hän tunnustelee kädellään lakanoita.
Lentohiekan jyviä.
Kaksi kirkasta valoa mäen takana.
Yksi pieni lapsi lensi ison kiven juureen
Leppäkerttuna.
Vanhus luuli väärin,
tyttö jäi aivan yksin muistoinensa pimeään.
Hän sulki soittorasian kannen mielestänsä.

Ja nainen parahtaa tuskasta.
Minä muistan!

Runo on omani. Älä kopioi sitä. Kiitos