Siirry pääsisältöön

Se on mato, johon ei pillerit auta

Kun elämä pyörii saman asian ympärillä eikä ulospääsyä ole. Negatiivisuus kasvattaa juurensa sisuksiin ja kun avaa suunsa, oksentaa kiroja, valituksia, itsesäälitystä tai muuta negatiivista massaa.

Jollekin se on ainainen työstressi ja työkiire ja työstä johtuva elämisen puute. Jopa se, ettei kukaan toinen saisi nauttia, tai kaikkien tulisi käyttää vain heidän firman tuotteita. Ai kamala, mikä länkytys alkaakaan, jos kerrot käyttäväsi ulkomaalaisia tuotteita! Itseasiassa meillä syödään mm. ulkolaisia siemeniä (chia) tai hedelmiä (appelsiini vaikkapa). Miksi toistenkin pitäisi elää samoin? Etenkin jos se on negatiivista tai kieltävää?

Jollekin se on sairaus ja siinä rypeminen, voivottelu ja surkuttelu tai jopa vaatiminen, että meidän muiden on elettävä samoin kuin he, pysyteltävä sisällä, koska hekään eivät pääse ulos tai  luettava heidän sairauttaan käsitteleviä artikkeleita aina vaan tai jopa lopetettava vaikkapa kananmunien syönti siksi, koska he itse ovat kananmuna-allergikkoja tai muuten vaan eivät niitä voi sietää. Pelastuuko maailma siltä sairaudelta, jos toimimme samoin, myös terveinä? Paranetko sinä, jos minä lakkaan hymyilemästä tai syömästä vaikkapa gluteiinia?  Voi, jos sinä parantuisit jollakin mitä minä voisin tehdä, niin tottakai tekisin! Valitettavasti elämä ei vaan mene niin.



Joku taas voivottelee ja surkuttelee sitä, ettei ole rahaa. Ei ole rahaa ruokaan, laskuihin, huvitteluun.. Ei mihinkään! Ja tottahan maa päällään kantaakin köyhyyttä, mutta... Silti samaan aikaan nämä valittajat ostavat vähän kaikenlaista ja kaikille muillekin. Käyvät matkoilla ja jääkaappi pursuaa herkkuja. Kuinka se on mahdollista!? Missä kasvaa puu, josta hakea kakkuja ja ulkomaan matkoille lippuja? Ja jos se on sitä vähättelyä, ettei muka rahaa olisi, niin mitä sekään hyödyttää, kun kaikkihan sen näkee, että rahaa kuitenkin on. Tarkoitan, että tarvitseeko siitä rahasta edes puhua? Jos voi ostaa ulkomaan matkan ja haluaa mennä, niin sitten menee! Ei sen rahoitus kellekään kuulu! Ja jollei voi ostaa matkaa, niin sitten ei voi ostaa. ei sitä matkaa valittamalla saa myöskään. Voi huokaus.

Näitä syitä valittaa on niin paljon, kun on valittajaihmisiä. Nämä olivat vaan niitä ehkä yleisimmin kuultuja teemoja. Vai tuleeko joku muu mieleen vielä?



Mitä mitä mitä!?
Mitä negatiivista länkytystä tämä tällainen oikein on?

Ymmärtäisin, jos se olisi satunnaista, mutta kun puhutaan vuodesta toiseen jatkuvasta saman asian länkyttämisestä, pistää miettimään, missä menee vikaan. Kuten kuvassa lukee, tämä päivä ei koskaan palaa! Pilaanko sen valittamalla ja määräämällä, kuinka toistenkin tulee heittää hyvästit ilolle ja positiivisuudelle?

Eikö olla rehellisiä itselle?
Miksi ei tehdä vaikka tilikirjaa tai ruokapäiväkirjaa tms ja katsota missä se vika on?
Voiko esimerkiksi jotain työtaakkaa vähentää tai jostain herkuista tinkiä?
Ymmärrän sairaudet tai lääkkeet, ihmistyypit jne . Mutta helekutisoikoon, ei sillä vuosikausien valittamisellakaan saada aikaan sen enempää!



Miksi ei tehdä listaa asioiden tärkeellisyydestä tai vaihdeta vaikka alaa, jos se oma ala on aina ja aina ja aina yhtä kuluttavaa ja negatiivistä kakkaa!?
Tottakai ymmärrän, ettei töitä noin vaan saada eikä niitä noin vaan irtisanota. Mutta hei halloota halloo! Jos puhutaan vuosikausien joka päiväisestä valittamisesta, on jokin oikeasti pilalla! Onneen tarvitaan irtiottoa!

Rentoutuminen kesken työpäivää tekee kummia. Ei tarvita tuntia vetäytyä työstä sivuun, vaan istutaan alas meditoimaan 2-5 minuuttia. Se jo riittää ensi hätään. Jokin harrastus, jonka ei todellakaan aina tarvitse maksaa. Peiliin katsominen, kaikkensa tekeminen asioiden muuttamiseksi, avun pyytäminen... Keinojahan on.
Ja jos ei ole, niin sitten kaikki on tehty. Piste. Se asia on silloin loppuunkäsitelty, eikä siitä tarvitse joka päivä länkyttää vuodesta toiseen! Oikeasti!

Meistä kukaan ei ole täydellinen ja jokainen sortuu valittamiseen, joten negatiivisuutta ei saada kitkettyä kokonaan pois. Ei stressiä eikä määräilyä. Toista ei voi muuttaa, mutta itse voi muuttaa itsensä ja elämänsuuntansa.



Ja ihan todellakin tarkoitan näitä ääripään valittajia ja säälissä rypijöitä. En edes puhu yhden vuoden ja siitä vähemmän valittajista. Ehen. Ymmärrän hyvin työttömäksi jäämisen, sairaaksi tulemisen, menetykset ja erot, tulojen romahtamiset jne jne. Jokaisella on pahoja päiviä, jopa paha vuosi! Mutta 5 vuotta putkeen samaa länkyttämistä esimerkiksi... Ei hyvää päivää !

Ja sekö se tekee onnelliseksi, että toiset ihmiset ympärillä alkavat joko sääliä tai vihata? Jättävät yksin siksi, ettei jaksa enää ainaista surkuttelua tai narisemista. Tokihan aina löytyy uusia "uhreja" joille alkaa alusta se säälin kerjuu ja voivottelu, valitus ja kitinä, mutta... Se ei sen ihmisen elämää paranna. Seuraavat viisi vuotta tulevat olemaan entistäkin pahempia, sillä se negatiivisuus vaan kasvaa ja syvenee ja syö kaiken valon pois sisuksista. Se on kuin mato, johon ei yksi tai kaksi pilleriä auta.

Tottakai jokaisella on pahat hetket, mutta ei sen pidä jäädä päälle! Jos elämä alkaa mennä sille mallille, ettei positiivista ole enää ollenkaan missään, niin silloin pitää pysähtyä miettimään, mitä voi tehdä asioille.

Älä luovuta, jos se muutos vaatii aikaa tai on lujassa! Älä sen takia luovuta, että asiat ovat vaikeita!

Tämä on minun mielipiteeni ja saat tottakai olla eri mieltä. En väitä muutoksen olevan helppoa tai hetkessä tapahtuvaa, mutta eihän mikään muutu, jollei muutosta aloita ja halua tarpeeksi kovasti tai sitten hyväksy sitä, ettei asialle vaan voi tehdä mitään ihan oikeasti. Niitäkin kun on, ettei voida mitään. On löydettävä kuitenkin se valo jostakin ja nautittava siitä, mitä on jäljellä! Elettävä niillä voimilla, mitä on ja katsottava, kuinka kaunis maailma on yhä.

Kommentit

SatuKoo sanoi…
Just tänään kirjoitin blogiini tosta negistelystä. Positiivisuudella pääsee pitkälle vaikka välillä on hyvä synkistellä.
Viltsu sanoi…
Satukoo, todellakin! Ja saahan sitä synkistellä,se on vaan inhimillistä. Mutta 5 vuotta, 10 vuotta, koko elämä...? Huh
Katarooma sanoi…
Negailullaki on aikansa ja paikkansa, mutta. Jatkuvaa valitusta ei kyllä kukaan jaksa. Miten se valittajakaan? Sitä en tajua. Miten joistakuista tuleeki niin karseita marttyyreita...?
Viltsu Mari sanoi…
Katarooma, niin, saadaankohan me edes vastausta koskaan näihin kysymyksiimme?
Mulla on sellaisia negatiivisuus kausia, millon kaikki on ihan kakkaa ja mikään ei vaan tunnu onnistuvat ensimmäisellä kerralla varsinkaan.
Silloin pitää palata niihin asioihin, jotka on taas kunnossa ja tajuta, että kaikki on oikeastaan ihan ok. Elämässä usein se ihan ok on riittävästi :)
Kivaa viikonloppua.
Viltsu Mari sanoi…
Outi tuo on juurikin noin. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme
maire sanoi…
Kyllä täytyy sanoa että jotkut ihmiset ovat lahjakkaita valittajia! Minäkin osaan valittaa mutta ei kahta päivää kauenpaa, mullakin olisi paljon valittamista, elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää , mistä me olemme saaneet paljon tällä puolen maailmaa, että emme ole "oikeutettuja" valituksiin. Ymmärrän jos on sairas "itsekin" kaiken maailman remppoja, sitä ja tätä, valitus vie viimeisimmätkin voimat, siispä valitukset naulaan ja kaivetaan se positiivisuus sieltä jostain! ��
Viltsu Mari sanoi…
Maire, en osaa itse paremmin sanoa! Olet niin oikeassa! Juuri näin!
Minna Vinni sanoi…
Kiitos tästä Viltsumari! <3 Tämä on niin sopiva kirjoitus tähän päivään! Minulla oli yksi lapsuusajan ystävä facebook-kaverinani. Kunnes viime vuoden lopulla, minulta paloi pinna hänen jokapäiväiseen valittamiseen. Kuinka hän on väsy, kuinka oli pimeätä, kuinka kylmä oli, kuinka astmasta oli haittaa ja kuinka menneisyys joka päivä muistutti, jne. jne. Äääk sanoin minä! En vaan enää jaksanut lukea noita valituspäivityksiä. Enkä halunnut hukata energiaani häneen. Ja sitä oli hauska seurata, kun muutama jaksoi tsempata häntä, mutta minusta hän ei koskaan ottanut niistä kunnon vaaria. Ja jos ja kun joku ns. "sääli" häntä, niin hän vain sai enemmän virtaa valittamiseen. Minun ei auttanut kuin sanoa itelleni, että nyt riittää! Ja näin muutama kuukauden jälkeen minulla on paljon parempi olla, kun on edes yksi valittaja vähemmän.
Omassa työssäni työsuojeluvaltuutettuna, kun saan kuunnella negatiivisia ajatuksia lähes päivittäin, niin en enää vapaa-ajallani jaksaisi. Niin kuin kirjoitit, että joskus meillä kaikilla on huono päivä, ja silloin olemme oikeuttuja negatiivisiin ajatuksiin sekä päivityksiin. Mutta jos se alkaa olla jokapäiväistä, niin silloin kaikki ei ole hyvin. EN tiedä mitä tällä hetkellä kuuluu "kaverilleni", jos oikein osaan arvata, niin ei kovin hyvää!
Viltsu Mari sanoi…
Minna, luulenpa, että olen vastannut jotain kautta tähän sinulle, mutta vielä sen sanon, että negatiivisuus syö ihmistä. tollanen aina valittaminen kaikesta syö myös kavereita ja on kuin magneetti, jokja imee virran pois kaikilta. Facessa onneksi saa piilotettua tarinat, joten ei tartte lukea negatiivisuutta.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Tervetuloa syksy: Syksyinen atc + TUTORIAL

Luonnon syksyinen kauneus saa ihastumaan itseensä. Puiden oranssit ja punaiset lehdet, keltaiset sienet metsässä sekä upeat muuttolintuparvet, jotka toivottavat hyvää syksyä kiljahduksineen meille Pohjolaan jääville.

Syksy on yksi suosikeistani, sillä syksyisin voi kääriytyä rakkaan kainaloon tunnelmoimaan tähtitaivasta tai lumoutuneena katsomaan iloisena liehuvaa nuotion liekkipatsasta. Pimeällä tuli on niin eriä, mitä valoisan aikaan.


Syksyisin on taivaallista laittaa villasukat jalkoihin ja ylisuuri villapaita ylle. Vetää jo valmiiksi virttyneen ja venyneen villapaidan helma polvienkin yli sohvalla kyyhöttäessäni. Pöydällä höyryää lämmin matcha ja kädessäni on englanninkielinen kirja tai muotisuunnittelupeli tabletilla. Ah, elämää!


Tämä postaus on osa Blogisisaret-yhteisön Tervetuloa syksy-postauksia. Löydät kaikki aiheen postaukset täältä. Teemapostaukset jatkuvat pitkälle lokakuuhun. Pysykäähän kuulolla. Blogisisarista löytyy taitavia eri aihepiireistä bloggaavia naisia ja minulla…