Siirry pääsisältöön

Ystävänpäivälahjaksi

Avaan kuoren, luen kirjeen ja kortin. Avaan pakettinaruja tärisevin sormin. Kirkkaat värikkäät lahjapaperit rapsahtelevat avatessani ja teippaukset repivät palasen paperista mukanaan. Yritän avata varovammin. Kissa huomaa saksen terällä käherretyt hohtavat vihreät lahjanarurusetit ja alkaa huitoa karvaisella tassullaan niitä kohti. Naurahdan ja tiputan narusyherön hänen leikkiinsä.

Jännitän avatessani pakettia ja samalla ajattelen sinua. Olet periaatteessa täysin tuntematon minulle, mutta toisaalta niin tuttu, että kuulut ajatuksissani arkipäivääni osaksi.


Sinä ihana ystäväni, jonka kanssa välimatka on suuri, mutta telepatia, blogimme ja meilit niin lähellä. Tunnemme toistemme salaisuudet, tunnemme ilot ja mistä itkemme netin ulottumattomissa kyyneleemme. Sinun tiedossasi on asiat, joista en voi puhua julkisesti ja päinvastoin, sinä kerrot minulle surusi, pelkosi ja murheesi. Olet paras ystäväni tai isosiskoni, jota niin kauan kaipasin elämääni.


Olemme nauraneet yhdessä monille asioille. Olemme nauraneet vitseille ja itsellemme. Olemme näppäilleet tietokoneen tai kännykän näppäimillä tuhansia ja taas tuhansia kirjainnäppäimiä vain, jotta saisimme kirjoitettua toisillemme ne asiat, joita emme tahdo kenenkään muun lukevan. Olemme kirjoittaneet tavalla, jota voisi ajatella keskusteluksi kahvikupposten tai viinilasien äärellä kotisohvalla tai hienoimmassakin trendi-snack barissa.

Ja nyt olet lähettänyt minulle ihkaoikeaa postia. Kuoren, jossa oli kortti sinun itsesi käsialalla kirjoitettuna ja pieni paketti nauhoineen ja teippauksineen. Sinun minulle valitsema lahja, sinun käärimäsi ja sinun nauhoin solmimasi. Minua varten.
Pyyhin kyyneleitä ja välillä mietin, miksi ansaitsen sinut? Sitten muistan sinun valokuvasi ja silmäsi ja hymysi kuvassa. Muistan, kuinka joskus kirjoitit minulle, kun kysyin ohimennen samaa asiaa. Saan mielikuviini sinun kuvasi elävänä ja lähes kuulen oikeasti vastauksesi: Samasta syystä, kuin minä ansaitsen sinut! 

Sitten tietoisuus paiskoo sontaa silmilleni ennen, kuin saan paketin kokonaan auki. Asia, jota olen pyöritellyt mielessäni jo viikkoja. Asia, joka on vaivannut minua ja lähestulkoon vienyt yöunenikin kokonaan; Minulla ei ole lahjaa sinulle! 


Mietin, kuinka asiani kertoisin. Ystävänpäivä lähestyy ja ehkä sinä odotat hymyssä suin ja jännittyneenä postin kolahdusta. Mitä saat minulta. Muistan taas jonkun "nerokkaan" sanoneen; Kyllä jokaisella on varaa edes kortti lähettää, jos vaan halua on! Voi sen säästää jostain turhemmasta! 
JA purskahdan itkemään.

Avaanko lahjaasi ollenkaan? Palautanko sen sinulle ja kerron etten ansaitse sitä. Vai avaanko ja palautan sitten? Jos palautan, tuntuuko se sinusta siltä, etten pitänyt lahjastasi ja siksi palautin? Onko oikein pitää lahjaa jollei itse lähetä vastaavasti?
Mikään vaihtoehto ei tunnu sopivalta. Olen niin lähellä romahdusta.


Päätän avata paketin myöhemmin ja istahdan kirjoittamaan blogiini jotain liibalaabadiibadaabaa. 
Jospa se helpottaisi... Tai sitten ei.
Alan siivoamaan blogista pois arvontamuistutuksia ja kuvien tilalle ilmestyneitä raksi-laatikoita. Se on nyt oikeastaan fiksuinta tässä mielentilassa. Samalla yritän työntää faktoja taka-alalle ja unohtaa. Vain unohtaa totuuden ja todellisuuden...

Selaan vanhempia postauksiani ja yks kaks silmiini hyppää ajatukset, jotka kirjoitin kauan sitten. "Ystävyys, minulle se on yhteinen polku. Se on tien varrella katselu, yhdessä kulku. Ystävyys on sitä, kun sanotaan suoraan asiat, niinkuin ne ovat."
Minun tulee kertoa sinulle asiat juuri niinkuin ne ovat!


Rakkaat ihanat ystävät, jotka ansaitsisitte myös ystävänpäivätervehdyksenne.
Olkaa ymmärtäväisiä.
Tällä hetkellä en saa hankittua edes postimerkkejä! Pari tuossa vielä on, mutta menevät sovittuihin lähetyksiin. (No panic, you will get it!) Nyt yritän kuumeisesti (itseasiassa kuume on laskemassa jo, joten huono sanavalinta) miettiä, kuinka saan kasaan rahat lääkkeisiini! Tilillä on kipulaastarirahat, muttei kapselirahoja. Ymmärtänet, ettei tärkeintä ole nyt ystävänpäivälahjat. Ei vaikka kuinka tahtoisin ja vaikka kuinka ansaitsisit.
Toisaalta, enhän ole ennenkään ajallaan lähettänyt,  vaan ajan ulkopuolella. Minut tunnetaan siitä, että lähetän yllätykset ilmoittamatta. Silloin, kun vähiten osaat odottaa. Silloin, kun et saa  sitä korttisumaa kaikilta yhtäaikaa ja minun korttini ja lahjani piristää sinun arkeasi samoin, kuin minua sinun lähettämäsi kuori! Niin teen nytkin! <3


Ja niin pyyhin kostuneet silmäni ja pesen kasvoni vielä viileällä, virkistävällä  vedellä. Kuivaan froteiseen raidalliseen pyyhkeeseen, jonka olen saanut isoäitini kuoltua perinnöksi. Laitan isoäitini vanhan, aivan liian tiukan, mutta ihanan pehmeän ja ainoan siistin villatakin päälleni. Muistan myös hänen hymynsä ja uskoisin hänen olevan nyt ylpeä minusta. Rehellisyydestäni. Isoäitikin oli rehti.

Tuo villatakki sopii niin täydellisesti collarihousuihini, jotka nekin olen ystävältä saanut. Olen rakastettu ja tunnen sen luissani ja ytimissäni. Se tunne lämmittää lisää ja saa kasvoilleni hymyn aikaiseksi. Minäkin rakastan teitä!

On minulla tottakai itse ostamianikin vaatteita, joten sattumaa kaikki. 
Avaan pakettisi loppuun saakka ja ihailen lahjaa, jonka olet omakätisesti tehnyt minulle. Painan sen rintaani vasten ja suljen silmäni. Hetki hiljaisuutta. Hetki olla vain. Kuunnella hengitystäni, tuntea lämpö, jonka saan kaikesta sanattomasta. Olla hetki siinä. Sinä tiedät... 
Sinä tiedät, ettet jää ilman ystävyyttäni! 


Kommentit

  1. Voi Viltsu <3
    Minäkään en saanut lähetettyä yhtään korttia tänä vuonna ja tunsin pienen piston sydämessäni kun sain kortin postissa ja paketin blogiystävältä. Nyt vaan en ole ehtinyt/jaksanut/kyennyt postia lähettämään.
    HALEJA YSTÄVÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla osa korteista lähti ja osa odottaa. Tuli yllättäviä menoja joihin rahat meni.ja kisun leikkaus vei osansa.

      Poista
  2. Viltsu rakas. Ystävyys ei odota vastalahjaa. Ystävälle riittää SINÄ.
    Varmasti sait lahjasikin siksi, että tarkoitus oli ilahduttaa juuri SINUA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkuli, kunpa osaisin aina ajatella asiat niin, mitä se toinen ajattelisi. Ei kukaan oleta saavansa lahjoja siksi että he lähettivät. Ne sellaiset ovat karsiutuneet pois. Ja tulevathan ne kortit ja yllärit kunhan saan Kelalta taas jotain .

      Poista
  3. oi että mikä lahja ja olet sen ansainnut Viltsu, olet ystävänä sydän kultaa ja olen onnekas että olen löytänyt sinut. <3

    Ja sulla on upea vyötärö, minulla ei sellaista laisinkaan. :)

    Sydämellistä ystävänpäivää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatekemät ja omakasaamat ovat parhaita.
      Kiitos Tiia!
      Vyötärö onkin yksi "parhaat osani"-asia. Muutoin elokilot peittävätkin linjani.

      Poista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Georganicsin kolme hiilen kovaa tuotetta hampaille

Mikä tekee ihmisestä, olipa mies tai nainen, kauniin? 
Varmasti vastauksia on useampia, mutta ainakin kaunis hymy. Sellainen aito, vilpitön hymy, jolla ei tavoitella mitään hyödykkeitä eikä ivata ketään. Hymy, jossa sielu valaisee temppelinsä kauneimmalla valollaan. Ihan sama, onko hampaita tai ei, raudat tai ei, koriste ja kultahammas tai ei tai vaikka suu ei aukeaisi edes. Mutta oikein kauniista, puhtaiden hampaiden hymystä ei ole haittaakaan.. 😁

Koska minun suuni reagoi tavallisiin hammastahnoihin, on käytössäni oltava aina sellaista tahnaa, mikä ei aiheuta kipua ja aftoja, ientulehdusta tai haavaumia. Koska myös seuraajissani on herkkäsuisia, esittelen kolme upeaa valkaisevaa tuotetta, jotka eivät satuta herkkää suuta. Annetaan hampaiden näkyä hymyillessämme!

Tuotteet olen saanut lahjaksi Ruohonjuuresta eikä minua velvoiteta esittelemään näitä. Teen sen ihan sinua ajatellen.


Georganics oli minulle uusi tuttavuus, mutta aktiivihiili valkaisevana jauheena on tuttua. Nyt pääsin testa…