Siirry pääsisältöön

Kun Viltsu paastoaa


Olen ollut aina luonto-tyttö. Nainen, joka kaipaa luonnon rauhaa. Sitä, että istun nuotiolla katselemassa peilityyntä järven tai lammen pintaa sekä räiskyvää kaunista ja villiä tulta. Sorsapoikuetta rantakaislikossa. Kuuntelen tulen räiskyntää ja tunnen lämmön kasvoillani.

Olen aina viihtynyt veden äärellä, ja lapsena mietinkin, olenko ihan oikea merenneito. 

En ollut merenneito. Olen jotain ihan muuta. 
Sitten näen puita, joista on revitty kaarnat irti, lasinsiruja maassa ja sinappituubit laavun alla ruostuneena. Näen makkarapakettien muovia nuotiopaikalla, nauloilla puihin iskettyjä tikkatauluja. Kamalimpia asioita, mitä olen luonnossa nähnyt, ovat luvattomat loukut ja rannalle jätetyt katiskat!



Puhdas luonto rauhoittaa. Se on henkiselle hyvinvoinnille tärkeä asia. Olla vaan hiljaa ja kuunnella. Haistella puhtaan, raikkaan ilman tuoksua. Tuntea paljaissa jalkapohjissa hiekkaa, sammalta,  nurmea, pikkukiviä, havunneulasia...

Kesäkuumalla on virkistävää pulahtaa järveen uimaan. Ei ole sinilevää eikä lasinsiruja. On vain vilvoittava vesi ja sen pehmeä syli, joka hyväilee paljasta ihoa.

Tai lennättää leijaa tuulisena päivänä. Katsella silmiä sirittäen taivaalle auringon häikäistessä ja toivoa, että leija lentäisi korkeammalle, kauemmas näkökentästä. aina pilviin saakka ja niiden yli. ;)

Tämä kaikki on mahdollista vain siksi, että meillä on luonto. Puhdan luonto!


Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen sijaan pelkkiin hiilidioksidipäästöihin.-wikipedia-

Kevennä, hiljennä ja hiljenny. Etsi tapoja muuttaa elämääsi niin, että olet mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta.
Luin "Ecopaastosta" tänään ensimmäistä kertaa "Lady of the mess"in blogista. Kirjoitus pisti minut pohtimaan omaa ekologista käyttäytymistäni ja hiilijalanjälkiäni. Kuinka huolimaton olen energiankulutuksessa, roskaamisessa tai vaikkapa siinä, mitä ostan kaupasta!? 


Kaupassa seuraan hiilijalanjälkiä sinne, missä joutsenet uiskentelevat merkeissä. Ja jos ei ole joutsenmerkkejä, sitten vihreää sammakkoa tai muuta mistä tietää, ettei tuhota luontoa ihan vaan ahneutta. Kesäisin ja syksyisin haen vitamiinit purkkiin luonnosta, en pakastealtaasta. Ihailen meidän lähikauppiasta, joka myy vanhenevat tuotteet muita kauppoja isommalla alennuksella. Mietin kuitenkin, miksei hävikkiä voisi jakaa apua tarvitseville!? 



Suihkussa laitan saippuat ja shampoot ilman valuvaa vettä. Huuhtelen tottakai pois. Miksi minä sitä arvokasta PUHDASTA vettä viemäriin laskisin?! Tarpeeksi menee likavetenäkin! Ja tuolla jossain maailmalla ei ole puhdasta vettä laisinkaan...

Entäpä autoilu? Minulla ei ole ajokorttia. Oma auto on kyllä. Päästöt tarkastettu ja kulutus meidän tarpeille sopivaa. Käytämme myös bussia toisinaan. Kävelen lähikauppaan. Kun ajamme autolla isolle kaupalle, ostamme kerralla useammaksi kertaa ruuat. Pakastin on hyvä olla olemassa.

Meillä oli aikaisemmin energiasyöppö pakastinarkku. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon se on kuluttanut arvokasta energiaa, mutta lopulta tajusin, ettei niin voi jatkua! Toimiva pakastin on edullisempi loppupelissä, kuin vanha ja vuotava. Ja se luonnon säästö on mittaamattoman arvokasta!


Kierrätys on yksi suurimmista asioista, jonka näen arjessani.
Sen lisäksi, että kaikki jäte kierrätetään roskiksissa ja siten yritämme vähentää kaatopaikkojen kuormitusta, myös  kierrätän askartelussa, joten sitä roskiin menevää roskaa syntyy paljon vähemmän, kuin ellen askartelisi.

Lukijoissani on atc-kortti-askartelijoita, jotka varmasti hihkaisisivat ja käsi pystyssä viittoilisivat, että tiedän,miten atc:t suojelevat luontoa. ;)
 Kerrottakoon nyt heillekin, jotka eivät aiheesta tiedä mitään.

Atc-kortit tehdään useimmiten kierrätyskartongille. Esim. riisipaketin tai murojen pakkauksen pahville. Leikataan sopiva pala irti ja askarrellaan.
 Korttiin laitetaan lehtileikkeitä, kirjoista sivun palasia, vanhoja nauhoja, korun osia, teepussin pakkauksia, nappeja, kangastilkkuja...



Esimerkiksi ylläolevassa atc-kortissa on teepussin paperit, karkkipaperi, kangasta ja kirjan sivua. Pohjana elintarvikekartonkia.

Alemmassa kortissa maitopurkista palanen ja siihen koristeet.



Olen kertonutkin, että siivoan ja järjestelen verstaani uuteen muotoonsa ja hävitän kaiken minulle tarpeettoman. Haluan verstaalle, ihan niinkuin kotiin muutenkin, vain ne tavarat ja tarvikkeet, joille oikeasti on käyttöä. Kaikki muu saa mennä. Urakkani on melkoinen.
En minä roskalavalle sitä tavaraa heitä. Aina on joku, jolle kelpaa ja jolla on käyttöä minun turhakkeelle.

Jos katson vaatekaappiini, näen siellä vanhoja vaatteita, joita myös paikkailen. Jos tarvitsen uutta, käyn katsomassa ensin kirpputorilta. Paljon on lahjoituksena saatuja. Vastaavasti itseltäni joutavat vaatteet menevät jakoon. Ei roskikseen.

Tämä kaikki on nimenomaan niitä asioita, joita minun pitääkin tehdä. Jos jokainen ajattelisi niin, että omilla pienillä teoilla voi olla osana suurta kokonaisuutta, olisi meillä parempi tulevaisuus edessä. Perintö, jonka antaisimme lapsillemme ja heidän lapsilleen. Ajatella, ettei ehkä lapsenlapsemme tai heidän lapset näe enää lunta talvella! ei lumiukkoja, lumisotaa tai liukumäkiä. Entä valkoinen maa jouluna! Tai miten musta maa ja sateet vaikuttavat jo olemassa olevaan kaamosmasennukseen!? Ai kamala...

Sinäkin voit osaltasi olla mukana tätä kampanjaa. Liity Facebookissa "EKOPAASTO"n tykkääjiinja olet askeleen lähempänä omaa osuutta. 



Kommentit

Lady of The Mess sanoi…
Ihanaa, että levität Ekopaaston ideaa eteenpäin - sinun omassa elämässäsi ympäristöasiat ovatkin aika lailla mallillaan - ja tuo korttien tekeminen ylijäämämateriaaleista on huippujuttu! Kunpa lapsetkin opetettaisiin näkemään, mikä aarreaitta ylijäämässä on.
Itse häpeän eniten meillä sitä, etten ole osannut karsia ruuan ostamista, vaikka toinenkin lapsista muutti syksyllä kotoa. Liian paljon joudun heittämään pois - ja hävettää ihan oikeasti, sillä tässäkin maassa on heitä, joilla ei ole ruokaa.
Hieno kirjoitus sinulta - olet pohtinut asiaa monelta kantilta. Kiitos sinulle <3
Viltsu sanoi…
Meillä ei ruuasta voi tinkiä, mutta tingin sitten siitä materiasta. Aikansa vie oppia ostamaan vähemmän ruokaa ja tekemään pienemmällä kattilalla. Uskon että opit vielä. Onhan sinulla arvot ja ymmärrys mukana.
Ninnu sanoi…
Metsästä saa voimaa ihan valtavan paljon.
Täytyykin tutustua tarkemmin ekopaastoiluun. Olen kuullut siitä, mutta tiedän kuitenkin tosi vähän.
Viltsu sanoi…
Ekopaasto on sitä, että lupaudut paastoamaan energian tuhlaamisesta, luonnon saastuttamisesta ja autat huonompiosaisia. Eli mietit, mistä voit tinkiä ja mitä kaikkea voit tehdä itse luonnon hyväksi.
Tuhlaatko sähköä, vettä tai tungetko roskiin ruokaa, vaatteita, ... ostatko tuotteita, joiden alkuperästä ja hiilijalanjäljestä et tiedä..
Lupausta ei tarvitse julkistaa, eikä ilmoittaa muualla. . kunhan lupaat itsellesi.
Susanna sanoi…
Hyvää asiaa taas kirjoitit! Ekopaasto kuulostaa järkeävältä ja hyvältä asialta. Minä kun en ole tuolla "naamakirjassa" niin voin tässä ilmoittaa että yritän parhaani mukaan myös ekopaastoilla. Kivaa viikonloppua sinne teille ystävät! <3
Viltsu sanoi…
Tuotahan ei tarvitse ilmoittaa. Halusin vain tuodaan itse julki. Riittää, kun itse tiedät. Kiva kun olet paastolla. ;)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…