DT-työnä elämän kirjo



Kuinkahan monta kertaa olen sanonut itselleni, että nyt minä alan tekemään omaa art journaliani!? Koskaan kuitenkaan sitä edes aloittamatta. Nyt Inspishaasteen teemana on omatekoinen taustapaperi, joten otin itseäni niskasta kiinni ja pyöräytin oikein kunnolla.
 Jollen omapitämääni haasteeseen aloita elämäni kirjon tekemistä, niin mihin sitten?!
Menenkö jälleen perumaan lupaukseni itselleni, vaikka toisille pidän lupaukset aina kun voin!? teenkö taas kortin, mikä on mukavuusalueeni ykköstä, ja manaan itseäni morkkiksen kourissa jälkeenpäin?!
Olin niin pettynyt jo itseeni, etten voinut muuta kuin tehdä kannen art journaliini. 



Sivu on muovikansion taskussa. Oikeastaan lähdin työstämään sivua tuon lauseen, SISÄINEN KELLO, ympärille. Sisäinen kello tai morkkis tai mitä kullekin se on, vaati aloittamaan NYT tämän projektini. Milloin saan seuraavaan sivuun potkun? Sittenn, kun tarvitsen purkaa paperille sisimpääni.


Kukat ja perhoset ovat minulle tärkeitä. Herkkään sivuun ne kuuluvat erityisesti. Sisimmässäni tunnen olevani vangittu perhonen, joka ei saa lentää. Vielä minä pääsen vapauteen... 



Hento sivu tarvitsee hentoisen prinsessan. Sisäinen kello taas kellon kuvan. Ei muotia, vaan oman tiensä kulkija. Mulan?! 



Vihreä tausta on pohjana. Sen reunoille revin ja liimasin sanomalehtiä. Sanoja, lauseita, uutisia, kätkettyjä tarinoita... Syksylläkin.  Yhden katselemme ihmetellen.



Kultanauha.
Olen rikas, kuten eräs ystäväni sanoi.
Rikas, sillä minulla on perhe, kissa, rakkautta, ystävyyttä, koti...
Rikkauksia, joita toiset vain haaveilevat.
Kuinka moni oikeasti voi sanoa olevansa rakastunut vuosienkin jälkeen!?
Tai saavansa huomiota pyytämättä, rakkautta pyyteetöntä, helliä suukkoja ja läheisyyttä!?
Tai kuka näkee ympäriltään kaikkea pientä, kuten vaikka puun tien risteyksessä tai mitä kuvioita verhoissa on olkkarin ikkunoissa tai montako varista istuikaan puhelinlangalla...
Minun arjessani on luksusta, eikä sitä saa rahalla! 



Olen tehnyt omatekoisella gelli platella tuon vihertävän taustan ja siihen kohokuvioinut kellotauluja. Sitten leimasin käden ja nuolia...
Kyllä se on näköiseni palanen elämäni kirjasta.

Kommentit

  1. Upeahan siitä tuli! Se vaatii vain mielikuvitusta ja vain se on rajana,tosin hahmottaminen on myös hyvä olla olemassa :)

    Pienet asiat ovat sielun ravintoa ja rikkaus on itsessä oleva kauneus, rakkaus. Siitä lähtee kaikki tunteet,hyväolo ym eteenpäin! :)

    Mukavaa uutta viikkoa...ja kommentointi on kyllä piristävää :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari