Olen nyt. Tässä.

Eilen ja toissapäivänä sekä sitä ennen ja sitä ennen... Olen ollut niin väsynyt, että  yks kaks puhe alkaa sammaltaa ja nukahtelen istualtani. Yritän pakottaa itseni hereille ja pysymään valveilla, mutta uni vie voiton. Sain kammettua itseni tänään ylös vasta klo 14 jälkeen.Kuppi kahvia ja kunnon aamupala. Yritän keretä tehdä nopeasti päivän tarvittavat puuhat, ennenkuin voimat ovat taas vähissä ja alan väsyä liikaa.

Juuri tänään yritän elää ainoastaan tämän päivän, enkä  koetakaan ratkaista koko elämäni ongelmia yhdellä kertaa. Jaksan yhden päivän selviytyä sellaisestakin, mikä lamauttaisi voimani, jos ajattelisin, että minun olisi kestettävä sitä koko ikäni. 


Juuri tänään yritän olla onnellinen. Niin onnellinen, kuin mahdollista on. Hyvin moni ihmisistä on niin onnellisia kuin he itse päättävät olla. toisin se on niissä maissa, joissa onnea ei sallita. Minulle, meille on annettu lähtökohdat valita.

Juuri tänään yritän mukautua siihen kohtalon suomaan tilaan, joka minulle on annettu. Löytää epäkohtien ja vääryyksien seasta ne hyvät ja onnea tuottavat asiat.  En vaadi, enkä edes tahdo koko minua ympäröivän maailman elävän minun ehdoillani. Minun tarpeitteni mukaan. Minun on itse elettävä omien asioideni kanssa. Se ei ole toisten vika. Suon heille onnensa ja vapautensa olla, liikkua, tehdä töitä, nauttia... Minulla ei ole ihan kaikkia heidän hyveitään, muttei onneksi paheitaankaan.


Juuri tänään yritän olla pelkäämättä mitään. En tulevaa, en menneisyyden varjoja. En sitä, mitä olen tunnin päästä tai mitä posti tuo tullessaan. Olen nyt. Tässä. Tämä on tärkeintä. Nyt jaksan. 

Erityisesti haluan rohkein mielin nauttia kaikesta kauniista ja tehdä itsekin kaunista omin käsin,  ja uskoa, että maailma antaa minulle kaiken, minkä minä itse sille annan.Ei liikaa, ei sellaista turhaa, mitä pyydän, vaan juuri sen, mitä oikeasti tarvitsen löytääkseni mielenrauhan ja hyvän elämän. 

Minulle on annettu, mitä on annettu. On vaikea sairauteni, varattomuuteni, lapseni ongelmat, läheisteni ongelmat..
Voin syyttää niistä koko maailmaa ja vaatia huomiota, vaatia oikeutta, vaatia vaikka sääliä jos se tuntuisi tarpeelliselta, mutta en minä halua nyt vaatia mitään. En elää oman kupuni sisällä ja velloa myrskyn silmää paisumaan suuremmaksi ja pelottavaksi tornadoksi, joka iskee lujaa ja hajottaa kaiken sen hyvän, mitä minulla on jäljellä. Minä tahdon ruokkia hyviä ja kauniita asioita. Voimavarojani. Ja olen aivan satavarma, että jos kysyisin keneltä tahansa, sinultakin, oletko pelkästään onnellinen, onnekas, täysin taakaton ja vailla murheita, vastaisivat kaikki, etteivät ole sitä. 

Aivan liian moni antaa myrskylle lisää tuulta ja vajoavat kupuunsa liian syvälle suljettuun tilaan. Näkevät vain "MINUUDEN", eivät mitään muuta. Vaativat "minun"-asioita huomaamatta, että jokaisella on omat minuutensa. "Koska minä olen sairas, on toisten lakattava tekemästä sitä, mikä minun tilaani pahentaa tai on minulta poissa". Sen sijaan, että toimisivat itse. Karttaisivat paikkoja, jotka eivät heille sovi. Tekisivät asioita toisin, etsisivät uusia tuulen suuntia elämäänsä. Kaikkea ei voi ikuisesti tehdä ja olla. On aika muuttua !


Tänään olen tässä hetkessä. En mieti, mitä teen tämän kirjoituksen jälkeen. juonko kahvia vai en, menenkö vai tulenko... Otan kissastamme mallia ja elän sen tilanteen mukaan, mikä on edessä. Leikkiä tai lepoa. Ruokaa tai vaistojen varassa pallon saalistamista pöydän- ja tuolienjalka-viidakossa. 

Kommentit

EstherH. sanoi…
Ihminen murehtii paljon sellaistakin mitä ei pitäisi, se vie turhaan voimia omasta itsestä pois.

Olen iloinen että jaksat kuitenkin tätä blogiasi pitää ja mennä eteenpäin hetki kerrallaan,sillä elämä on juuri tässä ja nyt.

Kaikkea kaunista hetkiisi...
Susanna sanoi…
Jaksamista ja parempia vointeja täältä toivottelen! Ihania nuo teidän jellonan kuvat. Kyllä hän on niin ihana!!! Terkkuja Lunalta!
Päivä kerrallaan, niin se on elettävä. Olen sen huomannut, että kun on paljon joutunut tekemään töitä pienenkin onnenjyvän eteen, on todella pienistä asioita oppinut myös olemaan kiitollinen.
KataMaria sanoi…
Toteuta omaa juttuasi, äläkä välitä siitä, mitä muut siitä ajattelee! :)

Tiia Koivusalo sanoi…
<3 ihana postaus ja kisu on oivallinen esimerkki nautiskeluun ja elämiseen hetkessä. <3

Omalla kohdalla väsymys jatkuu, muutaman päivän kova kuume vei voimat aivan. Harmittaa kun olen nyt ihan mölli äiti lasten hiihtolomalla. Ei hiihdellä ei. ;) Mutta en usko että piittaavat,vaikuttavat oikein tyytyväisiltä. <3

Aurinkoa päivään Viltsu. <3
Esther, pienin askelin hyvä tulee. Parempi, kuin hoputen.
Sussu, Kiitos. Lunalle myös miau
Outi, kiitollisuus ei onneksi ole hukassa. Vain jaksaminen. Niin kauan ollut taas äärirajoilla kipujen kanssa, ettei fyysistä voimaa enää ole tarpeeksi olla pystyasennossa koko päivää. Tai siis hereillä.
Kata Maria, en välitä. Nukun, kun nukuttaa. :)
Tiia, loma on loma, vaikka kotonakin. Ei tarvitse kouluun mennä. :)
Hanna Mi sanoi…
Kipujen ja vaikeuksien kanssa eläminen osoittaa parhaimmillaan ne seikat elämässä, mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Olen itsekin kulkenut pitkän tien sairauden ja vaikeuksien kanssa ja löytänyt sen oman tien siihen, että voin olla onnellinen kaikesta huolimatta ja sinut sen kanssa mitä minulla on. En enää murehdi noita omia päiviä jolloin ei pysty tekemään mitään, silloin on vaan levättävä. Tiedän, miten paljon se vie henkisiä voimavaroja, kun elää kovien kipujen kanssa. Se, että osaa kuunnella omia voimiaan on todellinen rikkaus.
Hanna, totta puhelet. Minulla synnynnäinen sairaus, joten aikaa on ollut oppia löytämään se oma tieni, sekä menetysten jälkeen uudet tavoitteet ja haasteet elämälleni. Toisinaan mennään lujaa eteenpäin sairauden kanssa, jolloin voimat ehtyvät ja pää ei meinaa pysyä mukana siinä. Etenevä sairaus ei kysy, milloin olet valmis uuteen rytinään. tarvitsen aina aikaa kasata taas itseni uudestaan uuteen etappiin. alaspäin.