Siirry pääsisältöön

10 vuotta takaperin

Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo,
itsekästä on vaatia muita elämään
niin kuin tahtoisit heidän elävän.

-Oscar Wilde



Mitä tahdon elämältäni? Kuinka tahtoisin viettää vaikkapa seuraavat 10 vuotta? Jotenkin se tuntuu niin pitkältä ajalta miettiä, mutta toisaalta, jos mietin, mitä on tapahtunut 10 vuodessa tähän päivään mennessä, on se kaikki ihan äskettäistä. Mitä siis tahdon tulevaisuudelta?

Jos mietin vaikkapa satojen tuhansien lukijoiden  huippubloggaajia, heidän elämänsä näyttää hyvin läheltä täydellisyyttä. Treenataan vartaloa näyttääkseen hyvältä, syödään superfoodeja ja vältetään kaikkea epäterveellistä. Jokaisella huippubloggaajalla vilahtaa vesipullot salilla, upeat juoksutrikoot ja vimpan päälle arvokkaat huulikiillot. On trendikkäitä vaatteita, unelmien etelänmatkoja, cosmopolitania ja caipiroskaa lasissa...

Syystä tai toisesta kohtalo antoi minulle aivan erilaisen puuhakirjan, jonka pisteestä pisteeseen-tehtävää kuljen kohti maalia. En koskaan voi saavuttaa kovallakaan työllä "unelmabloggaajan tasoa".



En haikaile sellaisen perään, mitä en voi saada. Voisihan olla, että olisinkin hyvin materialistinen, kylmä tai koppava. Pyörisikö sen ympärillä, kuinka MINÄ treenaan, MINÄ matkustan ja MINÄ shoppaan. Selfie-belfie-heitukka. :D

Olisinko kenties ahne ja kaikki design pitäisi saada, tai jos saisin kaiken mitä tahdon, arvostaisinko pieniä ilmaisia asioita!? Käsityötä tai omatekoista korttia!?

Olen kiitollinen siitä mitä saan ja nöyränä vastaanotan kohtaloni valinnat.

Kaikella on kuitenkin tarkoitus ja hintansa ja me teemme sen, mitä kohtalo meiltä haluaa. Emme voi estää ikäviä asioita tapahtumasta, emmekä hyviä tulemasta. Joissakin asioissa voimme olla osallisina ja se on silloin meidän oma valinta. Vai antaako kohtalomme vain olettaa että olisimme voineet valita niin?! Siinäpä vasta pohdittavaa!

Tämä meidän elämä on niinkuin lasten puuhakirjassa se pisteestä pisteeseen tehtävä. Vedät viivan aina kahden pisteen väliin ja odotat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Missä on seuraava piste. Ne kaikki on valmiiksi piirretty vihkoon. Emme me voi koiraa hevoseksi muuttaa vihkossakaan.

Tänään olin sairaalassa ja keskustelimme jälleen kerran fysiatrian kipuspesialistin kanssa tilastani. Mietimme niin kivun osalta kuin taloustilanteenikin osalta elämänlaatuani. Tulevaisuuttani.
Kotipakettiin sain itkusta punaiset ja turvonneet silmät, vapisevan olemuksen, 4 piikkiä alaselkään kortisonia ja puudutusainetta, reseptin jälleen uudelle lääkkeelle sekä muutaman paperin.

Vaikka puudutettiinkin kankku ja alaselkä, ei silti liikerata laajentunut juurikaan mainittavammin, vaan viillot iskivät läpi edelleen esim. kyykistymään yrittäessä. Jälleen eläkehakemus vetämään, soittoaikaa jne jne.
Nämä ovat minun pelikorttini.

Minun 10 vuoden haaveeni ovat siis tyystin omaa luokkaa. En voi edes haaveilla kuntosalilla käymisestä tai matkustelusta maailman ääriin. Olen silti utelias elämää kohtaan, mitä ikinä sillä vielä onkaan minulle annettavaa. Hyvää taikka ei niin kaunista katseltavaa. Yritän pitää huolta siitä, mitä minulla on ja hemmotella itsänsi vaikkapa jollain ihanalla kasvovoiteella ja antaa lisää energiaani blogilleni.

Tästä onkin hyvä aloittaa kosmetiikka-viikko! Nautinnollista kauneutta!


Kommentit

Huh, onpa sulla ollut rankka päivä. Ei elämän kuulu olla vain pintaliitoa, vaikka kyllä sitäkin voisi päivän verran kokeilla.
Voimia ja kauneutta tähänkin viikkoon ❤
Hanna Mi sanoi…
Elämänmakuista, sitä täällä blogissasi on. Ei kaunisteluja, vaan rehellisyyttä. Uskon, että kaikkien elämä ei ole lähelläkään täydellisyyttä, vaikka siltä voisi näyttää. Kaikki eivät uskalla, tai eivät halua, puhua niistä vaikeuksistaan. Olet rohkea. Tsemppiä sinulle taistelujen kanssa. Olen käynyt oman taisteluni eläkepapereiden ja sairastamisen kanssa ja se vie ihan liikaa voimavaroja. Varsinkin, kun siinä tilanteessa jo kivut vievät jaksamisen nollaan, pitäisi vielä jaksaa papereiden kanssa pelata ja taistella oikeuksistaan.
Esther Helmiä sanoi…
Kun elämänasenne pysyy itsesäälistä poissa ja näkee pienissä asioissa ja hetkissä sen elämän kauneuden,on hyvä olla. On paljon mitä voi tehdä vaikka kivut vievät suurimman osan voimista, jää se osa jota voi hyödyntää. Ja näin olet tehnytkin ja juuri se on sinun voimavarasi.

Uskon että varmasti olet saanut riittävästi myös ohjeita ruokavaliosta ja tarpeellisten hivenaineiden lisäämisestä noiden kortisonipiikkiesi takia.

"Se tie jota kuljemme on valontie
sen loistetta peittää varjot
mutta ne varjot ovat valon sisaria
Vaikka käännymme oikealle,olemme aina myös vasemmalla. Eikä suoratie ole koskaan mutkaton,sillä mutkakin on tietä jota kuljemme. -- eh"

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Dermosil joulukalenteri unboxaus 0/24

Availin joulukuussa Dermosilin joulukalenterin luukkuja ja koska tämä kosmetiikkajoulukalenteri  on ollut vähemmän esillä blogeissa, päätin esitellä sen teille nyt tammikuussa.


Kyseessä on edullinen joulukalenteri verrattuna muihin kosmetiikkaa sisältäviin joulukalentereihin. Hintaa oli vain 40 euroa ja mielestäni rahan arvoinen laadukas paketti.

Monet muut vastaavanlaiset kalenterit maksoivat satasen pintaan. Hinnat toki määräytyvät sisällön mukaan. Dermosilillä tuotteet olivat edullisempaa ja suoraan ilman välikäsiä toimitettuna, ihan yhtälailla käyttökelpoista ja jännitys säilyi koko joulukuun aina aattoon saakka. Toki takakannessa oli sisältö kerrottu ja unboxauksia löytyy netistä, mutta pidin itseni mahdollisimman hyvin pimennossa siitä.


Ostin kalenterin itse, joten mistään blogiyhteistyöstä ei ole kyse. En siis hyödy millään tavoin kalenterin esittelystä.


Vaikka joulukuu onkin jo takanapäin, tulethan silti avaamaan luukut kanssani. Sisältö ei ole maitosuklaata ja tonttuleluja, va…