TJK + Pieni potilas
Olen tehnyt paluuta menneisyyteen blogini kautta. Alussa saatoin kertoa hyvinkin syvällisiä ja arkoja asioita teille, joista en kertoisi kasvokkain ihan jokaiselle. Pystyin avautumaan ja pystyin purkamaan pahan oloni pois. Kasvottomana, jolloin kukaan ei tuomitse tai arvostele, ei sääli tai voivottele.
Pystyin myös kertomaan ihanat asiat vapautuneesti. Iloitsin uusista tarvikkeista, joita ostin joskus ja kerroin, mitä kivoja asioita elämässäni tapahtui.
Ne ajat ovat takana päin, sillä netti ei ollutkaan niin viaton ja kaunis paikka, mitä kuvittelin. Naiivi tyttönen kun olin. Olen poistanut ne kaikista henkilökohtaisimmat kertomukseni. Ei enää löydy niitä paljastuksia joissa kerroin elämäntarinaani.
On hetkiä jolloin tarvitaan keltaisia valoa antavia tulppaaneja kotiin.
Tässä meidän uusimpia kuulumisia. Pieni potilas.
Leikattu, lääkitty, tutkittu. Jatkoja odotellaan. Kaikki hyvin nyt taas.
Ja loppuun TJK-haasteeseen tekemäni atc. Tämä on rakennettu paperilehtiöiden kansista sekä omista piirtämisen lahjoista. Silmät joutivat tähän korttiin
Kommentit
Rakastan pöllöjä, joten myn mielestä kortti on ihan huippu hieno ☺
Kortti on hauska. Kiitos osallistumisesta haasteeseen.
Niinhän se on,että ihmiset eivät kaikki kivoja ole läheskään eivätkä luotettavia tai ymmärtäviä jne. Eikä netti ole mikään muusta elämästä erillinen saareke jossa ei ole harmeja ja vaaroja ollenkaan. Sama valikoima paskasta helmiin on täällä kuin muuallakin elämässä ja täällä on vielä vaikeampi tietää missä mennään kun vain osa vaistoista ja aisteista on käytössä asian arvioimiseen. Itse olen ollut suht. varuillani. Myös ikikiitollinen niistä muutamista ihanista ihmisistä jotka olen täältä löytänyt.
Isot voimahalit!!
Ilmoitusluontoinen asia, olen siirtämässä blogiani takaisin vuodatukseen. Joten tässä tulee uusi osoite:
http://mokkihoperonpoperot.vuodatus.net/
Jospa innostun taas bloggaamisesta :)
Ja potilaalle silityksiä!
Hyvää helmikuuta!
Niin, netti on KAIKKIALLA. Kuka tahansa voi lukea minun blogiani. Sitä en välttämättä ymmärtänyt ja ajatellut alkuun. elämä opettaa tässäkin ja enpähän minä ihan kaikkia sisimpiäni lörpöttele livenäkään, joten miksi täällä.
Tuolla jossakin on myös niitä, joilla asiat eivät ole niinkään hyvin, kuin minulla. Henkinen pahaolo puretaan bloggaajiin. Ajatellaan, ettei se satu tai ei siitä jää kii...
ei tosiaankaan kaikkien aistien kanssa eletä.
Ehkä parempikin olla sulkeutuneempi täällä.
Mutta olen minäkin löytänyt ihania ystäviä tätä kautta. Heitäkin on. <3 Kiitollisuus.