10 vuotta takaperin

Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo,
itsekästä on vaatia muita elämään
niin kuin tahtoisit heidän elävän.

-Oscar Wilde

Mitä tahdon elämältäni? Kuinka tahtoisin viettää vaikkapa seuraavat 10 vuotta? Jotenkin se tuntuu niin pitkältä ajalta miettiä, mutta toisaalta, jos mietin, mitä on tapahtunut 10 vuodessa tähän päivään mennessä, on se kaikki ihan äskettäistä. Mitä siis tahdon tulevaisuudelta?

Jos mietin vaikkapa satojen tuhansien lukijoiden  huippubloggaajia, heidän elämänsä näyttää hyvin läheltä täydellisyyttä. Treenataan vartaloa näyttääkseen hyvältä, syödään superfoodeja ja vältetään kaikkea epäterveellistä. Jokaisella huippubloggaajalla vilahtaa vesipullot salilla, upeat juoksutrikoot ja vimpan päälle arvokkaat huulikiillot. On trendikkäitä vaatteita, unelmien etelänmatkoja, cosmopolitania ja caipiroskaa lasissa...

Syystä tai toisesta kohtalo antoi minulle aivan erilaisen puuhakirjan, jonka pisteestä pisteeseen-tehtävää kuljen kohti maalia. En koskaan voi saavuttaa kovallakaan työllä "unelmabloggaajan tasoa".

En haikaile sellaisen perään, mitä en voi saada. Voisihan olla, että olisinkin hyvin materialistinen, kylmä tai koppava. Pyörisikö sen ympärillä, kuinka MINÄ treenaan, MINÄ matkustan ja MINÄ shoppaan. Selfie-belfie-heitukka. :D

Olisinko kenties ahne ja kaikki design pitäisi saada, tai jos saisin kaiken mitä tahdon, arvostaisinko pieniä ilmaisia asioita!? Käsityötä tai omatekoista korttia!?

Olen kiitollinen siitä mitä saan ja nöyränä vastaanotan kohtaloni valinnat.

Kaikella on kuitenkin tarkoitus ja hintansa ja me teemme sen, mitä kohtalo meiltä haluaa. Emme voi estää ikäviä asioita tapahtumasta, emmekä hyviä tulemasta. Joissakin asioissa voimme olla osallisina ja se on silloin meidän oma valinta. Vai antaako kohtalomme vain olettaa että olisimme voineet valita niin?! Siinäpä vasta pohdittavaa!

Tämä meidän elämä on niinkuin lasten puuhakirjassa se pisteestä pisteeseen tehtävä. Vedät viivan aina kahden pisteen väliin ja odotat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Missä on seuraava piste. Ne kaikki on valmiiksi piirretty vihkoon. Emme me voi koiraa hevoseksi muuttaa vihkossakaan.

Tänään olin sairaalassa ja keskustelimme jälleen kerran fysiatrian kipuspesialistin kanssa tilastani. Mietimme niin kivun osalta kuin taloustilanteenikin osalta elämänlaatuani. Tulevaisuuttani.
Kotipakettiin sain itkusta punaiset ja turvonneet silmät, vapisevan olemuksen, 4 piikkiä alaselkään kortisonia ja puudutusainetta, reseptin jälleen uudelle lääkkeelle sekä muutaman paperin.

Vaikka puudutettiinkin kankku ja alaselkä, ei silti liikerata laajentunut juurikaan mainittavammin, vaan viillot iskivät läpi edelleen esim. kyykistymään yrittäessä. Jälleen eläkehakemus vetämään, soittoaikaa jne jne.
Nämä ovat minun pelikorttini.

Minun 10 vuoden haaveeni ovat siis tyystin omaa luokkaa. En voi edes haaveilla kuntosalilla käymisestä tai matkustelusta maailman ääriin. Olen silti utelias elämää kohtaan, mitä ikinä sillä vielä onkaan minulle annettavaa. Hyvää taikka ei niin kaunista katseltavaa. Yritän pitää huolta siitä, mitä minulla on ja hemmotella itsänsi vaikkapa jollain ihanalla kasvovoiteella ja antaa lisää energiaani blogilleni.

Tästä onkin hyvä aloittaa kosmetiikka-viikko! Nautinnollista kauneutta!