Luovuus kadoksissa, löytyykö se haitarikirjasta?

Minulla olisi muutama työnalla oleva projekti, mutta kun luovuus on kadoksissa. Tai oikeastaan intoa olisi ja halua tehdä, mutta en milläänkeksi, mitä tekisin niistä aiheista, joita minulla olisi tehtävänä. Ihan kamalaa, kun aika rientää ja pitäisi saada valmista jälkeä, mutta kun ei vaan lähde käyntiin!

Hieman takkuilevana sitten otin tämän päivän haitarikirjan esille muiden projektien sijaan ja käytin intoni tiistain, 25 päivän helmikuuta haitarikirjaan.


Metalli aiheena ja vaikka yöllä mietin ihan toisenlaista sivua, syntyi kuitenkin korumetalli.
Rakastan koruja ja koruilua joten sinänsä korumetalli oli helppo valinta. Näyttävät korut ovat todella ihania! Värejä ja suuria koristeita saa olla! Voisinkin alkaa koruilemaan jotain ihanuutta, jollei se idea niihin muihin ala jo tulla. vai pitäisikö sittenkin jättää muut työt tekemättä ja odottaa vain sitä yhtä ainoaa ideaa? Miten sinä saat ideasi,jos ne ovat hukassa?
Lähinnähän ongelmanani on materiaalipula nimenomaisiin juttuihin. Mietinkin jo siis, että alanko piirrellä tai tehdä materiaalia itse. 

Ai niin, nyt on paljon ihania leimasimia kaupan puolella ja aamulla lisäsin paperisetinkin.
Tervemenoa siis tutkimusmatkalle.  ;)



Kommentit

RaijaAnnikki sanoi…
Jotenkin ollut samat viilikset. Eilen ei mitään syntynyt. Enpä tässä muuta ole tehnyt kuin hieman lepäillyt. pari teinityttöä on yö kylässä ja päivällä askartelimme (pääasiasa kuitenkin he.)Kortteja ja helmijuttuja. Joo jospa siitä sitten se energia tarttu.
Sitä ei vaan ole tais sitten on. Välillä kuitenkin pieni tauko tekee hyvää.
Niin kaunis ja ihana sivu sinulle. Korut on parasta.
Maca sanoi…
Tuttu tunne tuo , ettei keksi , mitä tekee. Aina ei säteile. Mutta tuo, minkä teit on kaunis.
Sari sanoi…
Komea kaulakoru! Täällä taas ei niinkään inspiraatio ole hukassa mutta tulee vaan hösäiltyä kaikkea muuta, eli lopputulos on sama kuin jos ei olisi inspiraatiota. Ehkä se on tämä keli mikä sen tekee. Täällä ainakin on ihan surkea ilma, vaikka aurinko välillä pilkistääkin. Lumet sulaa ja nilkkoja myöten saa kahlata sohjossa. Talvi mukamas!
Vilimarika sanoi…
Onkohan tämä tarttuvaa?! Vähän niinkuin epidemia?
Sari taitaa ihan oikeassa olla siinä, etei harmaus ole se kaikkein inspiroivin sävy maailmassa. Kyllähän minäkin teen vaikka ja mitä, mutten sitä, mitä pitäisi. Se on se ongelmani.
Täti Punainen sanoi…
Upea sivu!
Aivan totta ettei inspistä voi pakottaa. Toisinaan sitä tulee niin paljon että pitäisi kesken unien nousta tekemään ja toisinaan eivät harmaat aivosolut liikahda mihinkään.
Niin ja nyt kun haitarikirja päättyy, voi pitää luovan tauon!:)