Kirjani hanurista

Päivä on keskiviikko ja sehän olisi helmikuun 19.s päivä. 

Hyvät ihmislapset tai aikuiset.Minun tyylini kirjoittaa on hyvin pohdiskelevaa ja suorasanaista. Saatan heittää jotakin ja se saatetaan ymmärtää eri tavalla kuin tarkoitin. Ei olisi eka kerta. Ei viimeinenkään. 

Minun kirjoitukseni ovat kuitenkin syvempää lähtöisin, kuin vain "mitä sylki suuhun tuo", vaikka se siltä välillä voisi kuulostaa tai näyttääkin. yleensä kuitenkin taustalla on jotain ihan muuta, kuin oletusta tai hetken mielijohteesta heitettyä ajatusta. Esim. tässä kerroin hetki sitten postin virkailijasta, jonka v-mäinen asenne asiakkaita kohtaan ärsyttää minua. Ymmärrän tarkkaan sen, että jokaisella ON paha päivä. Minullakin. Joskus. Pahoittelen, että kirjoitukseni oli niinkin hätäisesti kirjoitettu, että se asian ydin jäi sanomatta. Eli kyseessä todellakin on henkilö joka oikeasti joka ikinen kerta on siellä naama alaspäin, kun siellä käyn. Ei minulle yksistään vaan muillekin! Ei siis henkilökohtaista minua kohtaan. Ehkä se on hänen luonteensa, ehkä jokin tympiminen alaa kohtaan, ehkä liian raskas ammatti tai mitä tahansa! En tiedä! Mutta sen tiedän, että se tarttuu asiakkaisiinkin! 

Olen samassa postissa käynyt useita kertoja viikossa, viikottain, kuukausittain... tiedän siis, ettei se ollut kerta tai toinenkaan. Tarkoitukseni ei ollut haukkua asiakaspalvelijoita tai väittää ettei kellään saa olla pahaa päivää tai olla naama alaspäin jos asiakas on v-mäinen. hmm... ellei se onnistu häneltä. 

Tässä nyt yksi esimerkki. Mielelläni pohdiskelen kanssanne jatkossakin erilaisia asioita,vaihdan ajatuksia, mielipiteitä, uusia ideoita... Kysyä saa, selventää saa. 

Tänään aihe oli haitarikirjassa punainen ja valkoinen. 

Oli vaikea löytää kyseisellä väriyhdistelmällä kuvia, mutta ONNEKSI veljeni vaimo oli lahjoittanut minulle kasan lehtiä, joista sain lopulta tehtyä aukeamani. 

In on vaikkapa tämä raikas klassikko. 

Iloinen ilme, maxi mekko. 

Out on väkivalta ja köyhyys sekä painon ainainen vahtaaminen. 

Kiitos Täti punaiselle ja Sarille tästäkin päivästä ja näkemiin huomiseen!