Kurkistus ystävyyteen

YSTÄVYYS!

Ystävyys, minulle se on yhteinen polku. Se on tien varrella katselu, yhdessä kulku. 

Ystävyys on sitä, kun sanotaan suoraan asiat, niinkuin ne ovat. Ei arvota ja lueta rivien välistä. Ei suututa pienistä. 

Ystävyys on olla oma itsensä. Saada hyväksyntää minuudesta. 

Nauraa yhdessä ja itkeä. 

Olla tukena ja lohduttaa, uskoutua toisen olkaa vasten olemaan. 

Ystävyys on kukkameri ja kiiltokuvien kauneutta. 

Se on soliseva virta, lintujen laulu tai sinfonia.

Minulle ystävyys on elämän suola. Ilo ja turvallinen paikka. 

Olet siinä, lähellä. Puolin ja toisin ystäviä. 

Yhdessä yhteyden pitoa. 

Mitä ystävyys ei ole?

Se ei ole kateutta eikä toisen aliarvioimista. 

Ystävyys ei ole yksipuolista, itsekästä, oman edun tavoittelua. 

Ystävyydessä ei käytetä hyväksi eikä odoteta lahjoja. 

Ystävyys ei maksa mitään. 

Ystävyys ei kersku, ei alista, eikä puhu pahaa selän takana. 

Ystävyydessä ei kilpailla paremmuudella. 

Jokainen ihminen elämässämme on toki tärkeä ja jokaisella on merkityksensä elämässämme. Jokainen ei kuitenkaan ole ystävämme! 

Sinä tiedät varmasti, mitä merkitsemme toisillemme. Olemmeko ystäviä ikuisesti vai tuttavia,täysin tuntemattomia toisillemme. Oletpa mitä tahansa, olet elämäni poluilla tärkeänä oppaana! 

Kiitos sinulle olemassa olostasi!