Haitarilla osoite pallottelee... WTF?!

Otsikosta päätellen Viltsu sekosi... Ihmekkös tuo. Yksi hyvin nukuttu yö viikossa ei oikein tahdo riittää. Takana taas lyhyt unipätkä viime yöltä, murheita ja mielen päällystä enemmänkin ja sitten yrittää vielä olla pirteenä ja iloisena. Meneppäs vaikkapa Facessa sanomaan, että on paha päivä tai että koskee tai että on murheita. Ei siellä tukea ja kannustusta saa. Päinvastoin! Millon on joku vieläkin murheellisempi, vieläkin sairaampi, vieläkin pahempi päivä takana... Tai sitten toinen tyypillinen vastaus on:voi voi, kyllä se siitä. 

Yksi "hyvä" on myös: Susta tuntuu vaan! Asenteesta se on kiinni! Sullon vääränlainen asenne elämään!

Ok, eli mulla ei voi olla siis paha päivä, ei huolia, en voi olla kipeä enkä murehtia ketään tai mitään. Asia selevä. Ollaan pirteitä ja iloisia aina!

Pirteä ja iloinen olen siitä, että me saatiin vihdoin ja viimein pallomeri meille kotiin! Ei sentään sellaista peuhu-pallomerta, vaikka sekin voisi kiva olla, mutta tällaiset happy lightsit. Valkoiset. IHANAT!

Lähikuva tähän välin ikkunassa roikkuvasta tuikkukiposta. Näitä meillä on useampiakin, mutta eri värisiä. Edellisessä kuvassa hieman vilahtaakin partsilta oranssina vastaava.

Kauniit kukat ovat myös yksi intohimoni. Värit ja kauneus yleensäkin. Koska arki olisi muuten ankeaa, jos kulkisimme silmät kiinni sidottuina ja mieli suljettuna, haluan niitä kauniita asioita löytää jokaiseen hetkeen, jokaiseen aikaan. Päivään, paikkaan, vuodenaikaan...

Palloja... Palloja! On se kaunis muoto! Ihan kuin minä! :D

Ai niin, se osoite-asia! 

Olen nyt jonkun kerran saanut postia vanhaan osoitteeseen kirjattuna ja muistutankin, että vaihtakaas sinne osoitevihkoonne se uusi osoitteeni! Saatte sen meilillä, jollei ole tallessa. Olen kyllä vaihtoihin ja haasteisiin ilmoittanut uuden osoitteeni, mutta jos sen sieltä muistikirjasta ottaa, helposti tulee vanha ja väärä laitettua kuoren päälle. 

En mä sitä pahalla sano, vaan siksi, että mulla on salainen osoite ja kun maksettu osoitteenkääntö loppuu, postikaan ei enää toimita tänne väärin kirjoitettua kuorta. Se olisi surullista. Ja ei, en ole syksyn jälkeen uudestaan muuttanut, mutta siis se juuri, syksyllä saatu "uusi" osoite. 

Rakkaalleni ostin kukkia, koska halusin juhlistaa hänen nimensä päivää tässä eräänä päivänä. Meni jo! :D 

Ystäväkin kävi tänään kylässä ja oli mukavaa saada jutella välillä jostain ihan muusta, kuin murheista. Lisäksi saimme ihania lahjoja, kuten miniatyyri-sormiruoka-mokkapaloja ja -Runebergin torttuja, teetä ja kahvia ja kirsikkanamuja. Nam nam!

Lisäksi ystävänpäivälahjapaketista löysin hurjan ihanan kirjan ja koruja! Muruselle tossut. :)

Kaikkien kuvia en laita, mutta tässä osa lahjoista:

KIITOS PALJON RIINA!!!

Haitarikirja Helmikuussa Täti punainen ja Sari kyselivät, olenko sohvaperuna vai liikkuja. 

Siis minäkö sohvaperuna?! 

ÄLÄ VIITSI!

Jokaisella päikkärillä matkustan eri kohteeseen, eri maan-kolkkaan!

Jokainen lepohetki on uusi seikkailu!

Nuoruudessani liikuin paljon. Lopulta liikaakin ja liikahan sairastuttaa ihmiskehon. Niin minullakin. Siihen aikaanhan kävin juoksulenkillä 1-5km viidesti päivässä. Kävin kuntosalilla ja uimassa. Jumppasin kotona. Sairaudesta toipuessani liikuin yhä, mutta kohtuudella. Kävelyllä ja juoksulenkillä kävin ja uimassa. Sitten sairastuin uudemman kerran, mutta toisenlaiseen vaivaan ja jouduin noin 3 vuodeksi liikkumattomana olemaan. Osittain sairaalassa, osittain kyynärsauvoilla. Alkoi paino nousta, alkoi liikkuminen olla vaikeampaa. Alkoi selkäkin temppuilla. Voisi ajatella, että paino vaikuttaa selkään. Tekeehän se sitäkin, mutta myös etenevä sairauteni selässä pahensi sitä. Pahentuihan se laihanakin.

Silti kävin kävelyllä ja tanssin. Tanssin paljon! Eikä se mitään tangoa ja humppaa ollut vaan ihan jotain muuta. Estraadillakin kävimme ryhmämme kanssa. 

Sitten selkä sanoi, että enää et tanssi!

Ja mä romahdin!

Tällä hetkellä sairaus on vienyt minut hyvin pahasti liikkumattomaksi. Invalidisoitunut olen 60%:sesti. Toiminnallinen kiputila estää siis monia asioita. Lähinnä mitä voin tehdä, on kävelen hieman, jumppaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja geokätköillessä liikun minkä voin. 

En voi juosta, en hyppiä, en tanssia, en uida... En kumartua ja kyykistellä(Jos kumarrun, nousen varoen tukea vasten ylös), en saa aina edes sukkia jalkaani itse! Saatikka että leikkaisin varpaankynteni tai että liikkuisin liikkumisen ilosta. 

Kyllä se mua turhauttaa, suututtaa, närästää, harmittaa, surettaa... TOTTA KAI! 

Mutta koska en voi sille mitään, on vain hyväksyttävä tämä ja tehtävä niitä asioita, joita voin tehdä! Käytävä kävelyllä niinä päivinä kuin jaksan ja voin. 

Ja koska kipu ajaa joka päivä minut lepoasentoon sohvalle/sänkyyn kesken kaiken, useitakin kertoja päivän mittaan, voin kai sitten sanoa olevani sohvaperuna. "joudun" myös tekemään paljon mielikuvamatkoja, jotta saan hallittua kipua siten. Meditoin ja syvärentoudun. 

Kun on sellainen hetki, että voin paremmin, siivoan hieman enemmän kotona tai käyn kaupalla tai kävelyllä tai joskus on jopa sellainen hetki, että voin ottaa soveltaen jonkun kevyemmän Zumban. Nautin kun saan liikkuen hikoilla. 

Olenko siis sohvaperuna vai liikkuja? Hmm...

Olosuhteiden pakosta liikkuva sohvaperuna duracell-paristoilla, missä latausvika.