Haitarikirjan viides aihe on tämän keskiviikkopäivän kunniaksi Runeberg.
Tänäänhän Runebergin päivää vietetään.
Minulle Runeberg tuo mieleen Suomen kaksikielisyyden, Runebergin tortut ja Vänrikki Stoolin tarinat.
Kun olin ala-asteella ja meidän piti opetella ulkoa yksi runo ja lausua se luokan edessä, lausuin pätkän Vänrikki Stoolista. Meillä ei ollut runokirjoja eikä silloin vielä ollut nettiäkään. Oli kuitenkin tuo kirja Vänrikki Stoolista, joten siksi valitsin tämän.
sittemmin tuo tapaus jätti mieleeni muiston siitä, kuinka kaikkien toisten perheissä oli runokirjoja. Siellä luettiin kauniita, viehättäviä runoja. Ei vain sotakirjaa. Päätin, että kun kasvan isoksi, ostan monta runokirjaa, jottei lapseni tarvitsisi miettiä, mitä opettelee ulkoa! Ja niin runokirjallisuus sai alkunsa minussa. Sittemmin aloin itsekin kirjoittamaan runoja päiväkirjan sijaan.
'
8 kommenttia:
Hienoa. Ihan tuttua tekstiä. Mekin luettin kolussa Vänrikki Stoolin tarinoita ja jotain on mileen jäännyt.
Tortutkin jo syötiin.
Huomenna lisää.
Kyllä runoja on mukavaa lueskella silloin tällöin.:)
Onpas hieno kortti!
Tämä on kirjan aukeama.
En muista, että meidän olisi koulussa pitänyt opetella runoja ulkoa. Luettiin niitä kyllä. Kiva sivu ja kiva tarina!
Raijaannikki, se on kyllä ehdottomasti yksi suomalaisuuden ylpeydenaihe. Hieno teos.
Täti punainen, niin on. Kaunista.
Sari, voi sua onnekasta.
Lähetä kommentti