Haitarikirja helmikuu

Torstai, 27.2.2014

Haitarikirjan aiheena LINNUT

Mietin ensin, kuinka aihetta toteuttaisin haitarikirjassani, mutta sitten päätin aukeaman verran koristella linnuilla, sulalla ja norsulla joka osasi lentää. 

Löydätkö kuvasta tämän norsun?

Miksi minä tänne lentävän norsun laitoin, lintujen sekaan? Eihän norsut oikeasti lennä?!
Laitoin norsun siksi, että olen itsekin yhdenlainen eriskummajainen toisten seurassa. Olen aina se hiljaisin ja silti se suulain. Olen aina se joka ei voi tehdä jotain. Olen se, joka tahtoisi ja tekee parhaansa voidakseen, kun toiset lyövät hanskat tiskiin tai tekevät mihin minä en kykene. Olen heterojen seassa lepakko, lepakoiden seassa heterolta näyttävä pikkuprinsessa, kotona peiliin tuijottava zombie-makkara... Olen runosielu tosikkojen maailmassa, pohdiskelija ja analysoija, filosohvi ja meditoija pintaliitoseurueessa. Olen norsu lintuparvessa.

Haluaisin laittaa vyön ympärilleni, joissa olisi kiinnitettynä siivet. Näyttäisinkö sitten samalta kuin toiset? Voisinko sitten räpytellä siipiäni ja lentää niinkuin muutkin linnut? Olisinko samanlainen?

Pysähdyn miettimään asiaa. Riisun vyön ympäriltäni ja laskostan siivet kauniisti pinoon. en minä halua hukkua massaan. En olla samanlainen toisten kanssa. Minä haluan olla minä ja tuntea niin kuin tunnen. Haluan tehdä niitä asioita, joita kykenen. Kaikkea en saa, kaikkea en tarvitsekaan. Tarvitsen kuitenkin säilyttää minuuden! Voin olla aivan hyvin norsu lintuparvessa. Silti kavereita. Voin kuunnella lintujen lentomatkoista ja kertoa minun tallustelumatkoistani! voimme jakaa kokemuksiamme. Voin olla sittenkin se tarinankertoja, jolla on enemmän kerrottavaa, kuin heillä, jotka eivät näe ympärilleen lentäessään aina samaa rataa. Voin pohdiskella asioita ja tehdä tulosta. Voin olla monissa asiossa esimerkkinä omalla ainutlaatuisuudellani.

Minä osaan sitä paitsi lentää! Suljen silmäni uneen tai unelmiini ja lennän pilviin asti! Minun tipahtaessani unelmieni siiviltä alas, minuun ei satu niin kovaa, kuin lintuun joka tipahtaa tuulen puuskan vuoksi! Voi minä onnekas norsu!

Sitä paitsi, olenhan minä tavallaan myös lintu... Norsu-lintu.
Olenhan yhdenlainen harakka ja rakastan koruja ja kauniita asioita. Minulle saa lahjoittaa vanhoja (uusiakin tietysti) koruja, ketjun pätkiä, korujen osia. Teen niistä harakanpesääni uusia kauniita koruja!

Minä asin lintukodossa, omassa pienessä pesässä. Olen minä muninutkin joskus ja saanut poikasen. Olen oikea kanaemo välillä!

Häkkilintukin olin kerran. Se kerta kesti lähes yhden ihmisiän verran. Häkki oli tiukasti kiinni ja ahdas kuin mikä. Kerran minä livahdin häkistäni ulos ja pääsin vapauteen. Lensin siivilläni tulevaisuuteen!

Pienenä poikasena olin ruma ankanpoikanen. Minua kiusattiin siksi. Olin vääränlainen, hiljainen, ruma lapsonen. sittemmin minusta kasvoi oikea joutsen. Minua ihailtiin ja kehuttiin. En minä onneksi tullut ylpeäksi. Ei se kannattaisi. Olen nöyrä joutsen. Eikun norsu edelleen.

Joskus haavoituin ja sain siipeeni. silloin en lentänyt kovin. Olin kuin pingviini. Paitsi ettei minulla ole ollut munaa jalkojen välissä... Tai ehkä sen kerran, mutta siitä on lapseni olemassa. ;)

sirkuttaja minä olen. Oikea satakieli tai kottarainen. Perääni keikuttava västäräkki tai naurulokki. Tiesitkös, että kurki on voimalintuni oikeasti.

Minun kaupassani on lintuja leimasimessakin. Ne pussaavat.. tsirp tsirp.

Kertoessani tätä kaikkea itsestäni, pienestä norsutytöstä, olen varmaankin uutisankka vai naurattaako sinua? Olenko ilolintusi? Oikeastaan pullasorsana minut tunnetaan paremmin. Nostokurjen päällä en istu, koska pelkään korkeita paikkoja... Ja sitten vielä haaveilin lentäväni! Voi mikä koreileva riikinkukko ja äimänkäki!

Onhan se parempi tietysti olla pöllö, kuin haaskalintu, mutta tiedätkös, kaikkein eniten minä haluan sittenkin olla minä itse! Norsu joka osasi lentää!