Kuvia, kuvia...

Tällaiset maisemat siintävät meillä ikkunasta. Talviset kuuset lumipeitteen alla. Auringon kajastus latvoissa. Tuosta kuvasta puuttuu vielä taivaan sineä vasten kirmaavat pikkulinnut. Niitäkin on usein pihapuissa. Oravainen kujeilee käpy suussa ja toisinaan saattaa pupuperhekin käydä moikkaamassa.

Ei uskoisi, että asumme kerrostalossa, kaupngissa. Eihän? Näin kauniit maisemat ja silti rauhallista ja hiljaista. Kevään merkeissä vain huomaa äänten lisääntyvän, kun mopopoika-parvi ajelee ohitsemme. ja tämä kaikki niinkin lähellä metakkaa ja riitelyä, kuin mitä naapurirapusta tai naapuritalosta kuulee. Kuulee? No, ei sinänsä meille kovinkaan hyvin, ellei kesällä ole ikkunat auki. Tämä on rauhallinen porras, rauhallinen koti. 

Niin, voin sanoa noin, koska naapurimme pikkulapsi "muutti" toiseen huoneeseen. Nyt se kiroilu ja äidin haukkuminen ja muu mekastus on loppunut. Se, mitä rakkauden osoituksia kuulee enää uusilta siihen huoneeseen muuttaneilta aikuisilta, on hyvin vähäistä. Ja se on rakkautta se vain. ;D

Lupasin tossa viime viikonloppuna kuvia aivan mahtavasta kätköpurkista. Tässä se nyt on! Siis ihan mielettömän hauska!

Ei nimeä, ei sijaintia, ei edes kaupunkia! 

Mutta jossain maailmassa tämä tällainen on. Ihan huisin hauska!

Tollasella vaijerilla sen kelasin toist´puole kallion rotjaketta. Sieltä se tuli, sinne se takaskin meni. :D

Mua pelotti... Oltiin aika korkeella ja ihan tossa reunalla. Mutta pyllymäkeä uskalsin alas laskea. :D

Tällaisia harrastuksia täällä.