Siirry pääsisältöön

10 vuotta takaperin

Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo,
itsekästä on vaatia muita elämään
niin kuin tahtoisit heidän elävän.

-Oscar Wilde



Mitä tahdon elämältäni? Kuinka tahtoisin viettää vaikkapa seuraavat 10 vuotta? Jotenkin se tuntuu niin pitkältä ajalta miettiä, mutta toisaalta, jos mietin, mitä on tapahtunut 10 vuodessa tähän päivään mennessä, on se kaikki ihan äskettäistä. Mitä siis tahdon tulevaisuudelta?

Jos mietin vaikkapa satojen tuhansien lukijoiden  huippubloggaajia, heidän elämänsä näyttää hyvin läheltä täydellisyyttä. Treenataan vartaloa näyttääkseen hyvältä, syödään superfoodeja ja vältetään kaikkea epäterveellistä. Jokaisella huippubloggaajalla vilahtaa vesipullot salilla, upeat juoksutrikoot ja vimpan päälle arvokkaat huulikiillot. On trendikkäitä vaatteita, unelmien etelänmatkoja, cosmopolitania ja caipiroskaa lasissa...

Syystä tai toisesta kohtalo antoi minulle aivan erilaisen puuhakirjan, jonka pisteestä pisteeseen-tehtävää kuljen kohti maalia. En koskaan voi saavuttaa kovallakaan työllä "unelmabloggaajan tasoa".



En haikaile sellaisen perään, mitä en voi saada. Voisihan olla, että olisinkin hyvin materialistinen, kylmä tai koppava. Pyörisikö sen ympärillä, kuinka MINÄ treenaan, MINÄ matkustan ja MINÄ shoppaan. Selfie-belfie-heitukka. :D

Olisinko kenties ahne ja kaikki design pitäisi saada, tai jos saisin kaiken mitä tahdon, arvostaisinko pieniä ilmaisia asioita!? Käsityötä tai omatekoista korttia!?

Olen kiitollinen siitä mitä saan ja nöyränä vastaanotan kohtaloni valinnat.

Kaikella on kuitenkin tarkoitus ja hintansa ja me teemme sen, mitä kohtalo meiltä haluaa. Emme voi estää ikäviä asioita tapahtumasta, emmekä hyviä tulemasta. Joissakin asioissa voimme olla osallisina ja se on silloin meidän oma valinta. Vai antaako kohtalomme vain olettaa että olisimme voineet valita niin?! Siinäpä vasta pohdittavaa!

Tämä meidän elämä on niinkuin lasten puuhakirjassa se pisteestä pisteeseen tehtävä. Vedät viivan aina kahden pisteen väliin ja odotat, mitä tapahtuu seuraavaksi. Missä on seuraava piste. Ne kaikki on valmiiksi piirretty vihkoon. Emme me voi koiraa hevoseksi muuttaa vihkossakaan.

Tänään olin sairaalassa ja keskustelimme jälleen kerran fysiatrian kipuspesialistin kanssa tilastani. Mietimme niin kivun osalta kuin taloustilanteenikin osalta elämänlaatuani. Tulevaisuuttani.
Kotipakettiin sain itkusta punaiset ja turvonneet silmät, vapisevan olemuksen, 4 piikkiä alaselkään kortisonia ja puudutusainetta, reseptin jälleen uudelle lääkkeelle sekä muutaman paperin.

Vaikka puudutettiinkin kankku ja alaselkä, ei silti liikerata laajentunut juurikaan mainittavammin, vaan viillot iskivät läpi edelleen esim. kyykistymään yrittäessä. Jälleen eläkehakemus vetämään, soittoaikaa jne jne.
Nämä ovat minun pelikorttini.

Minun 10 vuoden haaveeni ovat siis tyystin omaa luokkaa. En voi edes haaveilla kuntosalilla käymisestä tai matkustelusta maailman ääriin. Olen silti utelias elämää kohtaan, mitä ikinä sillä vielä onkaan minulle annettavaa. Hyvää taikka ei niin kaunista katseltavaa. Yritän pitää huolta siitä, mitä minulla on ja hemmotella itsänsi vaikkapa jollain ihanalla kasvovoiteella ja antaa lisää energiaani blogilleni.

Tästä onkin hyvä aloittaa kosmetiikka-viikko! Nautinnollista kauneutta!


Kommentit

  1. Huh, onpa sulla ollut rankka päivä. Ei elämän kuulu olla vain pintaliitoa, vaikka kyllä sitäkin voisi päivän verran kokeilla.
    Voimia ja kauneutta tähänkin viikkoon ❤

    VastaaPoista
  2. Elämänmakuista, sitä täällä blogissasi on. Ei kaunisteluja, vaan rehellisyyttä. Uskon, että kaikkien elämä ei ole lähelläkään täydellisyyttä, vaikka siltä voisi näyttää. Kaikki eivät uskalla, tai eivät halua, puhua niistä vaikeuksistaan. Olet rohkea. Tsemppiä sinulle taistelujen kanssa. Olen käynyt oman taisteluni eläkepapereiden ja sairastamisen kanssa ja se vie ihan liikaa voimavaroja. Varsinkin, kun siinä tilanteessa jo kivut vievät jaksamisen nollaan, pitäisi vielä jaksaa papereiden kanssa pelata ja taistella oikeuksistaan.

    VastaaPoista
  3. Kun elämänasenne pysyy itsesäälistä poissa ja näkee pienissä asioissa ja hetkissä sen elämän kauneuden,on hyvä olla. On paljon mitä voi tehdä vaikka kivut vievät suurimman osan voimista, jää se osa jota voi hyödyntää. Ja näin olet tehnytkin ja juuri se on sinun voimavarasi.

    Uskon että varmasti olet saanut riittävästi myös ohjeita ruokavaliosta ja tarpeellisten hivenaineiden lisäämisestä noiden kortisonipiikkiesi takia.

    "Se tie jota kuljemme on valontie
    sen loistetta peittää varjot
    mutta ne varjot ovat valon sisaria
    Vaikka käännymme oikealle,olemme aina myös vasemmalla. Eikä suoratie ole koskaan mutkaton,sillä mutkakin on tietä jota kuljemme. -- eh"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Georganicsin kolme hiilen kovaa tuotetta hampaille

Mikä tekee ihmisestä, olipa mies tai nainen, kauniin? 
Varmasti vastauksia on useampia, mutta ainakin kaunis hymy. Sellainen aito, vilpitön hymy, jolla ei tavoitella mitään hyödykkeitä eikä ivata ketään. Hymy, jossa sielu valaisee temppelinsä kauneimmalla valollaan. Ihan sama, onko hampaita tai ei, raudat tai ei, koriste ja kultahammas tai ei tai vaikka suu ei aukeaisi edes. Mutta oikein kauniista, puhtaiden hampaiden hymystä ei ole haittaakaan.. 😁

Koska minun suuni reagoi tavallisiin hammastahnoihin, on käytössäni oltava aina sellaista tahnaa, mikä ei aiheuta kipua ja aftoja, ientulehdusta tai haavaumia. Koska myös seuraajissani on herkkäsuisia, esittelen kolme upeaa valkaisevaa tuotetta, jotka eivät satuta herkkää suuta. Annetaan hampaiden näkyä hymyillessämme!

Tuotteet olen saanut lahjaksi Ruohonjuuresta eikä minua velvoiteta esittelemään näitä. Teen sen ihan sinua ajatellen.


Georganics oli minulle uusi tuttavuus, mutta aktiivihiili valkaisevana jauheena on tuttua. Nyt pääsin testa…