Tarina ystävyydestä
Lintu pieni katselee oksalta alas kuullessaan tutun käheän äänen. Pieni tyttö omituisissa vaatteissaan, ääni matala kuin aikamiehen ja silti niin hauras ja haavoittuvainen on tullut linnun luo uudestaan. Tyttö kaivaa taskustaan vapisevin käsin jotain ja lintunen aavistaa jo tulevaa. Lintu lehahtaa lentoon ja laskeutuu aivan tyttösen eteen.
On yö ja sininen harso jo laskenut vaippansa maan pinnalle ja ilmakehässä kipristelee tähtitaivaan kipakka pakkanen. Tytön käsiä paleltaa, mutta silti joka yö tyttö kävelee linnun laulupuun kimmeltävien oksien eteen ja heittää linnulle siemeniä ja kuivuneen leivän murusia maahan.
Miksi tyttö yöllä tallustaa? Koska hän on koditon, eikä tiedä muutakaan keinoa pysyä lämpimänä, kuin liikkuminen. Siinä he kaksi yön eläjää hymyilevät toisilleen. tyttö ja lintu, ennenkuin lintu lähtee takaisin kimmeltävän satupuunsa katveeseen ja tyttö jatkaa matkaansa tuttua polkua pitkin yömajaan.
Saamme olla kiitollisia kodista ja yösijasta, vaatteista ja ruuasta. Muistakaamme antaa vähempiosaisille vaikka sitten vähästäkin. Koskaan emme voi olla varmoja, milloin se hetki koittaa, että itse anelemme käsi ojentuneena apua.
Korteissa tuunattuja paljetteja, tanssiasun kolikoita ja tölkkinipsuja,
Korteilla osallistun myös Koukussa kortteihin-haasteeseen.
Kommentit