Kaksin se kauneinkin on vieläkin kauniimpi

sateenkaari

Muistan lapsuudestani, kuinka jokainen kesäloma oli pitkä ja lämmin. Kuinka rantavedessä pulikoitiin sateella ja auringonpaisteella ja kuinka polkupyörä kaivettiin esiin heti, kun maata vähänkään näkyi ja laitettiin talvivarastoon vasta, kun renkaat olivat niin täynnä lumisohjoa, ettei montaakaan metriä päässyt ajamaan ilman, etteikö pitänyt sohjoa kaivaa lapaskädellä lokasuojan alta.

Sitten tuli aikuisuus ja aikuisuuden myötä kaikki loma-ajat lyhenivät hujauksesta. Kesä tulee joka vuosi yhtä yllättäen.Uimarantakuntoiseksi kyllä kelpaisin lihoineni, mutten koskaan kerkeä ostaa biksuja, joilla rannalla olla ja kun päätän, että kesään kuuluu softis/Pehmis-jäätelö ja sen ostan, en syksyn tultua ole sitä kerennytkään ostaa, kun jo jätskikioskit ovat sulkeneet luukkunsa. Kuinka sitä lapsena hihkui keväällä jo uusista rantaleluista, että tuon tarvitsen NYT. Sitä halusi sen jäätelönkin samoin tein, eikä sitten joskus...

Ja sanoisin, etten edes ole pahimmasta päästä!
Pessimistit laskevat jo Juhannukselta, kuinka monta viikkoa on talvirenkaiden vaihtoon. Joillekin tulee niin kiire viettää kesää, etteivät he ehdi nauttia siitä. Juhannuksesta päivät lyhenevät. Lehdissä vatvotaan lomastressiä.Terasseilla puhutaan vain pouta- ja sädesäästä ja kuinka monta desiä vettä on satanut ja onko tarvittu sadevaatteita vai villasukkia.

Lasten kesä on aina pidempi kuin aikuisilla. Pienimmät eivät edes kykene laskemaan syksyn tuloa. Lapset osaavat nauttia auringosta ja lämmöstä murehtimatta niiden katoamista. Näkevät sateenkaaret ja laskevat niiden renkaita ja sadekelillä loiskitaan lätäköissä ja tehdään maailman parasta kuravelliruokaa! .

Kun päätämme pysähtyä nauttimaan TÄSTÄ HETKESTÄ, juuri tämän hetken mahdollisuuksista, annamme akuillemme tilaisuuden latautua. Auringon lapsilla ei ole koskaan kiire, sillä varjot ovat kesällä lyhyet.

Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen. 
-Demokritos

joulukortti

Uusi joulukortti, tilaustyönä tehty. Jotain simppeliä ja yksiosaiselle pohjalle. Ei saa olla paksuja koristeita. Ei runsaita juttuja. 

sateenkaaren värit

Jos voit aloittaa päiväsi ilman kahvia, jos voit olla iloinen kivuista ja murheista huolimatta, jos voit olla valittamatta etkä pitkästytä ihmisiä omilla murheillasi, jos voit syödä samaa ruokaa vaikka joka päivä ja olla siitä kiitollinen, jos voit ymmärtää että rakkaimpasi ovat liian kiireisiä ollakseen kanssasi, jos voit olla välittämättä siitä, että toiset ottavat sinun tavaroitasi, jos voit kestää kritiikkiä ja syytöksiä loukkaantumatta, jos voit kohdata maailman valehtelematta, jos voit parantaa päänsärkysi ilman lääkkeitä, jos voit iloita ja rentoutua ilman piristeitä, olet luultavasti perheen koira.

Uskomatonta, kuinka kaunis sateenkaari voi ollakaan mäen päältä aukealle katsottuna. Kun sateenkaari halkoo koko taivaan puoliympyränä ja kun ajattelen, että tuota ei kauneudella voi ylittää, tuleekin sen päälle TOINEN! Ymmärrän, ettei kaikista kauneinkaan luonnon luoma ole silti täydellinen tai että kaksin se kauneinkin on vieläkin kauniimpi.

Eilen oli meditointikurssin toiseksi viimeinen kerta ja olen oppinut teoriapohjalta paljon hyödyllisiä asioita. Lisäksi tunnepohjalla ja käsin kosketeltaen hurjan isoja asioita. Vaikka joka kerta joudunkin miettimään, pystynkö lähtemään ja lähdenkö kesken pois, ja vaikka seuraava päivä onkin tuskaa täynnä, olen silti iloinen siitä, että olen tarttunut tähän mahdollisuuteen nyt.
Toivon, että voisin jatkaa ryhmämeditointia jatkossakin. Että voimani kantaisivat. Jää nähtäväksi. Mutta nyt, tänään, se ilon tunne myös, että minä olen osa RYHMÄÄ! 

Osallistuin kilpailuun, jossa piti lähettää lomakuva äänestettäväksi. Sitäpä sitten jännitetään. Kuvani näet tästä klikkaamalla.