Nuotiokuvia

Jos et pidä jostain, muuta se.
Jos et voit muuttaa asiaa, muuta asenteesi.
Älä valita.

-Maya Angelou

Eilen oli harvinainen päivä. En blogannut ensimmäistäkään bloggausta. Liekkö eka kerta, vai olisiko ihan alkumetreillä ollut vastaavaa? Onhan monta kertaa ollut päiviä, etten ole koneella istunut laisinkaan, mutta niille päiville olen ajastanut jotain luettavaa tai katseltavaa. Nyt en tehnyt sitäkään. ei varmaan kukaan sitä huomannut, mutta itse huomasin ja tuntui jotenkin hassulta. Niin sitä on blogiinsa kiintynyt, että tahtoisi jokaiselle päivälle jotain tuoda.

Sen sijaan lueskelin kommenttinne ja palautteenne, kun sen voi kännykälä tehdä vaivattomasti. tälle päivälle riittääkin vastattavaa ja kiertelen haasteiden parissa blogeissanne katsomassa, mitä olette saaneet aikaan.

Oman koon mittari: Kuinka pieneksi minun täytyy mitätöidä toinen, jotta näkyisin itse? -Anneli Laine
Oletko huomannut ulkona kulkiessasi, kuinka puut kasvavat mitä ihmeellisimmissä paikoissa?
Joku puu kasvaa kiven päällä tai kalliolla, joku pikkuriikkisessä saaressa tai mättäällä. Joku versoaa asfaltin raosta. Puilla ei ole vaihtoehtoja, mistä kasvavat. Niiden on käytettävä se tilaisuus hyväksi, mikä eteen on tullut, olipa tilaisuus kuinka vaatimaton tahansa. Tai annettava periksi.

Kun sinusta seuraavan kerran tuntuu siltä, että sinun olisi ensin päästävä johonkin ... tai ensin saatava jotakin jotta voisit olla tyytyväinen, onnellinen ja menestyvä, palauta mieleesi puu.

Me pystymme liikkumaan, käyttämään jalkoja tai pyörätuolia, pyytämään apua. Me pystymme valitsemaan, missä olisi meille sopiva kasvualusta, eikä tarvitse hyväksyä olosuhteita. Voimme mennä vaikka toiseen maahan, toiselle puolelle maapalloa, jollei tämä paikka ole mieluisa. Mutta mitä hyötyä on saada lisää ellemme ensin opi käyttämään kaikkea sitä mitä meillä jo nyt on?

Voihan olla, että meillä ei ole yhtä paljon lahjoja, tai yhtä paljon rahaa kuin jollakin toisella, mutta meillä on joka tapauksessa jotakin korvaamattoman arvokasta; oma ainutlaatuinen, henkilökohtainen yksilöllisyytemme.

Voihan olla, että meillä on paljon ongelmia, mutta on hyvä että on elossa ja pystyy niitä ratkomaan.

Voihan olla, että meillä on enemmän kuin oma osuutemme vaikeuksia ja koettelemuksia, mutta meillä on myös paljon sellaista, josta voimme olla kiitollisia.

Voihan olla, että emme saavuta mainetta ja mammonaa, mutta meillä on todennäköisesti joitakin uskollisia, korvaamattoman arvokkaita ystäviä, joihin voimme aina luottaa.

Monet ihmiset ovat jääneet vaille onnea,
ei sen vuoksi, että he eivät olisi sitä
koskaan löytäneet, vaan siksi, että he
eivät ole pysähtyneet nauttimaan siitä.

Tälle päivälle toivoisin ymmärrystä, avoimuutta ja toisten huomioonottamista. Että olisimme hetken edes ilman etukäteispäätöksiä siitä, mitä kaikkien on oltava ja mitä kaikkien on ajateltava. Katsoisimme avoimin mielin, kuuntelisimme, kysyisimme ja ottaisimme vastaan uutta. Jokainen ei ole kaikki. Kaikki eivät ole yksi ja sama ajatusmaailma. Ei tungeta toistemme suuhun sanoja. Hymyillään. Ollaan onnellisia. Pieni hetki vaikka.