Siirry pääsisältöön

Jos mikään ei olisikaan mahdollista...


Kiiltokuvat pyörivät pöydälläni vailla mitään määränpäätä. Muut tarvikkeet saavat paikkansa nopeasti korteista tai kirjojen kansien sisältä. Joku päätyy kansioon odottamaan vuoroaan, mutta kiiltokuvat, ne lojuvat pöydällä unohdettuina. 

Olen elänyt tämän vuoden ja jo viime vuoden puolellakin niin, että pyrin joka päivä vähentämään ainakin yhden tavaran tai asian pois tavalla tai toisella. Joku päivä en saa laitettua yhtään kiireiden takia, mutta joku päivä poistan useamman. Kyllä se tuo minulle nautintoa.  Sitä samaa siivousta harjoitin taas eilen ja katselin pöytääni, mitä siitä voisin pistää pois. 

Huomasin kissa-kiiltokuva-arkin, joidenka kuvat olivat jo lapsuudessani tuttuja. Rakastin kissoja jo lapsena, vaikken voinutkaan elää kissojen kanssa. Siinä ne nyt lohduttomina lojuivat vaarassa rypistyä käyttökelvottomiksi kaiken muun muka tarpeellisemman alla. Otin kuvat käteeni ja mietin. En tahtonut suoda näille lapsuuden muistoille ryppääntymistä, joten jotain oli nyt niistä keksittävä. 
Ja siitä syntyi yläpuolella oleva postikortti. 


Toista viikkoa valvottuja öitä. Toista viikkoa vaikeita hermosärkyjä ja poltetta selän alaosasta varpaisiin saakka. Sen lisäksi, että elän normaalissakin arjessani kovaksi ja vaikeaksi luokitellun kivun kanssa. Tunne siitä, että minut on kasattu kahdesta eri vartalon palasesta. Yläosa on terveen, alapuoli vaikeasti sairaan naisen.

Meinasin kirjoittaa pitemmän kaavan kautta tuntemuksistani ja tunteistani, mutten pystykään siihen. En vaan ole kunnossa nyt senkään vertaa mitä ennen. Yritän jaksaa pitää blogin positiivisena paikkana edelleenkin. Tämä on minun pakopaikkani ja keinoni pitää itseni valossa. Minun ei tarvitse jaksaa mitään muuta. Tämä on minun arkeani tänä päivänä.


Sain sähköpostia, jossa kerrottiin aika yllättäväkin asia. Kun minusta tammikuussa tehtiin se blogistani kertova radiohaastattelu, on toimittaja unohtanut ilmoittaa minulle, koska se tulee ulos radiosta. Juttu meni jo ulos tammikuun lopulla! Kuuliko joku paikallinen tai lähellä asuva sitä?! Siinähän kuitenkin selkeästi kävi ilmi blogini ja nimimerkkini.

Juonto:
Sosiaalisessa mediassa olevat blogit ovat nykypäivän päiväkirjoja, joita halutaan jakaa toisten kanssa. Etenkin erilaiset muoti-ja ruokablogit ovat kovin suosittuja. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla kallista ja hienoa, myös tavalliset arkiset asiat kiinnostavat.


Kuopiolainen Viltsu jakaa elämäänsä blogissaan Inspiration . Hän kertoo elämänsä kipupisteistä ja pienistä iloista. Hän sanoo: *Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, joka on höystetty kaikilla mausteilla. Ennenkaikkea ihminen ihmisten joukossa. Viltsu ja Viltsun työt on kiinnostanut jo lähes 150 000 kävijää...


Blogi on nyt elänyt omaa elämäänsä pari vuotta , mistä kaikki alkoi...


Sain myös kyselyn, voisiko runoani käyttää eräässä näytelmässä. Suostuin ilomielin, sillä onhan se kunnia. Pieni teatteriryhmä pienellä suljetulla näyttämöllä, mutta silti. Ilo se minulle olisi!

Toivottavasti sinä pysähdyt hetkeksi miettimään, kuinka onnekas olet voidessasi sairauksistasi ja vaivoistasi huolimatta käydä töissä, mökkeillä, pitää siivouspäivän ja käydä kuntosalilla. Lenkkeillä, ostaa vaatteita vaikka sitten kirppikseltä ja herkutella pullalla ja kermavaahdolla. Nukkua yösi ja saada vaivasi helpottumaan liikkeellä tai yhdellä pillerillä. Mieti, jos mikään noista ei olisikaan mahdollista!

Kommentit

Tuulia sanoi…
Kiitos Viltsu kauniista ja muistuttavasta postauksesta. Pysähdyin pohtimaan. Niin moni asia on minulla hyvin. Joka päivä niistä pitäisi muistaa kiittää.
Toivon sinulle aurinkoisia ja kivuttomia päiviä. Ja positiivista mieltä kaiken keskellä!
Kyllä sitä saa olla omasta elämästään kiitollinen. Todella moni asia on hurjan hyvin, vaikka välillä on ollut tosi rankkojakin aikoja.
Nanna sanoi…
Todella hyvä kirjoitus taas! Olen kiitollinen että olen suht terve. En voi kuvitellakaan kipujasi jotka ovat läsnä jokainen päivä elämässäsi:(
Minulla on samanlainen projekti kuin sinulla,joka päivä jotain pois jostain:D
Susanna sanoi…
Kyllä tosiaan pitää olla kiitollinen terveydestä. On kyllä niin raastavan ikävää tietää että sulla on nuo ainaiset kivut! Toivon kaikkea hyvää ihanalle ystävälle ja sisukkaalle sielunsiskolleni ♥♥♥
Esther Helmiä sanoi…
Hyvä kirjoitus!

Blogi on hyvä paikka saada ajatuksille valoa ja voimaa päiviin,sekä täällä tapaa mukavia ihmisiä ja on haasteita ym. Ne antavat piristystäkin.

"Kun tarkoin katsoo, näkee pilvillä silmät, kuiskeet metsän kuulee ja lintujen tanssiaskeleet saavat hymyn huulille "

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…