Siirry pääsisältöön

Jos mikään ei olisikaan mahdollista...


Kiiltokuvat pyörivät pöydälläni vailla mitään määränpäätä. Muut tarvikkeet saavat paikkansa nopeasti korteista tai kirjojen kansien sisältä. Joku päätyy kansioon odottamaan vuoroaan, mutta kiiltokuvat, ne lojuvat pöydällä unohdettuina. 

Olen elänyt tämän vuoden ja jo viime vuoden puolellakin niin, että pyrin joka päivä vähentämään ainakin yhden tavaran tai asian pois tavalla tai toisella. Joku päivä en saa laitettua yhtään kiireiden takia, mutta joku päivä poistan useamman. Kyllä se tuo minulle nautintoa.  Sitä samaa siivousta harjoitin taas eilen ja katselin pöytääni, mitä siitä voisin pistää pois. 

Huomasin kissa-kiiltokuva-arkin, joidenka kuvat olivat jo lapsuudessani tuttuja. Rakastin kissoja jo lapsena, vaikken voinutkaan elää kissojen kanssa. Siinä ne nyt lohduttomina lojuivat vaarassa rypistyä käyttökelvottomiksi kaiken muun muka tarpeellisemman alla. Otin kuvat käteeni ja mietin. En tahtonut suoda näille lapsuuden muistoille ryppääntymistä, joten jotain oli nyt niistä keksittävä. 
Ja siitä syntyi yläpuolella oleva postikortti. 


Toista viikkoa valvottuja öitä. Toista viikkoa vaikeita hermosärkyjä ja poltetta selän alaosasta varpaisiin saakka. Sen lisäksi, että elän normaalissakin arjessani kovaksi ja vaikeaksi luokitellun kivun kanssa. Tunne siitä, että minut on kasattu kahdesta eri vartalon palasesta. Yläosa on terveen, alapuoli vaikeasti sairaan naisen.

Meinasin kirjoittaa pitemmän kaavan kautta tuntemuksistani ja tunteistani, mutten pystykään siihen. En vaan ole kunnossa nyt senkään vertaa mitä ennen. Yritän jaksaa pitää blogin positiivisena paikkana edelleenkin. Tämä on minun pakopaikkani ja keinoni pitää itseni valossa. Minun ei tarvitse jaksaa mitään muuta. Tämä on minun arkeani tänä päivänä.


Sain sähköpostia, jossa kerrottiin aika yllättäväkin asia. Kun minusta tammikuussa tehtiin se blogistani kertova radiohaastattelu, on toimittaja unohtanut ilmoittaa minulle, koska se tulee ulos radiosta. Juttu meni jo ulos tammikuun lopulla! Kuuliko joku paikallinen tai lähellä asuva sitä?! Siinähän kuitenkin selkeästi kävi ilmi blogini ja nimimerkkini.

Juonto:
Sosiaalisessa mediassa olevat blogit ovat nykypäivän päiväkirjoja, joita halutaan jakaa toisten kanssa. Etenkin erilaiset muoti-ja ruokablogit ovat kovin suosittuja. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla kallista ja hienoa, myös tavalliset arkiset asiat kiinnostavat.


Kuopiolainen Viltsu jakaa elämäänsä blogissaan Inspiration . Hän kertoo elämänsä kipupisteistä ja pienistä iloista. Hän sanoo: *Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, joka on höystetty kaikilla mausteilla. Ennenkaikkea ihminen ihmisten joukossa. Viltsu ja Viltsun työt on kiinnostanut jo lähes 150 000 kävijää...


Blogi on nyt elänyt omaa elämäänsä pari vuotta , mistä kaikki alkoi...


Sain myös kyselyn, voisiko runoani käyttää eräässä näytelmässä. Suostuin ilomielin, sillä onhan se kunnia. Pieni teatteriryhmä pienellä suljetulla näyttämöllä, mutta silti. Ilo se minulle olisi!

Toivottavasti sinä pysähdyt hetkeksi miettimään, kuinka onnekas olet voidessasi sairauksistasi ja vaivoistasi huolimatta käydä töissä, mökkeillä, pitää siivouspäivän ja käydä kuntosalilla. Lenkkeillä, ostaa vaatteita vaikka sitten kirppikseltä ja herkutella pullalla ja kermavaahdolla. Nukkua yösi ja saada vaivasi helpottumaan liikkeellä tai yhdellä pillerillä. Mieti, jos mikään noista ei olisikaan mahdollista!

Kommentit

Tuulia sanoi…
Kiitos Viltsu kauniista ja muistuttavasta postauksesta. Pysähdyin pohtimaan. Niin moni asia on minulla hyvin. Joka päivä niistä pitäisi muistaa kiittää.
Toivon sinulle aurinkoisia ja kivuttomia päiviä. Ja positiivista mieltä kaiken keskellä!
Kyllä sitä saa olla omasta elämästään kiitollinen. Todella moni asia on hurjan hyvin, vaikka välillä on ollut tosi rankkojakin aikoja.
Nanna sanoi…
Todella hyvä kirjoitus taas! Olen kiitollinen että olen suht terve. En voi kuvitellakaan kipujasi jotka ovat läsnä jokainen päivä elämässäsi:(
Minulla on samanlainen projekti kuin sinulla,joka päivä jotain pois jostain:D
Susanna sanoi…
Kyllä tosiaan pitää olla kiitollinen terveydestä. On kyllä niin raastavan ikävää tietää että sulla on nuo ainaiset kivut! Toivon kaikkea hyvää ihanalle ystävälle ja sisukkaalle sielunsiskolleni ♥♥♥
Esther Helmiä sanoi…
Hyvä kirjoitus!

Blogi on hyvä paikka saada ajatuksille valoa ja voimaa päiviin,sekä täällä tapaa mukavia ihmisiä ja on haasteita ym. Ne antavat piristystäkin.

"Kun tarkoin katsoo, näkee pilvillä silmät, kuiskeet metsän kuulee ja lintujen tanssiaskeleet saavat hymyn huulille "

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.