Siirry pääsisältöön

Kyllä niitä halujakin ruokitaan välillä



Minulla oli unelma. Ihan pieni unelma, josta joku sanoisi, ettei sellaista voi unelmaksi edes sanoa. Mieliteko korkeintaan, mutta minulle se oli sitä. Unelmaa.

Kaikki rahammehan menee normaalin arjen pyörittämiseen ja jos extraa saa, haluaa sen laittaa tarpeelliseen ensisijaisesti. Ei mielitekoihin. Ei ainakaan sellaiseen, mikä maksaa suhteessa muuhun elämäämme nähden paljon. Tästäkin voidaan olla eri mieltä, onko itseensä satsaaminen tärkeämpää kuin tarpeellisen ostaminen, mutta en nyt siitä ala väitellä. Meillä tarpeet menevät halujen ohitse hyvinkin usein. Kyllä niitä halujakin ruokitaan sitten välillä. ;)

Siispä unelmani oli ihan todellinen, kunnes eräänä päivänä se toteutui odottamattomalla tavalla.
Koskaan ei pidä lakata uskomasta unelmiinsa! Koskaan ei pidä lakata unelmoimasta! Ja tästä minä kerron sinulle tässä postauksessa.


Minulla menee useampi kuppi päivässä kahvia. Suurin osa kahvikiintiöstäni täyttyy suodatinkahvilla, mutta nautiskelijana myös kapselikahvi on oleellinen asia arjen piristäjänä. Minulle sana ARKI ei ole tylsä asia. Riittää vaikkapa, kun kaataa kahvinsa kauniiseen kuppiin, eikä piilota kuppiaan siellä kaapin perukoilla tummumassa.


Se haaveeni, josta halusin sinulle kertoa, oli nimenomaan arjen piristämiseen liittyvää ja tarkemmin kahviin. Unelmoin, että jonakin päivänä saisin ansaittua sen verran extraa, että saisin ostettua jotakin erityisen hienoa, juhlavaa, laadukasta ja kotimaista kahvia ja tarjota sitä rakkaalleni. Kahvia, joka on valmistettu parhaista raaka-aineista ja paahdettu juuri oikeaoppisesti saadaksemme oikea makunautinto, joka kelpaisi vaikka presidentillemme.

Sinähän tietänet, että olen hyvin aktiivinen somessa. Teen paperiaskarteluhaasteita joten netti on auki paljon.  Joudun jo pelkästään haasteiden takia olemaan paljon netissä etsien sponsoreita, sopien DT-asioita, julkaisten blogittomien kortteja jne jne. Samalla tulee nähtyä monen sortin mainoksia ja nettisivustoja.

Jälleen kerran bloggasin, täytin vastaan tulleen kilpailun, kävin naamani näyttämässä eräässä nettikirjassa ja luin sähköpostit. Muutama yhteistyösopparikysely ja kas, vastaan tuli mielienkiintoinen artikkeli sekä kilpailu. Tämä artikkeli jäi mieleen ihan jo sillä, että siinä puhuttiin unelmastani; Presidentillekin maistuvasta kahvista.

Artikkeli tästä kyseisestä kahvista, oli Pauligin ja kuvasi täydellisesti mielikuvaani unelmien kahvipavuista ja paahteista. Pauligin gold Label Presidentti. Ja kas kummaa, kilpailu, jossa Piti suunnitella oma kahvipurkki. Kahvipurkki, jonka kuva ladattaisiin nettiin... Klik ja naps, ja sitten ihmiset äänestäisivät ihan kaikista mieleisimmät 50 kahvipurkkia finaaliin. Nips ja naps. Minäkin sitä ohjelmaa aukomaan, siirtelin palikoita ja tuskailin. Meni tunti jos toinenkin. Kieli pyöri keskellä suuta ja välillä raavin päänahkaani.  Lopulta purkki oli suunniteltu mieleisekseni ja purkki oli nyt netissä ja sitä saattoi äänestää ken tahtoi. Purkkini järjestysluku oli 1100 ja jotain. 

Alkuunhan jaoin omaa purkki-kuvaani "naamassa", mutta kyllästyin sitten, sillä toisilla oli satoja ääniä jo, kun minulla vasta muutama. Niinpä se juttu jäi unholaan. Oli keksittävä uusi keino toteuttaa unelma.

Tuli aamu, tuli toinen ja painetaan pikakelausnappia pohjaan aina hetkeen, jolloin kyseisen kilpailun 50 finaalipaikkaa jaettaisiin. Olisiko ketään tuttua päässyt jatkoon?! Kuppi tutusti kouraan ja nettiin.

Siinä kuulkaas oli tervat mennä henkitorreisiin, kun oma nimi koreili Finaalipaikalla! Tällä kertaa ei enää sijoituksesta ollut tietoa, vaan kaikki olivat samalla viivalla.

Minulla ei niin montaa kaveria naamassa ollut, jotta kaverivoimalla sijoittuisin edes kärkeen, joten hikikarpalot valuivat samaan aikaan niin jännityksestä kuin pettymyksestä siitä, ettei palkintoja arvottu. "Entä he, joilla on tuhansia naama-kavereita, Twittaajat ja muut laumat?! Hehän saavat ääniä mennen tullen enemmän, kuin me, joilla muutama sata kaveria naamassa".

Taas parempi unohtaa koko touhu... Vaan päätös oli kansan, ei naamakirjan! 



Avasin meilin, jonka lähettäjänä oli juhlavan kuuloinen rykelmä kirjaimia. Ja se teksti, jota tavasin, se meni niiin sivu ja ohi ja ylitse, etten nähnyt, kuin muutaman sanan sieltä täältä! Tämä sanojen shokeeraava tulva päättää postaukseni. Kuvat kertokoon puolestaan...

ONNEKSI OLKOON!......Suunnittelemasi Presidentti 3D Kahvirasia...
...Valintamme perustui sivustolla annettuihin tykkäyksiin sekä designin omaperäisyyteen. Tulostamme voittajille maksutta oman designin (arvo jopa 300 €).Tarvitsemme rasian postitusta varten vielä kotiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Brand Specialist 
Coffee Division of Paulig Group








Kiitos Paulig! Olen sanaton! 300 euron kahvipurkin, jonka MINÄ olen suunnitellut, omistaja! YKSI MAAILMASSA! Ei voi tajuta...

Kommentit

Silkku sanoi…
Onnea ihan kauheesti, onhan se tosi hienoo, kun tietää että ite on suunnitellut kaiken, tuleeko kyseinen malli sitten kauppoihin? Unelmat niin niistä näköjään kannattaa pitää kiinni;)
No eipä ole ihme , että valinta osui sinuun. Onhan tuo ihan huippu hienosti suunniteltu. Onnea voitosta ja uudesta uniikista kahvipurkista.
Viltsu sanoi…
Kiitos.
Ei taida tätä hintaluokkaa ruokakaupanhyllyltä löytyä
Kati sanoi…
Onnea, hieno kahvipurkki :)
Laitoin sulle sp:tä vaihdosta :D
Susanna sanoi…
Vaude! ONNNNEA!!! Upee juttu!
Tuikku sanoi…
Onnea täältäkinpäin,hienon näköinen kahvipurkki :) :)
Ester sanoi…
HIenonnäköinen kahvipurkki, onnea paljon!
Katja sanoi…
Wau! Joskus se arska paistaa risukasaankin, vai miten se menikään?
Kiki sanoi…
Hirmuisesti onnitteluja, onhan tuollainen tosi upea hetki :) Ja upea on sun suunnittelema purkkikin :)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…