Siirry pääsisältöön

Kyllä niitä halujakin ruokitaan välillä



Minulla oli unelma. Ihan pieni unelma, josta joku sanoisi, ettei sellaista voi unelmaksi edes sanoa. Mieliteko korkeintaan, mutta minulle se oli sitä. Unelmaa.

Kaikki rahammehan menee normaalin arjen pyörittämiseen ja jos extraa saa, haluaa sen laittaa tarpeelliseen ensisijaisesti. Ei mielitekoihin. Ei ainakaan sellaiseen, mikä maksaa suhteessa muuhun elämäämme nähden paljon. Tästäkin voidaan olla eri mieltä, onko itseensä satsaaminen tärkeämpää kuin tarpeellisen ostaminen, mutta en nyt siitä ala väitellä. Meillä tarpeet menevät halujen ohitse hyvinkin usein. Kyllä niitä halujakin ruokitaan sitten välillä. ;)

Siispä unelmani oli ihan todellinen, kunnes eräänä päivänä se toteutui odottamattomalla tavalla.
Koskaan ei pidä lakata uskomasta unelmiinsa! Koskaan ei pidä lakata unelmoimasta! Ja tästä minä kerron sinulle tässä postauksessa.


Minulla menee useampi kuppi päivässä kahvia. Suurin osa kahvikiintiöstäni täyttyy suodatinkahvilla, mutta nautiskelijana myös kapselikahvi on oleellinen asia arjen piristäjänä. Minulle sana ARKI ei ole tylsä asia. Riittää vaikkapa, kun kaataa kahvinsa kauniiseen kuppiin, eikä piilota kuppiaan siellä kaapin perukoilla tummumassa.


Se haaveeni, josta halusin sinulle kertoa, oli nimenomaan arjen piristämiseen liittyvää ja tarkemmin kahviin. Unelmoin, että jonakin päivänä saisin ansaittua sen verran extraa, että saisin ostettua jotakin erityisen hienoa, juhlavaa, laadukasta ja kotimaista kahvia ja tarjota sitä rakkaalleni. Kahvia, joka on valmistettu parhaista raaka-aineista ja paahdettu juuri oikeaoppisesti saadaksemme oikea makunautinto, joka kelpaisi vaikka presidentillemme.

Sinähän tietänet, että olen hyvin aktiivinen somessa. Teen paperiaskarteluhaasteita joten netti on auki paljon.  Joudun jo pelkästään haasteiden takia olemaan paljon netissä etsien sponsoreita, sopien DT-asioita, julkaisten blogittomien kortteja jne jne. Samalla tulee nähtyä monen sortin mainoksia ja nettisivustoja.

Jälleen kerran bloggasin, täytin vastaan tulleen kilpailun, kävin naamani näyttämässä eräässä nettikirjassa ja luin sähköpostit. Muutama yhteistyösopparikysely ja kas, vastaan tuli mielienkiintoinen artikkeli sekä kilpailu. Tämä artikkeli jäi mieleen ihan jo sillä, että siinä puhuttiin unelmastani; Presidentillekin maistuvasta kahvista.

Artikkeli tästä kyseisestä kahvista, oli Pauligin ja kuvasi täydellisesti mielikuvaani unelmien kahvipavuista ja paahteista. Pauligin gold Label Presidentti. Ja kas kummaa, kilpailu, jossa Piti suunnitella oma kahvipurkki. Kahvipurkki, jonka kuva ladattaisiin nettiin... Klik ja naps, ja sitten ihmiset äänestäisivät ihan kaikista mieleisimmät 50 kahvipurkkia finaaliin. Nips ja naps. Minäkin sitä ohjelmaa aukomaan, siirtelin palikoita ja tuskailin. Meni tunti jos toinenkin. Kieli pyöri keskellä suuta ja välillä raavin päänahkaani.  Lopulta purkki oli suunniteltu mieleisekseni ja purkki oli nyt netissä ja sitä saattoi äänestää ken tahtoi. Purkkini järjestysluku oli 1100 ja jotain. 

Alkuunhan jaoin omaa purkki-kuvaani "naamassa", mutta kyllästyin sitten, sillä toisilla oli satoja ääniä jo, kun minulla vasta muutama. Niinpä se juttu jäi unholaan. Oli keksittävä uusi keino toteuttaa unelma.

Tuli aamu, tuli toinen ja painetaan pikakelausnappia pohjaan aina hetkeen, jolloin kyseisen kilpailun 50 finaalipaikkaa jaettaisiin. Olisiko ketään tuttua päässyt jatkoon?! Kuppi tutusti kouraan ja nettiin.

Siinä kuulkaas oli tervat mennä henkitorreisiin, kun oma nimi koreili Finaalipaikalla! Tällä kertaa ei enää sijoituksesta ollut tietoa, vaan kaikki olivat samalla viivalla.

Minulla ei niin montaa kaveria naamassa ollut, jotta kaverivoimalla sijoittuisin edes kärkeen, joten hikikarpalot valuivat samaan aikaan niin jännityksestä kuin pettymyksestä siitä, ettei palkintoja arvottu. "Entä he, joilla on tuhansia naama-kavereita, Twittaajat ja muut laumat?! Hehän saavat ääniä mennen tullen enemmän, kuin me, joilla muutama sata kaveria naamassa".

Taas parempi unohtaa koko touhu... Vaan päätös oli kansan, ei naamakirjan! 



Avasin meilin, jonka lähettäjänä oli juhlavan kuuloinen rykelmä kirjaimia. Ja se teksti, jota tavasin, se meni niiin sivu ja ohi ja ylitse, etten nähnyt, kuin muutaman sanan sieltä täältä! Tämä sanojen shokeeraava tulva päättää postaukseni. Kuvat kertokoon puolestaan...

ONNEKSI OLKOON!......Suunnittelemasi Presidentti 3D Kahvirasia...
...Valintamme perustui sivustolla annettuihin tykkäyksiin sekä designin omaperäisyyteen. Tulostamme voittajille maksutta oman designin (arvo jopa 300 €).Tarvitsemme rasian postitusta varten vielä kotiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Brand Specialist 
Coffee Division of Paulig Group








Kiitos Paulig! Olen sanaton! 300 euron kahvipurkin, jonka MINÄ olen suunnitellut, omistaja! YKSI MAAILMASSA! Ei voi tajuta...

Kommentit

Silkku sanoi…
Onnea ihan kauheesti, onhan se tosi hienoo, kun tietää että ite on suunnitellut kaiken, tuleeko kyseinen malli sitten kauppoihin? Unelmat niin niistä näköjään kannattaa pitää kiinni;)
No eipä ole ihme , että valinta osui sinuun. Onhan tuo ihan huippu hienosti suunniteltu. Onnea voitosta ja uudesta uniikista kahvipurkista.
Viltsu sanoi…
Kiitos.
Ei taida tätä hintaluokkaa ruokakaupanhyllyltä löytyä
Kati sanoi…
Onnea, hieno kahvipurkki :)
Laitoin sulle sp:tä vaihdosta :D
Susanna sanoi…
Vaude! ONNNNEA!!! Upee juttu!
Tuikku sanoi…
Onnea täältäkinpäin,hienon näköinen kahvipurkki :) :)
Ester sanoi…
HIenonnäköinen kahvipurkki, onnea paljon!
Katja sanoi…
Wau! Joskus se arska paistaa risukasaankin, vai miten se menikään?
Kiki sanoi…
Hirmuisesti onnitteluja, onhan tuollainen tosi upea hetki :) Ja upea on sun suunnittelema purkkikin :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.