Kun Viltsu paastoaa


Olen ollut aina luonto-tyttö. Nainen, joka kaipaa luonnon rauhaa. Sitä, että istun nuotiolla katselemassa peilityyntä järven tai lammen pintaa sekä räiskyvää kaunista ja villiä tulta. Sorsapoikuetta rantakaislikossa. Kuuntelen tulen räiskyntää ja tunnen lämmön kasvoillani.

Olen aina viihtynyt veden äärellä, ja lapsena mietinkin, olenko ihan oikea merenneito. 

En ollut merenneito. Olen jotain ihan muuta. 
Sitten näen puita, joista on revitty kaarnat irti, lasinsiruja maassa ja sinappituubit laavun alla ruostuneena. Näen makkarapakettien muovia nuotiopaikalla, nauloilla puihin iskettyjä tikkatauluja. Kamalimpia asioita, mitä olen luonnossa nähnyt, ovat luvattomat loukut ja rannalle jätetyt katiskat!



Puhdas luonto rauhoittaa. Se on henkiselle hyvinvoinnille tärkeä asia. Olla vaan hiljaa ja kuunnella. Haistella puhtaan, raikkaan ilman tuoksua. Tuntea paljaissa jalkapohjissa hiekkaa, sammalta,  nurmea, pikkukiviä, havunneulasia...

Kesäkuumalla on virkistävää pulahtaa järveen uimaan. Ei ole sinilevää eikä lasinsiruja. On vain vilvoittava vesi ja sen pehmeä syli, joka hyväilee paljasta ihoa.

Tai lennättää leijaa tuulisena päivänä. Katsella silmiä sirittäen taivaalle auringon häikäistessä ja toivoa, että leija lentäisi korkeammalle, kauemmas näkökentästä. aina pilviin saakka ja niiden yli. ;)

Tämä kaikki on mahdollista vain siksi, että meillä on luonto. Puhdan luonto!


Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Toisinaan hiilijalanjäljellä viitataan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen sijaan pelkkiin hiilidioksidipäästöihin.-wikipedia-

Kevennä, hiljennä ja hiljenny. Etsi tapoja muuttaa elämääsi niin, että olet mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta.
Luin "Ecopaastosta" tänään ensimmäistä kertaa "Lady of the mess"in blogista. Kirjoitus pisti minut pohtimaan omaa ekologista käyttäytymistäni ja hiilijalanjälkiäni. Kuinka huolimaton olen energiankulutuksessa, roskaamisessa tai vaikkapa siinä, mitä ostan kaupasta!? 


Kaupassa seuraan hiilijalanjälkiä sinne, missä joutsenet uiskentelevat merkeissä. Ja jos ei ole joutsenmerkkejä, sitten vihreää sammakkoa tai muuta mistä tietää, ettei tuhota luontoa ihan vaan ahneutta. Kesäisin ja syksyisin haen vitamiinit purkkiin luonnosta, en pakastealtaasta. Ihailen meidän lähikauppiasta, joka myy vanhenevat tuotteet muita kauppoja isommalla alennuksella. Mietin kuitenkin, miksei hävikkiä voisi jakaa apua tarvitseville!? 



Suihkussa laitan saippuat ja shampoot ilman valuvaa vettä. Huuhtelen tottakai pois. Miksi minä sitä arvokasta PUHDASTA vettä viemäriin laskisin?! Tarpeeksi menee likavetenäkin! Ja tuolla jossain maailmalla ei ole puhdasta vettä laisinkaan...

Entäpä autoilu? Minulla ei ole ajokorttia. Oma auto on kyllä. Päästöt tarkastettu ja kulutus meidän tarpeille sopivaa. Käytämme myös bussia toisinaan. Kävelen lähikauppaan. Kun ajamme autolla isolle kaupalle, ostamme kerralla useammaksi kertaa ruuat. Pakastin on hyvä olla olemassa.

Meillä oli aikaisemmin energiasyöppö pakastinarkku. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon se on kuluttanut arvokasta energiaa, mutta lopulta tajusin, ettei niin voi jatkua! Toimiva pakastin on edullisempi loppupelissä, kuin vanha ja vuotava. Ja se luonnon säästö on mittaamattoman arvokasta!


Kierrätys on yksi suurimmista asioista, jonka näen arjessani.
Sen lisäksi, että kaikki jäte kierrätetään roskiksissa ja siten yritämme vähentää kaatopaikkojen kuormitusta, myös  kierrätän askartelussa, joten sitä roskiin menevää roskaa syntyy paljon vähemmän, kuin ellen askartelisi.

Lukijoissani on atc-kortti-askartelijoita, jotka varmasti hihkaisisivat ja käsi pystyssä viittoilisivat, että tiedän,miten atc:t suojelevat luontoa. ;)
 Kerrottakoon nyt heillekin, jotka eivät aiheesta tiedä mitään.

Atc-kortit tehdään useimmiten kierrätyskartongille. Esim. riisipaketin tai murojen pakkauksen pahville. Leikataan sopiva pala irti ja askarrellaan.
 Korttiin laitetaan lehtileikkeitä, kirjoista sivun palasia, vanhoja nauhoja, korun osia, teepussin pakkauksia, nappeja, kangastilkkuja...



Esimerkiksi ylläolevassa atc-kortissa on teepussin paperit, karkkipaperi, kangasta ja kirjan sivua. Pohjana elintarvikekartonkia.

Alemmassa kortissa maitopurkista palanen ja siihen koristeet.



Olen kertonutkin, että siivoan ja järjestelen verstaani uuteen muotoonsa ja hävitän kaiken minulle tarpeettoman. Haluan verstaalle, ihan niinkuin kotiin muutenkin, vain ne tavarat ja tarvikkeet, joille oikeasti on käyttöä. Kaikki muu saa mennä. Urakkani on melkoinen.
En minä roskalavalle sitä tavaraa heitä. Aina on joku, jolle kelpaa ja jolla on käyttöä minun turhakkeelle.

Jos katson vaatekaappiini, näen siellä vanhoja vaatteita, joita myös paikkailen. Jos tarvitsen uutta, käyn katsomassa ensin kirpputorilta. Paljon on lahjoituksena saatuja. Vastaavasti itseltäni joutavat vaatteet menevät jakoon. Ei roskikseen.

Tämä kaikki on nimenomaan niitä asioita, joita minun pitääkin tehdä. Jos jokainen ajattelisi niin, että omilla pienillä teoilla voi olla osana suurta kokonaisuutta, olisi meillä parempi tulevaisuus edessä. Perintö, jonka antaisimme lapsillemme ja heidän lapsilleen. Ajatella, ettei ehkä lapsenlapsemme tai heidän lapset näe enää lunta talvella! ei lumiukkoja, lumisotaa tai liukumäkiä. Entä valkoinen maa jouluna! Tai miten musta maa ja sateet vaikuttavat jo olemassa olevaan kaamosmasennukseen!? Ai kamala...

Sinäkin voit osaltasi olla mukana tätä kampanjaa. Liity Facebookissa "EKOPAASTO"n tykkääjiinja olet askeleen lähempänä omaa osuutta. 



Kommentit

  1. Ihanaa, että levität Ekopaaston ideaa eteenpäin - sinun omassa elämässäsi ympäristöasiat ovatkin aika lailla mallillaan - ja tuo korttien tekeminen ylijäämämateriaaleista on huippujuttu! Kunpa lapsetkin opetettaisiin näkemään, mikä aarreaitta ylijäämässä on.
    Itse häpeän eniten meillä sitä, etten ole osannut karsia ruuan ostamista, vaikka toinenkin lapsista muutti syksyllä kotoa. Liian paljon joudun heittämään pois - ja hävettää ihan oikeasti, sillä tässäkin maassa on heitä, joilla ei ole ruokaa.
    Hieno kirjoitus sinulta - olet pohtinut asiaa monelta kantilta. Kiitos sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Meillä ei ruuasta voi tinkiä, mutta tingin sitten siitä materiasta. Aikansa vie oppia ostamaan vähemmän ruokaa ja tekemään pienemmällä kattilalla. Uskon että opit vielä. Onhan sinulla arvot ja ymmärrys mukana.

    VastaaPoista
  3. Metsästä saa voimaa ihan valtavan paljon.
    Täytyykin tutustua tarkemmin ekopaastoiluun. Olen kuullut siitä, mutta tiedän kuitenkin tosi vähän.

    VastaaPoista
  4. Ekopaasto on sitä, että lupaudut paastoamaan energian tuhlaamisesta, luonnon saastuttamisesta ja autat huonompiosaisia. Eli mietit, mistä voit tinkiä ja mitä kaikkea voit tehdä itse luonnon hyväksi.
    Tuhlaatko sähköä, vettä tai tungetko roskiin ruokaa, vaatteita, ... ostatko tuotteita, joiden alkuperästä ja hiilijalanjäljestä et tiedä..
    Lupausta ei tarvitse julkistaa, eikä ilmoittaa muualla. . kunhan lupaat itsellesi.

    VastaaPoista
  5. Hyvää asiaa taas kirjoitit! Ekopaasto kuulostaa järkeävältä ja hyvältä asialta. Minä kun en ole tuolla "naamakirjassa" niin voin tässä ilmoittaa että yritän parhaani mukaan myös ekopaastoilla. Kivaa viikonloppua sinne teille ystävät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotahan ei tarvitse ilmoittaa. Halusin vain tuodaan itse julki. Riittää, kun itse tiedät. Kiva kun olet paastolla. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari