Hygge Hyvän elämän kirja
Nuorempana olin hyvinkin hektinen ja menossa aina, kun mahdollista. Rentoutuminen oli hankalaa, sillä neitsyt-luonteeni suorastaan vaati minua tekemään jotain koko ajan. Jos jäin sohvalle hetkeksi, silmät hapuilivat pölyä tai muuta roskaa (oletettua sellaista) ja oli lähes pakko ottaa imuri tai luutu käteen ja alkaa siivoamaan. Ja kun pyyhin vaikkapa tv-ruudun, huomasin, että patsas oli vinossa ja se piti oikaista ja sen jälkeen kirjahyllyn kirjat olivat epäolennaisesti järjestetty, joten yhtenä päivänä laitoin aakkosjärjestykseen kaikki, toisena värijärjestykseen ja kolmantena tekijän mukaan... Töitä siis riitti, mutta koskaan ei valmista tullut.
Kun sairaus eteni ja voimavarat hupenivat, oli pakko alkaa rauhoittumaan. Oli otettava huilitaukoa ja annettava kaiken muun olla. Nyt on hetkiä, etten viikkoihin tai kuukauteenkaan voi itse imuriin koskea tai kontata lattialta roskia, joten työssä käyvä Murunen on se, joka tekee kaiken. Minun on vuosien varrella ollut pakko rentoutua, rentouttaa lihaksia, syvärentoutua, meditoida... Ja sitä kautta olen saanut hirvittävästi hyväksyntää ja hyvää oloa siihen, etä minä oikeasti voin olla vain. Minulla on oikeasti lupa olla vain. Minä pystyn olla vain...
Niinpä enää en stressaa sohvalla olosta tai siitä, onko kirjat jossain järjestyksessä vai ei. Se jos mikä on neitsyt-luonteella voitto!
Olet ehkä kuullut puhuttavan Hyggeilystä. Itselleni sana Hygge tuli vastaani viime vuoden puolella jostain lehtiartikkelista. Sen jälkeen sitä alkoikin nähdä ja kuulla uutisia myöten sieltä täältä. Kiinnostuin, sillä voisiko hyggeily tuoda jotain uutta olemisen taitoon ja kuinka se eroaa sohvaperunana olosta ja laiskuudesta. Kun minulle tarjoutui tilaisuus päästä lukemaan Hygge-kirjaa, olin innolla messissä. Luettuani kirjan kannesta kanteen, päätin kertoa siitä sinullekin. Tässä se siis on Meik Wikingin Hygge -Hyvän elämän kirja.
Visualistina ihastelen Hyggen kuvia ja myönnän, että näinhän se on. Kuppi kahvia ja tuore pulla ovat yksi hyvinkin helppo tapa rentoutua. Hyggeillä. Onko Hyggeily siis sama asia eri nimellä, kuin mitä olen oppinut ihan itse tietämättä sille nimeä? Onko tässä käynyt samoin, kuin esim. iänikuisesti valokuvien puhekuplille ja muistojen liimailuille samaan kansioon, eli hienosti sanottuna skräppäilylle?!
Päätin ottaa kahvia ja pullaa ja alkaa selvittämään asiaa. Kuvan Runebergin tortut tosin ovat puoliksi meille Murusen kanssa, eikä ihan THE PULLA, mutta hyvin sopi tähän, joten...
Hygge-kirja ei ole pelkkää kuvaa ja lyhyttä tekstin pätkää, vaan tätä oikeasti luetaan ja lukemansa sisäistetään. Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Ei siis ihme, että Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana, jos siellä hyggeillään!
Kirja paljastaa myös sen, mitä hyggen synkempi puoli voi olla. Ajan viettäminen lähimpien ihmisten kanssa on hyggeä parhaimmillaan. Mutta kun nyky-yhteiskunnassa ei kovinkaan helposti päästetä enää sisälle piiriin, jossa ollaan läheisiä, sitä ollaan hitokseen yksin. Vaikka kirjailija onkin tanskalainen, hygge on kansainvälinen asia. Samat hyvät- ja huonot puolet ovat kaikkialla. ei siis kannata pelästyä hygge-nimeä. Ihan selkosuomea kirjassa käytetään.
Kirjassa on äärettömän hyviä vinkkejä, kuinka voimme nauttia elämästä makaamatta sohvalla ja olematta laiska, kuten monesti rentoutumisesta ajatellaan. entoutumista voi olla siis sekin, kun rentoutamme mielemme. Nautimme vaikkapa pulkkamäestä tai ystävien kanssa vaihtojuhlasta. Tällaisiin oivalluksiin ja hyvän elämän rakennuspalikoihin kirjassa paneudutaan. Se, mikä ei ole itsestäänselvää, vaikka onkin arkista ja mahdollista. Nyt ei osteta kalliilla tavaroita ja niillä paikata pahaaoloa. Nyt hyggeillään hyvillä asioilla, joista jää sydämeemmekin hyvä olla.
Oletko joskus kuljettanut sormea pöydänpintaa pitkin ja nauttinut siitä tunnusta? _Entä hyväillyt lampaantaljaa ja ajatellut, kuinka ihanalta se tuntuu? Upotatko kätesi multaan ja imet sitä mullan tuoksua itseesi ja nautit suunnattomasti puutarhan hoidosta? Niitä elämän ihmeitä, joita hyggeksi kutsutaan.
En paljasta enempää kirjan saloja, vaan toivon, että sinä itse otat aikaa hyggelle ja luet tämän kirjan. Blogissa ei millään voisi edes käydä koko Hyggeä läpi, vaan pelkkä pintaraapaisu siitä, mitä kirja pitää sisällään. Kirja on normaalin pokkarin kokoa, kovakantinen ja helposti lähestyttävä. Voit huoletta aloittaa tänään ja jos vaan pystyt kirjan jättämään kesken ilman, että se on heti luettava loppuun, niin kappaleita ja jaottelua on niin kivasti tässä kirjassa, että sekin edesauttaa helppoa lukemista. Luet vaikkapa ruuhkametrossa osan, jatkat tauolla ja sitä rataa. Hygge on meidän jokaisen saavutettavissa!
Lehdistönäyte: Mellakka Helsinki / Readme.fi
Kuvat kirjan kansista ja loput omia tilannekuviani
Kommentit
Mä olin aikoinani kans pikkutarkka. Siitä pitää väkisin itsensä opettaa pois.
Olen aikoinani kirjoittanut blogiini hyggeilystä.
Tosin en ole lukenut tuota kirjaa, mutta jujun tiesin jo silloin.