Rakastan enemmän häntä

Olen otettu, sillä aina toisinaan minulta kysellään lisää runojani. Niitä ei vaan jostain syystä tule kirjoitettua kovinkaan usein tänne. Ehkä siksikin, että ne ovat intiimejä päiväkirjani merkintöjä, paljon myös menneisyyttä sekä pahaa oloani niiltä ajoilta, kun en elänyt onnellisena, toimivassa parisuhteessa tai edes itseäni varten. Johonkinhan se pahaolo oli purettava. Mieluummin paperiin, kuin toisiin ihmisiin.

kahvihetki rentouttaa

Mutta on iloisiakin runoja kirjojeni kansissa ja on jopa sellaisia runoja, jotka ovat "pelkästään runoja", eivätkä liity arkeeni millään tavalla. Vasta kirjoitin yhden, jonka vahingossa poistin lähetettyäni sen ystävälleni. Se oli vain tilanteeseen sopiva, ei minun elämääni. Kynä kirjoitti, mitä tunsin ystävääni ajatellessa. Ajattelin ensin pyytää hänen "palauttamaan" sen copy/pastella, mutta sitten mietin, että ehkä kohtalo päätti sen näin... Ehkä kaikkea ei ole tarkoitettukaan jaettavaksi julkisesti tai edes säilytettäväksi?

Ulkona on märkää, mutta minä pääsin ulos. JIPII!

Tässä nyt kuitenkin yksi runoni.
  (Ja kopiointioikeuksista voit lukea sivupalkista)

Minä kysyn, jos mieltäni kaihertaa.
Minä kysyn, jos olen epävarma.
Minä mieluummin kysyn, kuin oletan
tai pidän totena omia luulojani ja uskomuksiani.
Minä kysyn, jos unohdan,
tai en hoksaa muuten selvittää asioita.
Minä kysyn, hyvänen aika!

En kysy loukatakseni, 
en udellakseni asioitasi.
En juorutakseni
tai edes laiskuuttani.
Minä kysyn ymmärtääkseni
ja kysyn saadakseni vastauksia.
Missään nimessä en pahoittaakseni mielesi.

Ja silti,
jopa kysymys, josta sinä hyötyisit,
aiheuttaa ärtymyksesi.

Miksi?!

-copyrights: Viltsu-

Luovuus on ollut valloillaan tämän kevään ajan, kun voimavarani ovat paremmat. Siispä jatkossakin pääset taas lukemaan runojani ja näkemään askarruksiani. Ehkä tarinatkin lisääntyvät ajastaan. Ideoita olisi...

Tämä atc lähti Hollantiin.

Ilahdutti myös se, kuinka positiivista palautetta astiastomme sai. Meillä kun ei ole laisinkaan valkoisia lautasia tai kippoja, mitä näkee sisustuslehdissä.  On vain vihreää ja ruskeaa. Ja katsos, mitä me saatiin maanantaina kotiutettua! Tuossa alhaalla lautasten päällä on ne kupit, joita etsimme kissojen ja kissojen kanssa ja nyt ne vihdoin saimme! Huspoikkeen eriparikupit ja tilalla on nyt 0,5 litraset Oliivit. <3 Rakkautta! 

Vaan mitä minä näin ensimmäisenä tänä aamuna, kun silmäni avasin!?
Joka vartioi untani. Jos rakastankin vihreitä kuppejamme, rakastan enemmän vielä tätä veijaria!

Emon poika