Olin aivan dingilingidingdong!


Rotta Räväkkä pinkaisi mokoma siimahäntä postipojalta karkuun ja postiluukusta sisälle. Onnensa, ettei kumpikaan kissa-pojistamme huomannut sitä ennen minua! Olisi tuollainen MikkiHiiri-korva saanut kyytiä! 

On niin hurjan ihana rotta, että pakko näyttää sinullekin. Tällaisen sain rakkaalta ystävältäni, Tuulalta. Narraankohan, jos sanon, että Tuulan kanssa olemme tunteneet ensimmäisestä blogistani asti?! Useamman vuoden joka tapauksessa.

Onkohan Tuula tehnyt tämän minulta saamillaan bampupuikoilla? Hän myös voitti huulimeikit blogini kautta, joten ilahtunut ystäväni halusi ilahduttaa minuakin ja onnistui! Laaaav uuu! Tuula tosin osaa ilahduttaa ihan omalla olemisellaankin, sillä niin koskettavalta tuntuu, kun illan kähmään saan whatsappi-viestin, jossa hän kertoo saaneensa "vapaaillan" ja olevansa aivan poikki, mutta onnellinen, ja nauttivansa vaan olosta ja kaiken tuon lisäksi hän viestittelee MINUN kanssani!!! TOUCHING!

Kiitos (yhä edelleen) Tuula! 

Kuvassa myös elokuvanautintoon avain. Sen sain tuottamastani sisällöstä muualta. 



Minulla on ollut eestaas-tunnemyrskyä nyt meditaatiokurssini kanssa. Välillä hakkaan päätäni seinään niin, että naapurit punaisin poskin tulevat ovelta kysymään, harrastammeko me riitaa vai riidasta sopimista. Kun kerron hakkaavani vain päätäni seinään meditaation takia, sanovat he ystävällisesti, että ehken meditaation kuuluisi olla himpun rauhallisempaa temmoltaan...

ja välillä sitten kiljun riemusta. Silloin ei kukaan ovelle tule, sillä kuuluuhan se seinien läpi ja koko korttelin varmasti, mistä on kyse. Kyllä, olen itkua vääntänyt ilosta ja surusta myös kaiken tuon lisäksi. Jos nyt joku nenuskiliinafirma tätä lukee, niin minulle saa lähettää nenäliinoja, talouspaperia ja veskipaperia. Vai pitäisikö heti siirtyä Tenoihin joita laittaisin naamaani kiinni? ei, se taitaa olla jo liikaa minultakin.. Ja ennenkuin sanot, niin tiedän! Olen herkkä tällaisissa minulle tärkeissä asioissa. Niissäkin..

Tämä episodihan lähti siitä, kun viime vuonna löysin minulle sopivaan aikaan minulle sopivasta paikasta minulle sopivan harrastuksen. Minä voisin mennä kodin ulkopuolelle harrastamaan ja tavata ihmisiä! Siis ihkaoikeita ihmisiä, joiden kanssa harrastaisimme ihkaoikeasti ihkaoikeaa kivaa harrastusta! Neljän seinän sisällä pakon edessä olevana se tuntui lottovoitolta!
Oikeastaan ainoa este olisi se, jollen pystyisi liikkumaan sinä päivänä.

Kerkesin käydä kolmesti kyseisellä kurssilla, kun jouduin sairaalaan ja selkäni leikattiin ja sen jälkeen olinkin liian kipeä olemaan edes kotihoidossa. Niinpä haaveeni lyssähti siihen paikkaan. sovittiin ohjaajan kanssa, että tänä vuonna jatkan, jos olen tarpeeksi tolpillani. Otinkin siitä itselleni haasteen ja päätin olla tolpillani ajoissa. Hah, on helppoa päättää jotain, mutta kuinkas toteutat?!

Sairauteni etenee ja voimani hupenevat. Samaan aikaan yritän voida paremmin, jotta olisin meditoimassa ryhmässä. Ulkona. Pois kotoa. Ja kotihan ei sinänsä ole paha paikka, vaan kyse on siitä, etten voi liikkua tarpeeksi pitkää matkaa, tarpeeksi pitkää aikaa. On siis suoranainen haaste olla kerran viikossa poissa kotoa. Edes sen minimiajan: Puoli tuntia. 



Kirjoitin muutama päivä sitten loppukateetin näin:
Unelmilla on tapana toteutua, kunhan odottaa ja tekee töitä niiden eteen.
Pistäkääs chakranne ojennukseen ja nalkuttamatta paras. ;)

Niin minä jaksoin uskoa omiin voimiini ja omaan itseeni. En yleensäkään sano sellaista ohjetta toisille, mitä en itse allekirjoita.

Kurssi alkoi ja kolmesta käynnistä yhdellä pääsin olemaan. Sekin oli saavutus ja riitti. Olihan asia sama, minkä jo olin käynyt kertaalleen läpi.  toisaalta harmitti, sillä enkö todellakaan pääse edelleenkään ulos?! Sovimme, että jatkamme Pääsiäisen jälkeen. Siinä siis haaste jälleen.. Edes puoli tuntia viikossa. ..



Sitten sain meilin ohjaajalta: Kurssi ei voi jatkaa siellä, missä alkoi, koska siellä on tuuletus päällä ja hurinaa liikaa. Häiritsee keskittymistä.  Siispä uusi paikka olisi toisaalla, jonne menisin bussilla ja kävelisin vielä minun mittapuun mukaan liian kauas. Kaiken lisäksi oli puhe, että ohjaaja etsii toista, halvempaa paikkaa vieläkin kauempaa! Olin aivan dingilingidingdong!

Olin niin hilkulla vastata, etten voi jatkaa kurssia, moido. Mutta jokin sisupussi sisälläni sanoi, että älä nyt hyvä Viltsu niin kirjoita! Ja niin minä kirjoitin jotain, että YRITÄN ja HAASTE ja BUSSI. 




Tämän viikon päätti meili ohjaajaltani: Kiitos Viltsu, kun kerroit haasteestasi ja bussiyhteyksistä. En tullut edes ajatelleeksi sellaista! olen nyt vuokrannut meille tilat X-paikasta, joka sijaitsee X-tiellä. Ilman viestiäsi en olisi osannut edes etsiä tätä paikkaa! Kiitos ja ehdottomasti nauttikaamme Pääsiäisenä herkuista! Terveisin X. 
Katsoin jännittyneenä karttaa. WOTSOBBIDOINGBOING! Verkkiksilleni piirtyi kuva kuinka Viltsu kynkkää pysäkiltä suoraan kurssille vain lyhyemmän matkaa, kuin edelliselläkään kerralla! Siinä kuulkaas voi hyvinkin käydä niin, että kynkkään heilutellen kyynärsauvaani, kuin Chaplin aikanaan keppiään! Viheltelen jotain keväistä biisiä ja saan porukan hymähtelemän myötähäpeän ja huvittuneisuuden välillä. So what!?  Viltsu on irti!

Kommentit

EstherH. sanoi…
Ihanaa että näin kävi loppujen lopuksi ja pääset jatkamaan harrastustasi. Muistathan käyttää värikkäitä vaatteita?? :)
Ja sinähän teet koruja, muista siis sellainen kivi kuin akaatti,ja siitä sammalakaatti :) Meditointi on hyvä asia.
Kivistä ollaan montaa mieltä, kuten niin monesta muustakin asiasta. Sinähän voisit tehdä sellaisen voimasiepparin siihen tilaan missä normaalisti paljon olet ja kun siinä on käytetty vaikka vuorikristallia se siivilöittää kauniin valon sinuun!
Kiva postauksesi! Kaikkea kivaa sinulle sinne!
Susanna sanoi…
Hauskat rotat! On varmaan pojat niitä kovasti retuutelleet :)) kiva kuulla että meditaatiopaikan kanssa kävi hyvin. Kivaa lauantai-iltaa sinne teidän perheelle!
Tuula sanoi…
Et narraa, "tunnettu" ollaan varmaan melkein bloggauksesi alkutaipaleelta. Tuota ei ole tehty bambupuikoilla, vaan virkkuukoukulla. -mutta ne bambupuikot on niin ihanan silkoiset :)
Jossain vaiheessa meinasi parku tulla todenteolla. Huh huh.
Mulla onkin ihana huivi jonka sain ulkomailta ja siinä on värejä. Yleensä mukana.
Minulla on myös kolmessa eri tilassa sirpaleita ja mobileja. Mm. Kristallipisaroilla. Ne ovat energisoivia. Eteisen valaisimeenkin kerään kristalleja. Hih.
Mutta liikaa ei voi olla joten...
Kiitos. Samoin sinulle energiaa ja iloa!
Susanna, yksi rotta vain enkä anna pojille tätä. Piilota sen heiltä. :)
Sutjakkaa sunnuntaita!
Siinä sen näkee, kun en tollasta käsillä tekemistä osaa. En tiedä edes millä tehty. Heh heh
Tiia Koivusalo sanoi…
Ihan mahtava rotta, mutta ole varovainen pojat sen pöllii kuitenkin. ;) Upea uutinen, että harrastus jatkuu <3 Aurinkoa päivääsi Viltsu <3
Tiia, Hih. Uskon sen. Laitoin Räväkkä Rotan kirjan välissä yöpöydät laatikkoon, jottei katoaisi kuten mm. Yksi stanssini on kadonnut verstaan pöydältä. Tosin ainakin iso herra L osaa avata laatikoita.. jospa ei ylintä kuitenkaan.. ?
Piiuli sanoi…
Söpö rotta, hyvä että se pääsi turvalliseen paikkaan piiloon :)
Olen iloinen, että pystyt jatkamaan harrastustasi. Tsemppiä!