Migreenin siitä saa, kun kaupalla käy?
Huomenta, päivää ja hyvää iltaa!
Hiljaista tuntuu olevan, kesällä. Ei kommentteja, ei uusia päivityksiä.. Ihmiset mökeillään, lomareissuilla ja ties missä. Kesällä kadut hiljenevät, Kaupungin laitamat hiljenevät. Keskustassa tosin on vilinää, turistien tuomaa säpinää. Siellä karttoja levitellään kapeimman kujan keskellä, jottei pääse ohittamaan. Siellä jonotetaan ulko-ovilla. Katsellaan heti ovella jo, minne mennä, mitä tehdä, ollakko edes oikeassa kaupassa... Eikö voisi ottaa askelta tai kahta sisälle tai sivummalle, miettiä sitten? Takana tuleviakin kiinnostaisi päästä sisälle.
Ja kun kauppaan pääsee sisälle, kaupoissa on valtavasti alennuskylttejä, rekkejä siellä täällä, laareja täynnä poistopisteitä... Ihan hirvittävä määrä kaikkea sekaisin, joista ei saa mitään selvää, onko tuossa rekissä aikuisten vai lasten vaatteet, housut vai paidat, mummoille mekkoja vai nuorille toppeja... Ja kun käytävätkin ovat täynnä tavaraa, ei pääse ohi sielläkään. Kun katson, että menenpä tuonne, kaupan pimeinpään nurkkaan penkomaan rekkiä, koska keskikäytävällä on jo ihmisryysis, niin joku tarkka haukansilmä huomaa minut. Hän huomaa, että kappas, joku yksinäinen menee tuonne. Ja kun pääsen vihdoin siihen kapean kauppakujan rekille, on se haukan silmäinen mamma takanani vastapäisen rekin kimpussa! Siis miksi juuri sillä hetkellä, kun minä menin sinne tyhjälle kujalle?
Selät vastakkain, mamman supersuuret kauppakassit minua tönien selkään, hän puskee taaksepäin saadakseen tilaa... Ei, ei ollutkaan mitään mielenkiintoista! Turhautuneena lähden pois ja ajattelen valita toisen tyhjän paikan. Ja taas uusi haukka selkäni takana! Mistä ihmeestä he tulevat siihen taakseni?! eivätkä edes ota käteensä yhtään vaatetta, eivät tee mitään muuta, kuin tuuppivat ja tönivät?! Ja sitten seuraavan uhrin kimppuun.
Alennusmyynnit yleensäkin ovat keino saada mammat liikkeelle kodeistaan. Minä olen yrittänyt löytää yhtä ainoaa hametta tai mekkoa, mutta väliäkö sillä, onko alennus vai ei, kun kuitenkin hinnat ovat samat! Tarve, ei se massatapahtuma saa minut liikkeelle. Mammat taas ryntäävät kuvitelmissaan saada ilmaista, alennusta, extraa. Se sama kaapu, jota aiemmin ajattelit, että onpa ruma ja kallis, on nyt -50%, joten ostat sen ale-hinnan takia! Josko sitä tulisi jossain pidettyä, kun on noin halpa...
Toinen taas katsoo, että en raaskinut ostaa tuota ihanaa toppia normaalihinnalla, 30 euroa kappale. Ostan nyt kun saan alennuksessa topin 30 eurolla plus kynsiviilan kaupanpäälle ihan ilmaiseksi! Jep jep... Ja tarvitsitko sen kynsiviilan?
Et.
Oliko alennus tarpeeksi suuri?
Niin varmaankin.
Ja ne tarjoukset...
Aiemmin samaa tuotetta sai 3 kympillä, kun nyt sen hinta on 3.33€ kappale. Ostat heti kymmenen noin halvalla! Ja hinta? Sama siis kuin kolme kympillä! Se aiempi hinta!
No, samapa tuo minulle. Pidän huolen omista rahoistani ja siitä, etten sorru ostamaan sitä ei kivaa, tarpeetonta, turhaa. Ostan sen, mitä tarvitsen oikeasti. Kierrän kaupoissa, odotan ja harkitsen. Mietin, jos ostan tuon hameen, riittääkö se ja jollei, kuinka kalliiksi tulee kokonaisuus; hame ja paita. Onko se halvempi vai kalliimpi, kuin yksi 50 euron mekko? Hmm...
Voihan siinä käydä niinkin, etten saa mitään. Kuljen ilman. Kuolenko sitten sen takia? Tuskin.
Ostanko syksyllä ensi kesäksi 50 euron mekon 25 eurolla? Ehkä...
Hääjuhlat ovat ylihuomenna. Enää en kerkeä saada postimyynnistä mitään. Enää ei tule tarjouksia vastaan. Ostin vaatteet, joita keräilin sieltä täältä. Ne saavat kelvata. Kauniita, käytännöllisiä, juhlaviakin. Jospa juhlan jälkeen voisin pitää kotonakin niitä. Tai sitten säilytän juhliin. Meni omaisuus, mutta ei voi mitään. Jätän ostamatta jotain muuta. Selviän.
Selviän senkin takia, että seuraava laastaripaketti on ilmainen! Apteekissa se odottelee minua. Huh huh! Kivuista ja kärsimyksistä korvauksena yksi ilmainen paketti. No, se on sen verran, kuin kohtuudella voisin odottaakin. Korvattu viallinen tuote.
Tein atc-korttejakin toissapäivänä, vaihtoon kaikki tietenkin. Eihän nyt ole haasteita, kun ei ole Vuodatustakaan.
Hiljaista tuntuu olevan, kesällä. Ei kommentteja, ei uusia päivityksiä.. Ihmiset mökeillään, lomareissuilla ja ties missä. Kesällä kadut hiljenevät, Kaupungin laitamat hiljenevät. Keskustassa tosin on vilinää, turistien tuomaa säpinää. Siellä karttoja levitellään kapeimman kujan keskellä, jottei pääse ohittamaan. Siellä jonotetaan ulko-ovilla. Katsellaan heti ovella jo, minne mennä, mitä tehdä, ollakko edes oikeassa kaupassa... Eikö voisi ottaa askelta tai kahta sisälle tai sivummalle, miettiä sitten? Takana tuleviakin kiinnostaisi päästä sisälle.
Ja kun kauppaan pääsee sisälle, kaupoissa on valtavasti alennuskylttejä, rekkejä siellä täällä, laareja täynnä poistopisteitä... Ihan hirvittävä määrä kaikkea sekaisin, joista ei saa mitään selvää, onko tuossa rekissä aikuisten vai lasten vaatteet, housut vai paidat, mummoille mekkoja vai nuorille toppeja... Ja kun käytävätkin ovat täynnä tavaraa, ei pääse ohi sielläkään. Kun katson, että menenpä tuonne, kaupan pimeinpään nurkkaan penkomaan rekkiä, koska keskikäytävällä on jo ihmisryysis, niin joku tarkka haukansilmä huomaa minut. Hän huomaa, että kappas, joku yksinäinen menee tuonne. Ja kun pääsen vihdoin siihen kapean kauppakujan rekille, on se haukan silmäinen mamma takanani vastapäisen rekin kimpussa! Siis miksi juuri sillä hetkellä, kun minä menin sinne tyhjälle kujalle?
Selät vastakkain, mamman supersuuret kauppakassit minua tönien selkään, hän puskee taaksepäin saadakseen tilaa... Ei, ei ollutkaan mitään mielenkiintoista! Turhautuneena lähden pois ja ajattelen valita toisen tyhjän paikan. Ja taas uusi haukka selkäni takana! Mistä ihmeestä he tulevat siihen taakseni?! eivätkä edes ota käteensä yhtään vaatetta, eivät tee mitään muuta, kuin tuuppivat ja tönivät?! Ja sitten seuraavan uhrin kimppuun.
Alennusmyynnit yleensäkin ovat keino saada mammat liikkeelle kodeistaan. Minä olen yrittänyt löytää yhtä ainoaa hametta tai mekkoa, mutta väliäkö sillä, onko alennus vai ei, kun kuitenkin hinnat ovat samat! Tarve, ei se massatapahtuma saa minut liikkeelle. Mammat taas ryntäävät kuvitelmissaan saada ilmaista, alennusta, extraa. Se sama kaapu, jota aiemmin ajattelit, että onpa ruma ja kallis, on nyt -50%, joten ostat sen ale-hinnan takia! Josko sitä tulisi jossain pidettyä, kun on noin halpa...
Toinen taas katsoo, että en raaskinut ostaa tuota ihanaa toppia normaalihinnalla, 30 euroa kappale. Ostan nyt kun saan alennuksessa topin 30 eurolla plus kynsiviilan kaupanpäälle ihan ilmaiseksi! Jep jep... Ja tarvitsitko sen kynsiviilan?
Et.
Oliko alennus tarpeeksi suuri?
Niin varmaankin.
Ja ne tarjoukset...
Aiemmin samaa tuotetta sai 3 kympillä, kun nyt sen hinta on 3.33€ kappale. Ostat heti kymmenen noin halvalla! Ja hinta? Sama siis kuin kolme kympillä! Se aiempi hinta!
No, samapa tuo minulle. Pidän huolen omista rahoistani ja siitä, etten sorru ostamaan sitä ei kivaa, tarpeetonta, turhaa. Ostan sen, mitä tarvitsen oikeasti. Kierrän kaupoissa, odotan ja harkitsen. Mietin, jos ostan tuon hameen, riittääkö se ja jollei, kuinka kalliiksi tulee kokonaisuus; hame ja paita. Onko se halvempi vai kalliimpi, kuin yksi 50 euron mekko? Hmm...
Voihan siinä käydä niinkin, etten saa mitään. Kuljen ilman. Kuolenko sitten sen takia? Tuskin.
Ostanko syksyllä ensi kesäksi 50 euron mekon 25 eurolla? Ehkä...
Hääjuhlat ovat ylihuomenna. Enää en kerkeä saada postimyynnistä mitään. Enää ei tule tarjouksia vastaan. Ostin vaatteet, joita keräilin sieltä täältä. Ne saavat kelvata. Kauniita, käytännöllisiä, juhlaviakin. Jospa juhlan jälkeen voisin pitää kotonakin niitä. Tai sitten säilytän juhliin. Meni omaisuus, mutta ei voi mitään. Jätän ostamatta jotain muuta. Selviän.
Selviän senkin takia, että seuraava laastaripaketti on ilmainen! Apteekissa se odottelee minua. Huh huh! Kivuista ja kärsimyksistä korvauksena yksi ilmainen paketti. No, se on sen verran, kuin kohtuudella voisin odottaakin. Korvattu viallinen tuote.
Zirkonella ilahdutti häitä ennen sopivasti palkinnolla, joka sisälsi kynsien koristelutarvikkeita. On kukkaa ja timangia, sivellintä ja lakkaa, sellainen kynsileimasinsettikin. Harjoittelin jo, ja kohta osaan. :)
Tänään migreeni, joten aamupala ei oikein maistu. Jogurtti ja lisää lääkkeitä... Selkä on temppuillut nyt viikon verran. Se ei sitten riittänyt vaan iski tuo migreenikin.
Tein atc-korttejakin toissapäivänä, vaihtoon kaikki tietenkin. Eihän nyt ole haasteita, kun ei ole Vuodatustakaan.
"Autuaan onnellinen kuin lehmä" (Kortissa pyykkipoika ripustamiseen)
"Sitten kun lehmät lentävät..." (Kortissa pyykkipoika ripustamiseen)
"Memories"
Ja herkkujakin täällä on syöty välillä! Lähikaupasta kun saa mansikat halvemmalla, kuin torilta. Ei tarvitse ostaa karkkeja!
Kommentit
No sitten ne kortit(ovat jo bloggerissa kuvat niistä)aivan mahtavia, niissäkin sulateltavaa pitkäksi aikaa ja minähän teen näistä saamistani runokorteista kirjasen.Ja taidampa laittaa siihen myös nämä kekseliäät unikeonpäiväkortitkin.'
Lupaamani yllätys osallistumisesta extrahaasteeseen lähtee varmaan maanantaina.
Tässä postauksessa on yks kortti jonka haluaisin arvasitko mikä no toi chapliinipa tieteski että käyppä vilkasemassa jostain sille vaihtari tai laita toiveita millasen vaihtarin sille teen.Enää reilu kuukaus mykkäelokuvafestareille, tää sun korttis hiukan helpottas mun "mykkis" kuumettani.
Tulipa taas tehtyy 3 päivää töitä ja huomen on vapaat tosin sit taas jo viikonloppu vierähtää työn merkeissä mut sitä seuraa ihana 3 päivän mustikanpoimimis loma toivottavast säänhaltija on suotuisa.
Kiva saada postia taas ensi viikolla tai sitten kun tulee. Rakastan ylläreitä ja suorastaan pompin ilosta,kun luukusta tulee muutakin kuin vain laskuja tai ilmaisjakeluna jotain asuntomarkkinoita.
Chaplin onpi varattu sitten sinulle. Pitääpä kurkistaa, mitä haluan tilalle. Pieni hetki.
Meil alkoi nyt kesäloma ja sehän alkaa serkun häillä. Sit on se "mökkiloma" teltan kera, kunhan ei vettä sada, eli kun sää sallii, lähdetään ja tullaan sit pois, kun siltä tuntuu. Tarkoitus olis olla 2 tai 3 yötä, mutta katsoo sit paikan päällä, kuinka mun fysiikka kestää.