Siirry pääsisältöön

Kerjäläiset

Kerjäläiset tien poskessa autojensa kanssa...
Kerjäläiset torilla polvillaan anelemassa almujaan tai soittaen epävireisellä haitarilla sävelmää, joka tunnista toiseen kuulostaa samalta...
Kerjäläiset käsi ojossa kauppojen edustalla...
Ovelta ovelle kerjuulla.

Tapoja on monia, syitä on monia.
Kohtaloita.
Osa kerjää tarpeeseen, osa kerjää huijariperiaatteella.
Otappa selvää, kuka oikeasti on avun tarpeessa.
Kaikilla sama spanielin katse, anova ilme, samat laput käsissä, joissa lukee, ettei hän puhu suomea ja perhe näkee nälkää maailmalla.

Jos minun pitäisi kerjätä, tekisin sen kyllä. Kerjäisin ruokaa ja kerjäisin rahaa. Tekisin sen sen vuoksi, että olisi nälkä. Olisi pakko. En huijaamalla, toisten tunteita hyväksi käyttämällä.

Jos kerjäisin, kerjäisin pakosta!



Mutta on myös asioita, joita en kerjää! En halua, että alentuisin moiseen. En siihen, että minulta odotettaisiinkaan sellaista.
Nimittäin kerjäämistä ystävyydestä. Ystävät ovat kerjäämättäkin. Kaveritkin.
Tuttavat tulevat ja menevät. Mutta jos ei olla seurassani omasta tahdosta, minun takiani, niin sitten saa olla.

Tai seksin kerjäämistä. Sitä joko saa tai on saamatta, mutta kerjätä en halua.
Säälittävää! Itsensä alentavaa. Enkö kelpaa ilman kerjuuta?

En kerjää myöskään materiaa kerjäämisen ilosta, materian haalimisen toivossa. En ilman oikeaa tarvetta!



Mutta mikä on kerjäämistä, mikä pyytämistä tai missä menee raja almun ja muun antamisen välillä?

Näihin tunnelmiin tällä kertaa lopettelen ja lähden valmistautumaan reissuun synttärijuhliin. Takanani on tunnin yöunet. Olo sen mukainen. Selkään koskee, oksettaaja väsyttää.

 Hyvä tästä päivästä silti tulee! Saan kermakakkua!
 Tai ainakin jokakerta on kermakakku ollut...
No, toivotaan ainakin. ;)

Kommentit

Kotilaiska sanoi…
Jo pelkästään lainan pyytäminen ystävältä on kova pala, tai avun pyytäminenkin ja jopa puoöisolta rahan pyytäminen on ollut miltei mahdotonta.Kuolisinko ennemmin kuin kerjäisin.En tiedä.kauheat synkät muistot ajasta jolloin minulla oli välillä tosi tiukkaa vyöryvät yli, enkä kuitenkaan juuri nyt halua niitä muistella ja toivon että osaisin antaa tai tarjota ennen kuin kenenkään tarvitsee pyytää mutta ei sekään aina ole oikein, moni voi silloin käyttää väärin anteliaisuuttani ja on myös käyttänyt enkä kuitenkaan osaa vieläkään nähdä ihmisten petollisuutta,Vai petänkö itseäni,enkö annakkaan puhtaasta sydämestä vaan "ostan"anteliaisuudella itselleni ystävyyttä, rakkautta, hyväksyntää....
ViliMarika sanoi…
Tiedätkös, tuo on niin totta!
Voin kuvitella, että kodittomana nälkäisenä kerjäisin, mutta kun mietin aikaa, jolloin oikeasti oli nälkä, pyysinkö rahaa tai mitään muutakaan ruokaan keltään? En! Kerroinko olevani syömättä? En.
Sitä vaan kitui ja odotti. Jotain.
Apua ei vaan halua pyytää, koska tosiaan sitä ajattelee, että aikuisena on itse pärjättävä.
Hyväksikäyttämisestähän ei ole kyse, jos nälkä on ja pyytää ruokaa tai ruokaan rahaa, mutta omat kokemuksenikin siitä, kuinka aiemmin minulle läheinen ihminen käytti kaikkia, myös minua häikäilemättömästi hyväksi, puhui pahaa selän takana ja esitti vain ystävää saadakseen etuja, se teki myös osaltaan sen, etten halunnut hakea apua itsekkään. Kuinka voisinkaan, koska minä esittelin tuon edellä mainitsemani hyväksikäyttäjän toisille.
Itsekin olen vähistäni antanut ja joutunut häikäilemättömästi kohdelluksi. Maksan kauan vielä yhtäkin lainaa, jonka otin toiselle, omiin nimiini. Miksi? Koska hän ei olisi lainaa saanut ja minä luotin... Joka kuukausi, kun lyhennän sitä vuodesta toiseen, muistan, että mistä se on tullut. Ja jos jätän maksamatta, se on minun nimissäni... Minä kantaisin silti seuraukset. Ja ei tuo ole ainoa laatuaan!
Nyt kun teen kortteja ja koruja, niin jos joku kysyy, miksi en voi antaa ensin tuotteita ja maksaa sitten myöhemmin, niin juuri siksi, koska siinäkin on pari kertaa pissitetty. Peri takaisin sitten, kun milläs todistat mitään?!
Tilauksia tulee, isoja, ja sitten ei tietoakaan maksamisesta. Sen jo tietää, ettei isot tilaukset ole totta. :(
Niin, että mitäs tässä sitten sanoisinkaan? Tosipaikan tullen, en kerjännyt. Sairastuinkin ruuatta ja silti en kerjännyt. Lainasin pari kertaa, mutta hammasta purren. Ja kummallakin kerralla itku tuli. Pettymys itseen. Häpeä. Alemmuuden tunne. Mutta jos kuolisin, ellen kerjäisi? Sitten ehkä.
Puolisoni, hän on aivan ihana ja auttaa nyt pyytämättä. Mutta tunnenko mitään? tunnen! Enkä pelkästään hyviä tunteita, vaan toisinaan päässäni myllertää. Minulle tärkeää on siis hankkia tavalla tai toisella omaa rahaa, omaa maksuun käypää valuuttaa. Omaa materiaa. Siis teen galluppeja ja muita nettijuttuja saadakseni edes joskus lahjakortin. Yritän myydä tuotteitani saadakseni rahaa ruokaan tai muihin ostoksiin. Yritän jotain vaihtokauppaa, jos vaan voin. Ja se riemun tunne, kun MINÄ maksan, MINÄ voin ostaa. Vaikka se olisi sitä leipää. Tai Muruselle sukat. Jotain pientä.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…