Olitte onnellisia hetken
ja toisenkin,
kunnes tumma pilvi kohosi ylle kodin.
Hän katsoi kylmästi sinun silmiisi
ja sanoi hyvästit.
ja sinä itkit,
rikottu sydän rinnassasi vavahdellen.
Itkit syksyn pimeät illat,
Itkit talven roudan ja jään ajat.
jostain aikaa mietit jo,
voiko kyyneleet edes kuivua koskaan
ja voitko luottaa kehdenkään enää.
Tunsit, ettei rakkaus enää koskaan
täyttäisi sydäntäsi.
Et ollut kenenkään arvoinen.
Pelkkä luuseri.
Mutta kevät saapui ja
kyyneleet kuivuivat.
Kun aurinko sulatti jään,
Sinä hymyilet ensi kertaa kuukausiin.
Näit itsesi uusin silmin ja
hymyilit myös peilikuvallesi.
Sydämesi oli jälleen ehjä.
2 kommenttia:
Aika parantaa <3
Näin on. Onneksi tämä tarina ei ole tosi, vaan runosuonesta pulpahtanut tuotos.
Lähetä kommentti