After the divorce- Eron jälkeen, osa 8: Silmäpeliä

Pasi tuli suoraan pöytääni kohti. Hän ohimennen vilkaisi sivusilmällä exäni pöytään ja heidät ohitettuaan näytti huulillaan kysyvän äänettömästi  "vittuileeks ne?" Mä räpäytin muka huomaamattomasti pari kertaa kyllä-vastaukseksi ja sit aloin haroa sormella silmäkulmaa ja poistin olemattoman roskan silmästäni. Hihkaisin ääneen iloisesti moikat Pasille ja Pasi moikkas mua matkan päästä.

Mä yllätyin taatusti yhtä paljon, ellen enemmänkin, kuin exä sitä, mitä Pasi teki seuraavaksi.
Hän nimittäin nakkasi takkinsa viereiselle tuolille  ja tuli eteeni, kumartui ja sekunnin murto-osan ajan kauemmin katsoi mua silmiin, vinkkasi ja lähes äänettä kuiskasi "show must go on. Luota muhun". En kerennyt ees sisäistää noita sanoja, kun Pasi jo suuteli mua suoraan suulle! Ja mun aivoissa raksutti "ei sit kielaria pliide".

Pasihan on siis mun työpaikan uusi tulokas, hiton komea, seksikäs, upea adonis kroppa,  tummat silmät, hauska, kohtelias... Sanoiks mä jo ett seksikäs.. ei huoh, se peba! Ja ne hauikset! Mä en ees tiedä, onko hänessä virheitä.  Ja koska mä olin muka-onnellisessa-aviossa, olin koko tän lyhyen ajan hokenut itselleni, ett toi mies on vaan silmänruokaa eikä mitään muuta.

Yks kerta töiden jälkeen ku Pasin auto oli lagannut, mä olin vienyt hänet kotiinsa, sit kaupungin toiseen päähän korjaamolle ja bla bla .  Sillon Pasi oli sanonu mulle, ett se palvelus oli hänelle niin iso, ett tuli mitä tuli millon tahansa, hän on palveluksen velkaa. Eli tässä sitä nyt oltiin! Oliks tää nyt palvelus vai meniks tässä mun pasmat niin sekaisin ett Hellurei! Mä, Pasi, ja ai huoh hitto! Se teki sen! KIELARI!
Ja sit irrottautu musta, vinkkasi silmää salaa, ojensi ison kimpun ruusuja ja alkoi selittää niin ett olin hetken jo ihan että tottahan hän puhuu.. "Anteeksi rakas, että jouduit odottamaan minua. Tiedäthän pomon.. Hän on välillä niiin raivostuttava!"  Onneksi hän toi ne ruusut, joiden taakse saatoin piiloutua nuuhkien ruusuja ja odottaa punan edes hieman laskevan kasvoiltani.

Exän pöytäseurue kääntyi takas omaa pöytää päin ja olivat hiljaa. Tosin se mulkvisti vilkuili meitä tosi vihaisena, uteliaana ja hämmentyneenä. En tosin tajua,  mikä oikeus sillä sinänsä oli vihainen olla, sillä se se petti, jätti ja toi vielä uhallakin ton nuoren vosun eteeni. Mulla on siis täysi oikeus ottaa Pasin kieli niin syvälle kitalakeeni, kun halusin.  Ja just nyt mä halusin sitä enemmän kuin mitään muuta!