After the divorce - Eron jälkeen osa 11: Painajainen

Tarina on fiktiivinen jatkokertomus! Ketään tarinan henkilöä ei ole satutettu tai käytetty hyväksi. Edes tarinan exää ei ole siirretty koe-eläinlaboratorioon vaarallisten aineiden koemaistajaksi. Lisäksi tarina sisältää väkivaltakohtauksia ja kirosanoja. Lue vain omalla vastuulla. 


Eihän siinä kauaa mennyt, kun istuin jo Pasin auton etupenkillä ja kuin jossakin alkavassa nousuhumalassa unohdin jopa turvavyön laittaa kiinni. Se jos mikä on jo itsessään anteeksiantamatonta ja jotain, mitä en hyväksy itsekään. Ei sekään minua ollut, että lankesin noin vain itseäni nuorempaan adonikseen, tai että adonikset lankeaisivat minuun. Saatikka että uuteen työkaveriin , kirjaan, työkaveriin millään tavoin. Ja kaikki nämä olivat saaneet pääni sekaisin. Toisaalta, eihän minua oltu niin nöyryytettykään koskaan aikaisemmin, kuin ensin pettämällä sitten jättämällä  ja vielä kaiken lisäksi änkeämällä vierekkäisiin pöytiin tai tanssilattialla melkeinpä päälle kuin yleinen syyttäjä. Ei siis ihme, että kurkkua alkoi kuivaa, silmissä katuvalot vilistä ja kyyneleet valua tai että aloin tulla uneliaaksi ja samalla miettiä, ettei valoja enää näkynyt kuin siellä täällä. Tuntui kuin alkaisin seota.

Yritin sanoa jotain, mutten kuullut edes itse ääntäni. Näin vain Pasin kyynelverhon takaa katsovan välillä eteenpäin tietä, välillä vilkaisten minuun ja naurahtaen. Tunsin  kuinka hän otti kädestäni kiinni ja sanoi jotain. Möngersin ääneen "efnshaaelvää". Kauhistuin. Olinko halvaantunut!? Yritin liikuttaa käsiäni, mutta turhaan! Pasi huomasi pakokauhun nousevan silmistäni ja naurahti uudelleen. Hän korotti ääntään, joten kuulin kaiken: "Älä turhaan yritä liikkua tai puhua. Sinun veressäsi on  lääkeainetta, joka hitaasti lamaannuttaa sinut, mutta vuorokauden kuluttua heräät ja palaudut kyllä ennalleen." 
Pakokauhu puski nyt täysillä päälleni. Valitettavasti aloin jo nukahdella, joten minkäs tein. Ainoa asia, joka mieleeni jäi kuin mantra, soimaan oli Miksi? Ja Huumattu.


Seuraavaksi olinkin nukahtanut ja näin ihanaa unta siitä, että olin yhä naimisissa ja kaikki oli hyvin. Mieheni toi minulle kauneimmat korvakorut ikinä ja kun huokasin ihastuksesta ja ripustin ne heti peilin edessä korviini, hän sanoi, ettei hän voisi katsella koko iltaa minua näin pukeutuneena gaalassa. Siis miksi et? Kysyin. Olihan iltapukuni kaunis, kengät uusinta muotia ja ne korvikset kruunasivat kaiken. Silloin hän otti puvuntakkinsa taskusta jotain ja asetti sen kaulalleni. 


Voi apua, miten ihana! Se kaulakoru oli niin ihana!!

Kuin taikaiskusta uneni muuttui jälleen. Tosin välillä saattoi olla niinkin, että olin murto-osan sekunneista hereillä. En tiedä. Näin Pasin hakevan minulle juotavaa, ilta oli ihana, sitten olin taas jätetty, baarissa, jostakin aikaa kaikki ympärilläni olevat ihmiset näyttivät painajaisten hirmuilta, jotka vuoronperään tuijottivat minua, tarjosivat rahaa jollekin minusta, enkä voinut tehdä mitään, välillä taas Pasi silitti poskeani, taas oli hiljaista, ...  Millään ei tuntunut olevan mitään järkeä eikä mikään ollut pysyvää.


"Onnea rakas! Herätyys... unikeko. "
Avasin silmäni. Minulla meni hetki aikaa tajuta, missä olin. Olin kotona  omassa sängyssäni ja exäni vieressäni aamupalan kera. "Mitä tapahtui?!" Kysyin?
"Taisit nähdä pahaa unta. Ainakin huusit välillä ja potkit siihen malliin. Mutta ei hätää, kuumeesi tuntuu laskeneen. Syö hieman. Niin ja onnea. Sinulla on tänään nimipäivä". 

Silloin aloin muistaa koko ihan oikean totuuden. Olin edelleen, onnekseni, naimisissa ja kaikki hyvin. Ketään Pasia en edes tunne. En ollut koskaan eronnut, en petetty enkä sen puoliin pettänyt tai huumattukaan. Kaikki se oli ollut painajaisunta!

Ja kun myöhemmin sain vastaukset verikokeista, jotka olin myös antanut aiemmin jo, selvisi, että olin saanut kovan ruokamyrkytyksen ja kuumeen erään ravintolan ostereista. 

Huokaisin syvään, katsoin rakastavaa miestäni suoraan silmiin ja sanoin koko sydämestäni : kiitos kun olet siinä, vierelläni. Rakastan sinua silloin, nyt ja aina. 


Kiitos kun jaksoit lukea fiktiivisen tarinani. 
Tarina on täysin temmattu tuulesta, mutta tämän postauksen korut ja kukka ovat omiani ja alin kuvakin itse tehty alusta loppuun saakka. Ketään Pasia kohtaan en tunne kaunaa ja pahoittelut, että nimi oli yleensäkin annettava henkilölle. Älkää Pasit ottako itseenne. 
Tarinan kirjoitin yksi jakso kerrallaan, joten olen itsekin "lukenut" tätä lähes yhtä matkaa kanssanne. Monet jaksot syntyivät vasta perjantain aamuyön tunteina, osa torstai-iltoina. 
Kiitos, kun teit tästä tarinasta mahdollisen lukijana. 

Mitähän seuraavaksi keksittäisiin... ? :) 


5 kommenttia:

  1. Olet taitava kirjoittaja! Olen lukenut tarinan jokaisen osan ja joka kerta jäänyt odottamaan seuraavaa osaa. Oikein hyvää alkavaa viikonloppua! Ps. Blogisi arpajaisissa voittamastani korusta on kuva blogissani ja linkki blogiisi. Koru on siis tullut perille, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Olet taitava kirjoittaja! Olen lukenut tarinan jokaisen osan ja joka kerta jäänyt odottamaan seuraavaa osaa. Oikein hyvää alkavaa viikonloppua! Ps. Blogisi arpajaisissa voittamastani korusta on kuva blogissani ja linkki blogiisi. Koru on siis tullut perille, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla. Kiitos.
      Ja sun postaus on upea myös. Ilo oli lähetä koru just sinulle.

      Poista
  3. Olipa mukaansatempaava tarina, kiitos!
    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan , nitä seuraavaksi keksin. Palautteesi pitkin tarinan kulkua on ollut palkitsevaa. Kiitos. Mukavaa iltaa!

      Poista

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

Atc - haaste 2019 Lokakuu

Tähän voit jättää lokakuun atc-haasteen korttilinkkisi. Teemakuva on tässä postauksessa oleva ylempi kuva.  Syyskuussa ei arvontaa ol...