Ikäpohdintaa

Minä olen kysynyt, haluaako lukijat lukea lyhyitä postauksia pitempien välillä. Aikuisen naisen päiväkirjaa. Vaikee siihen on vastata, jos ei tiedä, mikä on lyhyt ja mikä on päiväkirja niinkuin minun aivotusten mukaan. Ymmärrän!

Tämä on sen vuoksi näytenumero. Nyt viimeistään on kyllä tai ei helppoa sanoa. Vai mitä? No, loppupelissä se tietenkin olen minä joka kirjoittaa tai ei kirjoita, mutta ainahan voin ainakin pohtia ääneen vaihtoehtoja.

Tänään pohdin ääneen Facebookissa ikääni. Onko ikä alkanut painaa minua? Aikuisena voin jo punastelematta hekottaa kaksimielisyydelle. Ikä ei minua PAINA! Nuorempana piti miettiä, mitä sanon tai kirjoitan ääneen tai julkisesti.  Nuorena hävetti ulkonäköasiat jopa langanlaihana. Nyt vähät välitän vaikka olenkin pyöreä ja ikäännyn juonteineni. Mitä sitten!? Se on niiden ongelma, joille en kelpaa. Menettävät paljon -kirjaimellisesti. Olenhan isokokoinen kaunotar.  Muisti pätkii, rollaattori on terveemmille, minulle pitää olla pyörätuoli. Vaihdevuosista en tiedä sanoa, sillä samoja oireita on sairaudessani ja lääkkeiden haittavaikutuksina. Sen sijaan yksi on varmaa: harmaita hiuksia minulla ei ole!

Tämä kaikki pohdiskelu lähti siitä, kun olin selannut  kasvovoiteita netistä muutaman tunnin ajan. Anti ageingia ja wrinkleä, anti rednessiä ja sitä ja tätä. Vielä joku hetki sitten tunteroiset vierähtivät glitter meikkien lomassa. Nyt vasta myin pois ison läjän metallisia luomivärejä ja sen sellaista. Saanpahan tilaa niille aikuisten meikeille, mitä ne sitten ovatkaan. Hoitavia ja juonteisiin uppoamattomia ainakin.

Ikäkriisiä en tunne. Sisälläni kasvaa ikinuori nainen, prinsessa ja yksisarvisen selässä ratsastava tonnikeijukainen.
On oikeastaan vapauttavaa ja ihanaa olla aikuinen nainen!