Aikuisen naisen päiväkirja osa 2: Koira tuli taloon

Rakas päiväkirja... 

Winski

Meillä oli jännä päivä eilen. Kaikki alkoi siitä, kun Murunen tarvitsi ystävän apua erään sairaalatutkimuksen takia . Hän ei olisi voinut kulkea omalla autolla eikä paikallisilla. Tässä vaiheessa sanon, että tutkimus oli aiemman sairastelun takia ja tulokset olivat nyt hyvät. Terve on. Jes!

Mutta siihen asiaan. Ystävä tuli ja sovitusti toi oman ihanan koiransa meille mukana. Meidän kissat, Luis ja Carlos, ja tämä koira, Winski, ovat tavanneet ennenkin, joten mistään järkyttävästä ensitapaamisesta, jossa kaikki kolme hyppivät joko seinille tai toistensa kurkkuun, ei ollut kyse. Enkä olisi yksin vierasta koiraa ottanutkaan itseni taakaksi kun omistaja olisi poissa. Enhän mä pystyis väliin menemään tarvittavan jouhevasti. Mutta Winski ei ole taakka. Päinvastoin.

Luis E. Hamilton katsoi f1-kisoja yksi päivä. Siellä kun ajaa hänen kaima ja Carlosinkin kaima.

Yllättävää, että arka Carlos, 3v ja 5kg, uskalsi hiiiii-pi-ä hipihiljaa nuuhkimaan Winskiä, pari vuotias (en nyt muista oliko 2 vai 3) ja 10kg, ja samaan aikaan kun Carlos nuuhki, Sheltti-ystävämme oli täysin liikkumatta, kuin patsas. Jopa käänsi pään poispäin. Ilme oli huvittava sekoitus pelon, jännityksen ja uteliaisuuden tunteita. Sen sijaan Luis, 4v ja 10kg, oli isäntä talossa ja sulki Winskiltä tien oviaukossa. Luis ei yhtään lämmennyt ajatukselle koirasta, mutta silti seurasi kaikkialle perästä, kun puutuin asiaan ja annoin Winskin mennä juomaan vettä tai tutkimaan muitakin huoneita. Pitkälti olimme lattialla Winski syliini könynneenä ja Luis likimain vahtina ja Carlos, no ainoa,, joka uskalsi ohittaa hiipien ja liikkua missä tahansa.

Carlos

Kun ystävä tuli, juotiin kahvit. Sitten haki Murusen kotiin ja laitettiin ystävälle kiitokseksi sauna ja saunan jälkeen ruoka jälkkäreineen. Ihana oli tavata hänet ja rupatella. Hänen kanssaan kun on helppo olla, eikä hänestä hehku ristiriitaiset tunteet eikä negatiivinen aura.

Onnea on ystävyys ja lemmikit.