Naistenpäivää

Haavoittuvainen,  herkkä.
Maailman talloma ulkokuori.
Kerran vahva ja menevä,
nyt peilistä katsoi enää naamapuoli.

 Kelpaanko, olenko riittävä?
Mietteet kumpusivat sielusta syvältä. 
Pelko, riittämättömyys. 
turhautuminen,  yksinäisyys.

Mutta katso!
Hän yhä kelpasi kaikille,
Hän oli edelleen sama ihminen! voimakastahtoinen,  kärsivällinen. Rakastettava,  rakastunut nainen. Koettelemusten runnoma ja
ryppyjen pieksämä ikäneito. 
Silti riittävä!
Tarpeellinen. Hyvä.

Anna itsellesi armo,
suojele mielesi ristiriidoilta.
Ole sinut raihnojesi kanssa.
Kukaan ei ole elämää suurempi,
ei kaikkivoipa.
Silti kaikilla on tarkoituksensa.
Uskalla olla heikko,
alentua ihmisen tasolle Jumaluudesta. Enkelten tehdä tehtävänsä ja
hoivata.

Sinusta kasvaa vielä eheä persoona!

 -Viltsun oma runo-

Oodi naiselle.
Lumoavalle olennolle.
Sinulle, minulle,  heille ja meille.
Jokaiselle yksilölle.
Jokaiselle massassa olevalle naiselle.

Oodi nuorelle ja vanhalle.
Ryppyvoiteen käyttäjille,
siloposkisille prinsessoille.
Pääministerin vaimolle,
Johtajalle,
duunarille.
Työttömyydestä kärsivälle,
työttömänä nauttivalle.
Pullerolle, pallerolle,
kuikkanalle, langanlaihalle.
Sopusuhtaiselle mammalle.

Tuulen tietä kulkevalle,
kaukaisen maan orjalle.
Yksinäiselle sudelle,
villille ja vapaalle valloittajalle.
Sitoutuneelle sutturalle,

Oodi jokaiselle naiselle!


 -Viltsun oma runo-