Joulukalenteri luukku 8 Tontun tarina päättyy jouluisiin kuviin

Jos hyppäsit Joulukalenteriini kesken Joulukuun, käy ensin lukemassa5 ja 6 päivien luukuista Tontun tarinan 2 aiempaa jaksoa. Tämä kolmas on päätösjakso. Tarina soveltuu koko perheelle ja on minun ikiomaa käsialaani. 

Tonttulassa hiljennyttiin pehkuihin ja vain aitan ylisten kuiva heinä ratisi tonttulasten sinne käytyä maate.Kissa makasi kerälle kääriytyneenä uunin pankolla ja tonttulan herrasväki tuvan vasemmassa nurkassa siinä perintöryijyn alapuolella levitetyllä laverilla. Perunalaatikko oli myös levitettynä perheen pienimmäisille tontuille, joita kaksi oli. Heitä kun saattoi alkaa yöllä kikatuttamaan ihan hirveästi, eikä uni maittanut, jollei vanhemmat pitäneet heitä hieman silmällä. Myös Partanen oli mennyt ylisille. 

Tuli seuraava aamu ja aamun jälkeen päivä. Jokaisella tonttulapsella oli oma puuhansa tonttulan pajassa. Kaiken tulisi olla Jouluna valmiina. Partasen nimihaaveista ei oltu koko päivänä muisteltu sanallakaan eikä totta puhuakseni Partanen itsekään muistanut koko asiaa. 

Tontuista nuorimmaiset, Tinttaralla ja Tupuli, saivat kiillotettavaksi ja huollettavaksi joulukoristeet. siinä riittikin puuhaa, mutta mikäs värikkäitä kultakirjailtuja palloja ja kransseja oli huoltaessa kahdella tyttösellä. 

Muori ja Elleriina-tonttu paistoivat jouluksi kakkuja ja tekivät jouluruokia. Niitä pitäisi riittää omien tarpeiden lisäksi monille köyhille ja lastenkodeille. Voi ihanuus sitä kardemumman, neilikan, porkkanalaatikon ja uuniomenan tuoksuja. 

Partanen ja Belliina askartelivat satoja ellei tuhansiakin joulukortteja ja kirjailivat niihin kaunolla hyvänjoulun toivotuksia. 

Tonttuverstaalla isätonttu kahden poikansa, Ukulin ja Benjuskan kanssa, ahersivat lahjoja lapsille, jotka olivat kilttejä. Talon kissakin oli jo pankolta laskeutunut ja leikki pakettinauhoilla. 

Se pieni suloinen ja puoliksi sokea kissanpoika tunsi olonsa turvalliseksi tonttujen kanssa, ja miksikäs ei, sillä siitä pidettiin huolta rakkaudella ja äärettömän suurella tonttujen yhteisvoimalla. 

Välillä kuului tonttupiian huhuilu tuvan nurkilta, jotta koko tonttulan perheen tuli tulla tupaan taukoa pitämään ja nauttimaan lämpimäisiä ja tuoretta käsin jauhettua sumppia sokerinpalan kera. Olipa tonttupiika laittanut sukulaatiakin tarjolle kulta- ja hopeakääreissä. 

Sitten olikin aika ottaa pienet ettoneet. Osa tontuista ei malttanut nukahtaa, joten he pelasivat lautapeleillä tai piirsivät ihmisiä pulkkamäkeen tai kirjoja lukemaan. 

Tonttulassa oli tapana laittaa joulukoristeet joulukuun alkupuolella, kasvattaa itse Amaryllikset ja Hyasintit omassa Puutarhassa ja nappasta pientä purtavaa aina silloin tällöin pikkuhuikoseen tuvassa käydessä. Niinpä isätonttu ottikin toisen kupposen ja ison palan suklaakakkua vaniljaisella päällyställä. iltahämyn tultua ei sähkövaloja laitettu, vaan sytytettiin kynttilät, lyhdyt ja päreet palamaan. 

Mimmu ja Rullaana pääsivät lempipuuhiinsa, eli piparkakkutaikinan syön.. köh köh.. Pipareiden paistoon ja koristeluun ihanilla värikkäillä sokerikuorrutteilla ja nonparelleillä. Saattoihan siinä osa kaikkea mennä suuhunkin välillä. ;) 

Alvariinsa-tonttu haki metsästä komean latvakuusen pirtin pieleen sulamaan. Siitä saataisiin komea kuusi aatoksi. Olisipa se komea näky tyttöjen puunaamilla koristeilla ja punotuilla sateenkaaren värisillä nauhoilla. Kuusen alle tulisi tonttuvanhempien tekemät pienet pehmeät paketit lapsille. Niin ja tietysti kissalle. 

Oli aika harjoitella joululauluja metsäneläinten pikkujoulua varten.

Tonttujen laulua ja soittoa tuli kuulemaan joukko metsäneläimiä ja naapuritonttuja. Jo pelkästään harjoituksissa oli hauskaa, saatikka sitten tulevana pikkujouluna tai itse jouluaattona ja joulupäivänä! Itseasiassa tonttulassa oli aina kivaa, ellei hauskaa. 

Siinä sitten vaihdettiin kuulumisiakin keskenään. Puheensorina oli kuin vanhan singerin surinaa mamman ommellessa hamekangasta pyhämekkoa varten. 

Tarkkailijatontut kävivät katsomassa, olivatko lapset kilttejä. Samalla keräsivät lahjatoiveet pukille viemisiksi. Kyllä vain. Itse Joulupukki on tonttulan väen naaapuri. 

Sitten tuli se aika, kun Tonttuäiti ja tonttuisä pyysivät tälle iltaa kaikkia lopettamaan työnsä. Laitettiin lämmin nuttu päälle ja tonttulakit päähän. Harmaat lapikkaat jalkoihin ja raidalliset vanttuut käsiin. Oli aika mennä iltanuotiolle hiljentymään ja kertomaan tarinoita. 

Nuotio loimusi ja tarinat olivat hauskoja, jotkut isätontulla jopa hurjia jännittäviä seikkailuja. 

Silloin se tapahtui! Mystinen hiljaisuus hiipi nuotion äärelle, otti kiinni Partasta kädestä ja lausui ne maagiset sanat ääneen: Tonttujen nimeen, minä sinut, tonttupoika, kastan kukkaiskeijujen kastevedellä tänään! Sinun nimesi olkoon... Ja niin hän lausui nimen tontulle.  

Nimi jääköön salaisuudeksi, sillä vain ken tonttuihin uskoo, saa sen tietää. Sulje silmäsi ja ajattele tonttupoikaa hiljaa mielessäsi. Kuuletko kulkusten helinää ja hiljaista kuusimetsän suhinaa? Kuuletko nuotiopuiden rätisevät leimussa ja saatatko haistaa savun hempeän tuulosen nenässäsi? Minkä nimen kuulet? Kysy uudestaan mielikuvaltasi, mikä nimi pojalle annettiin? Jos uskot tonttuihin ja ihmeisiin, sinä kuulit sen oikein. Ja jollet.. No, se jääköön kytemään sydämeesi siihen saakka, kunnes alat uskomaan joulun taikaan, tonttuihin ja salaperäisyyteen. 

Niin, ja se tonttulan kissa.. se on jo iso poika. Katso vaikka seuraavasta kuvasta. 

Kiitos kun jaksoit kulkea tonttulassa asti kanssani. 

Viltsumari