Muistoja Antalyasta

Matkamme Turkin Antalyaan oli täynnä elämyksiä, enkä tiedä, saanko koskaan kaikkea sitä näytettyä täällä blogissa. Kuvia otettiin lähes tuhat, joten on siinä salamavalokin muutaman kerran räpsähtänyt. Nyt kuitenkin tuli taas tunne, että palaamme Turkin muistoihin takaisin. 

Kävimme päivän retkellä Kemerissä ja Demressä. Rankka reissu mutta täynnä kokemuksia. 

Appelsiinit ja muut sitrukset olivat vielä raakoja, joten niitä en puusta päässyt keräämään. Sen sijaan vitamin bar, eli katubaari, jossa puristettiin tuoremehu meidän nähden tuoreista hedelmistä, tuli sitäkin tutummaksi. Eurolla iso lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua.. Mmmm! 

Turisteille suunnatut puodit pursuilivat värikkyyttä ja hinnat olivat korkeita. Kannatti kiertää kauemmas, jotta sai ostaa haluamansa. Me elimme Turkissa varakasta elämää. Kaikki voittivat! Me saimme syödä, juoda, ostaa tulijaisia ja vaatteita, he saivat rahaa. 

Isänmaallisuus minua mietitytti jonkinkin verran. Turkissa, ainakin Antalyassa, Turkin lippu liehui koko ajan kaikkialla. Lipputangoissa, parvekkeilla, autojen takaikkunoissa... Ihan missä vain. Suomessa tämä tällainen Suomen lipun esillä pitäminen, vaikka edes lipputangossa, olisi Suomenlipun häväistystä. Täällä lippu piilotetaan arkipäivinä ja pyhinä. Vain liputuspäivinä tiettyyn aikaan saa lippu liehua. Hmm.. Meillä olisi paljon opittavaa, mutta niin toisaalta olisi turkkilaisillakin meiltä. Kuten eläinten hoito vaikkapa. Tai ergonomia. 

Näimmehän me paikallisia villieläimiäkin ja erityisesti juuri poislähtiessämme sadekausi alkoi ja koimme, mitä on todellinen etanoiden valtakunta.

Haikeutta

Muista osallistua arvontaan täällä!  Arpalippujen määrä on vakia 1 tai 2, mutta palkintoja voi olla kolmekin arvottavana.