Välillä taas runoillaan

Projekteja, joita en ole aikaisemmin saattanut loppuun. Tekosyitä. Motivaation puute. Inspiksen katoaminen. Syitä on monia. 

Nyt kuitenkin aika taas runoilla, tehdä valmiiksi jo aloitettua ja purkaa niin atc-pinoa kuin runojenkin tulvaa. Siitäkin huolimatta, etteivät kaikki tai edes lähestulkoonkaan suurin osa runoistani ole kauniita, hersyviä ja ihania riimejä. 

Kasvot kalpeat,

hiljaisuus täyttää huoneen.

Vielä eilen eloisa.

Nyt iäti poissa.

Vain kyyneliä omaisten poskilla.

Sanatonta surua.

Siivilleen noussut enkeli

muistoissamme iäti.

Sä tikität kuin aikapommi.

Kiroat kaikesta, tiuskit ja otat itseesi.

Mullakin palaa joskus pinna,

kun mikään ei riitä!

Mikään ei ole tarpeeksi!

Ja sä saat aiheen ottaa lisää itseesi.

Syyn torjua minut,

olla koskematta,

olla tulematta iholleni osoittamalla rakkautta.

Ja mä mietin; Miksi?!

Miksi en kelpaa ja riitä sinulle?!

Katettu aamupalapöytä,

romanttiset kynttilät pöydässä.

Kahvit,leivät, jogurtit,

itseleivotut pikkuleivät.

Odotan…

Yritän sopia.

Haluaisin lähellesi tulla.

Torjut ja pyydät, ett meen pois.

Ja minä narri en saa päältäni naamaria pois.

Toinen puoli itkee, toinen nauraa.

Puhallan kynttilän sammuksiin ja

kerään ruuat pois.

Kukaan ei tule näkemään,

kuinka musta möykky tulee kasvamaan sisälläni pimeää.

”Kaikki on hyvin”.

Mun sisältäni kuoli jotain;

Sinisilmäinen lapsi,

Luottamuksen ääni.

Se rauhallinen tunne,

mikä kertoi, että kaikki on hyvin.

Mun silmiltäni putosivat pinkit lasit.

Ne pirskoutuivat kallion pintaan.

Ja mä näin totuuden vihdoinkin.

Kaunis valkoinen oli verhottu mustiin vaatteisiin.

Ja silloin mä tiesin;

Onni oli muita varten.

Miten täs näin kävikään?

häitä suunnittelin ja me erotaan?

Miten täs näin kävikään?

Tulevaisuutta rakennettiin ja silti pois käveltiin?

Miten täs näin kävikään,

ett eilen kaikki hyvin,

nyt 1+1= selvästi 2 ja selitys kaikille, naps.

Runot ovat minun runojani, joten älä kopsaa niitä itsellesi!