Little things

Kurkistin tilastoja ihan uteliaisuuttani. Vieläkö Kaalimato vie voiton hakusanoistani? Ihan huippua huomata, että hakusana "kaalimato.com" on muuttunut "Kaikilla meillä on jotain, mistä haaveilla"-hakusanaksi. :D Ei sillä, että kaalimadossa jotain vikaa olisi. ;) 

Olen aamupäivän kysellyt taas sponsoriksi liudan eri yrityksiä. Samalla mietin, kuinka käy marraskuun haasteen, sillä sovittu sponsori ei ole ottanut enää mitään yhteyttä. :S Aika alkaa olla lopussaan ja minulla pitäisi alkaa jo tekemään pohjaa uudelle haasteelle. Tokihan sen teenkin.

Eilen illalla sain ajatuksia päähäni taulujen suhteen. Lähes kaikki taulummehan olivat yhä lattialla seinää vasten odottamassa paikkaansa. Ajattelin, että nyt on inspis päällä, joten mikä jottei! Aloin värkkäämään kiinnitystä yhdelle isolle taululle. Omat kiinnikkeensä eivät toimineet, joten virittelin narua sinne taakse. Raskas taulu, joten vahva narukin oltava. Kokeilin vielä käsissäni, että varmasti naru kestää taulun painon. Naps. Ei kestänytkään! Äh... Ei mulla vahvempaakaan ole nyt tässä. Seuraava taulu. Sopisiko se jo valmiiseen naulaan? No ei. Entä tuo taulu... Ei sekään... Valmiita koukkuja ja nauloja ei montaakaan täällä ole ja missä on, ovat ihan väärässä paikassa. Esimerkiksi jäävät verstaalla kaapin taakse piiloon tai ovat ihan liian korkealla tai liian lähellä seinää... Ei, meillä ei ole porakonetta, millä uusia reikiä nauloille tai koukuille saataisiin betoniseinään. Olin jo ties kuinka monta taulua käyttänyt niissä koukuissa, mitkä voisivat tulla kyseeseen, mutta ei ne vaan toimineet mitkään. Siispä seuraava idea. Otin ison tarran kaapista, ja aloin sommitella sitä seinille. Vihdoin ajatus, että tossahan sen paikka on. Sinitarroilla kiinni ja kauempaa katsomaan. ÄH. Ihan liian iso tarra siihen! Seuraava paikka! Ja taas kiipeilyä porrasjakkaran kanssa ja rullaamaan tarraa auki... Räps. Tarra pyörähti käsissäni takaisin rullalle. Eih... Lopulta sen sain sinitarroilla seinään kiinni ja tietysti vinossa. No, olkoot. Katsotaan pari päivää, toimisiko se siinä. Sitten miettimään, mitä teen niille tauluille, mille ei ole mitään huonetta, ei mitään paikkaa edes mielessä, vaikka kuinka saisi poran jostain lainaan. En raaskisi heittää poiskaan niitä, mutta ei ne vaan sovi meidän seinille enää! Ei, en todellakaan tiedä, mitä teemme niille! Osa meni suoriltaan laatikkoon, mikä lähtee kierrätykseen. Yksi iso perintötaulu sentäs löysi paikkansa ja nyt vaan mietin, onko se sittenkään hyvä vai ei. Aika näyttää, tottuuko silmä vai sanooko se, että ei sittenkään. On se vaan vaikeaa välillä laittaa tauluja paikoilleen! Johtunee siitä, että kaikki on niin eriparisia ja kun yrittää kuitenkin niitä jo olemassa olevia reikiä ja nauloja hyödyntää.

Viime viikon kohokohtia olivat myös pikkureissumme ja sain vielä yhden synttärilahjankin! Tein myös tuollaisen atc-kortin.Tänään on vielä pyykkäystä ja stanssausta. 

Ihanaa alkanutta viikkoa!