Tuskaa ja atc:ta
Unta ei kovin pitkälle aamuun riittänyt, joten nousin hiljakseen ylös sängystä ja aloin puuhastella "jotain hiljaista ja järkevää", sellaista, missä ei tarvitsisi ajatella tulevaa.
Sellaista terapiaa on ehdottomasti atc-taustojen teko! Tein heti muutaman tarpeenkin yli, jottei heti tartte olla niitä taas tekemässä. Tosin eihän nuo kauaa riitä. Jotenkin ne taustat aina jää tekemättä... Laiskuus vai unohdus? Saamattomuus? Jokin tiedostamaton juttuhan se on.
Tänään PITI laittaa yksi kuoripostiin sairaalareissun jälkeen, mutta täysi unohdus tuli (anteeksi Enkuli), mutta varmaankin pätevästä syystä, jos kerron?!
Kerron siis tuosta sairaalareissustani lyhykäisyydessään. Mainitsen kuitenkin sen vielä, että siis eilen aloitin ja jatkan vielä, järjestelemään saamiani atc-kortteja. Tuossa kuvassa on yksistään Kotilaiskalta saamani atc:t! Ne, mitä en ole siis jo käyttänyt runokirjojen kuvina. Vastaavasti Riinalta on samanlainen kasa olemassa, joten ajattelinkin leikkimielisesti aloittaa kisan heidän välillään, jossa lasken molemmilta JO SAADUT (ei siis toinna tähän kisaan kortteja enää laittaa) atc:t ja kumpi on sitten enemmän niitä vaihtanut kanssani, tulee saamaan palkinnon. :D Ja syy siihen, miksi vain nämä kaksi osallistuvat arvontaan, johtuu siitä, että vain näiltä kahdelta on tollanen iso kasa! Muilta on selkeästi vähemmän!
Eräänlainen iso kasa se tipahti harteillenikin tänään tai sitten sieltä pois... Kuinka sen nyt ottaa.
Minut tutkittiin ja sain nyt kuulla suoraan, että sairauteni on toiminnallinen, eikä missään muotoa pään sisällä tapahtuva pelko, trauma, luulo, liioittelu tms. Joo, hyvä!
Mitään ei ole tehtävissä ja oireeni tulevat pahenemaan ajan myötä. Sähköhoito ei auta tilanteessani, ei paikalliset injektiot, ei mikään akupunktio tms. Katsotaan nyt, mitä uutta keksitään.
Sairaslomani jatkui nyt pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin.
Kyllä, kiitin lääkäriä ja kerroin, että ekaa kertaa olen saanut tuntea olevani yksilö, ihminen ja että minua on kuunneltu! Enempään ei hänkään pysty.
Pois lähtiessäni sairaalasta oli kuitenkin fyysiset voimani minimissä. Huh huh. Äkkiä vaan kotiin!
Palataan sitten atc-siivoukseen. Nyt on jokaisen lähettäjän atc:t järjestyksessä kansiossa tai sitten purkeissa. Pystyn nyt alkamaan tekemään noita keskeneräisiä vihko-projektejani pois.
Itseäni helpottaakseni nimesin joka sivun/sivusarjan niin, että helposti ja nopeasti näen, kenen kortit ovat missäkin.
Menee varmasti KAUAN, ennenkuin kaikki atc-kortit ovat saaneet arvoisensa paikan kotonamme, mutta se ei estä vastaanottamasta lisää ja motivoi tekemään ne projektini paremmin ja energisemmin. Motivaatiota on nyt enemmän, sillä...
No, ihan pian kerron. Vielä viimeinen silaus. :)
Viimeinen silaus oli Tiimarissakin, kun vuoden vaihteessa sulkee ovensa. Sain hieman vuokrahyvitystä vanhasta kodista, joten kipasin Tiimarista tarvittavat liimat ja mukaan tarttui vielä musta Versa Craft. Tarjous ota 3, maksa 2. :)
Kivut tutkimuksen jälkeen pahenivat. Kauppa vielä onnistui, torilta haettiin hedelmiä ja sitten kotiin ja sohvalle jäin makaamaan useaksi tunniksi. En edes tehnyt siinä muuta kuin makasin hiljaa, tuijotin kauas ja itkin. Jo kaupassa tunsin, että tästä ei hyvä seuraa. Siksi päätin laittaa pari euroa retro-nameihin ja ostaa HOPEA TOFFEETA! Olen ansainnut ne. Murunen kanssa! (Hänhän se näkee, kun puoliso kärsii. Ei varmasti helppo paikka!)
Voin kertoa, että Hopeatoffeet maistuvat juuri siltä, miltä ennenkin!
<3
Odotan yötä sekavin tuntein. En odota mitään, katsotaan, kuinka käy.
Sinulle kuitenkin toivon kauniita unia, levollista unta ja rentoutumista!
Viltsukka
Kommentit