Siirry pääsisältöön

Inspiksen kirot ja sulot

(uusin DT-työni Inspiksessä)

Tällaisina päivinä, kun olen ensin päivän jo kärsinyt kuvottavasta migreenikohtauksesta ja vaikka lepoakin yrittänyt väliin ujuttaa, silti päivän työt tehtävä, yö valvottu pahenevassa päänsäryssä ja aamu, no, sama jatkuu yhä, niin sitä alkaa herkistyä ja miettiä elämän ihmeitä. Tällä kertaa mietityttää Inspis-haasteen vetäminen.

Ei, en ole lopettamassa, ainakaan tällä hetkellä, mutta mietin, mitä järkeä minun on sitä vetää?!
Kuinka monta vuotta olen jo sitä vetänyt ja mitä minä siitä itse saan? Mietitäänpäs.


Pidän siis ihan yksin Inspis-haastetta. aloitin sen blogissani ja ajatuksella, että teen uuden postauksen kerran viikossa, jossa sitten on se uusi haaste. Viikon välein siis. Osallistujia oli ehkä 1-3 per viikko, mutta oli nolla-viikkojakin. Aina samat osallistujat. Kiitos heille! Ajatus oli, että jotain extraa blogissani ja jos vaikka lukijoitakin tulisi sitä kautta lisää, kun löytävät blogiini näin.

Palaute, jonka sain tuolta ajalta oli, että haasteet katoavat eikä niitä löydetä etusivultani.
Otin palautteesta neuvoja ja tein kategoriat, joista haaste löytyisi nopeammin. Tuohon aikaan oli tarkoitus tehdä postikortteja.



Kategorioista ei ollut apua. Palaute oli samaa, ettei haasteet löydy. Siltikin, vaikka oikeassa reunassa luki joka kuukauden kohdalla jokaikinen haaste ja postaus muutenkin. siispä tein Haasteelle oman sivun blogiini. Samalla suostuin, että voi tehdä kortin kuin kortin, vaikka atc:n.

Haasteessani oli osallistujia yhä sen 3 yleisemmin, mutta parhaillaan jopa 7. Olihan se hienoa, että tällainen oma sivu selkeytti niin paljon, että osallistujien määrä tuplaantui. No, sitä iloa ei kauaa kestänyt, vaan palaute oli, että haasteita on liian usein. Hmm... mietin, onko jokaisen pakko osallistua joka viikko, vai voisiko osallistua oman voimavaransa mukaan? Oli miten oli, muutin haasteen kerran kuussa ilmestyväksi.

Palaute oli: Liian vaikea osallistua eri sivulla, koska kommentit ovat pötkössä! Hmm... siihen en voi vaikuttaa, mutta toisaalta, ihan järjestyksessähän ne kommentit tulivat, joten jokainen kyllä näki, että ekana oli se oma kommentti. Lisäksi sanottiin, ettei kaikki voineet osallistua, koska jostain syystä kommentit eivät tulleet perille tai MINÄ poistin ne?! Minä en ole poistanut kenenkään kommentteja, joten syy löytyi asetuksistaan ihan itsellään. Kuuntelin kuitenkin kuuliaisesti palautetta ja lisäsin sinisen sammakon, jonka avulla olisi helppoa jokaisen osallistua.

Tämäkään ei riittänyt. Vaadittiin muitakin askartelu- ja käsityömuotoja, kuin vain kortit. Ok, muutin Inspis-haasteen kaiken käsillä tekemisen haasteeksi. Mutta osalalistujien määrä oli se vakio, 3-7 osallistujaa!


Teinpä niin tai näin, aina sain sitä palautetta, että jokin oli väärin, jokin oli liian vähän... Entä se positiivinen palaute sitten?!

Itse turhauduin jo ihan täysin ainaisiin sääntömuutoksiin, ohjeistuksiin, tyylimuutoksiin ja siihen, että saamani kommentit blogissani koskivat lähes aina haasteen epäkohtia. Lisäksi alkoi mietityttää suuresti se, että mistä palkinnot, kun tähän asti olin itse ne hankkinut omilla rahoillani ja vaikka palkinnot olivatkin pienehköjä, oli se minun rahapussilleni aika suuri lovi. Tein haasteelle kokonaan oman blogin ja aloin etsiä sponsoreita. Onneksi halukkaita löytyi ja sain palkintoasiat kuntoon.


Uusi blogi oli hyvä ratkaisu, vaikka samalla tietysti loppui blogissani sen suhteen käynnit. Nyt haaste oli selkeä. Sponsorit kuitenkin pyysivät minua muuttamaan sääntöjä sen verran, ettei palkintoja enää toimitettu Suomen rajojen ulkopuolelle. Se suretti minua, sillä olinhan itse toimittanut ulkomaillekin voittoja aiemmin ja tiesin, että ulkomaillakin olisi ollut osallistujia. päätös oli kuitenkin tehtävä ja valittava osallistujien rajoitus tai sponsorit. Nyt joka ikinen kuukausi etsin uusia sponsoreita, huhuilen apua palkintojen saantiin useita, useita viestejä eri tahoille. Niin monta ei-vastaustakin tullut jo.

Haasteblogini sai ensin positiivista palautetta siitä, että nyt löytyy kaikki tarvittava selkeästi, mutta sitten alkoi se negatiivinen tulva taas alusta. Sininen sammakko on liian vaikea ja sen takia ei osallistuta. Teemat ovat liian vaikeita. haaste ilmestyy liian usein (kerran kuussa!), säännöissä on tulkinnan varaa,... Huoh. Ja minä korjaan ja muutan ja teen uudistuksia...



Nyt jo tovin aikaa säännöt ovat olleet OHJEITA! Olen pyytänyt, että lukekaa ne ohjeet! Selkeät, erotellut ohjeet jokaista yksityiskohtaa silmällä pitäen. Ihan niiden palautteiden ansiosta muokattu ja laitettu. Hyvin helppotajuiset: Tee teeman mukainen työ. Kirjoita linkin kera osallistuvasi Inspis-haasteeseen, linkitä se sivu kyseiseen haasteeseen yhteystietosi mukaan laittaen. Osallistu vain yhdellä ja vain tähän haasteeseen.
silti, vaikka tässä ne ovat periaatteessa tärkeimmät, saan kerta toisensa jälkeen olla sanomassa, että sori, linkitys unohtui. Hei, et voi osallistua muihin haasteisiin, voisitko lisätä nimimerkkisi ja voisitko laittaa kommenttia kommenttilaatikkoon osallistumisestasi, vain yksi työ, kiitos... Tämä on ihan joka haasteessa sama juttu! annan mahdollisuuden korjata virheensä ja ihan kauniisti sanoen. Kerron, että virheitä sattuu ja maailma ei niihin kaadu. Pääset mukaan, kunhan laitat tuon ja tuon oikein. En nipota, en ole julma, en diskaa ennenkuin annan uuden mahdollisuuden, kuuntelen ja autan...

Otin DT:t mukaan, koska täten en enää itse keksisi teemoja ja saataisiin sitä toivottua erilaisuutta aiheisiinkin. DT:iden hommaaminen toki teettää lisää töitä minulle. Kyselen joka kuukausi, tuletko sinä, entä sinä, onko halukkaita. Sen jälkeen alan selvittää teemaa ja kerron sen sille ja tuolle, jotka ovat DT:nä kanssani. Selvittelen, tuleeko teema ajoissa ja keneltä. Miten ne yhdistellään. sitten sovitaan aikataulu ja koska harvoin aikataulu pitää, joudun huhuilemaan valokuvia töistä, jotta saisin ne ajoissa itselleni. Palkitsin DT:t aiemmin, joten taas meni rahaa, vähän kerrallaan, mutta koska olen vähävarainen, niin... Lopetin DT-palkitsemiset ja päädyin kerta-arvontoihin.

Nyt siis huhuilen DT:t, järjestelen teemat, huhuilen valokuvat ajoissa, huhuilen sponsoreille, teen haasteet, arvon palkinnot, kunhan ensin olen diskannut ne, jotka eivät pyynnöistä ja neuvoista huolimatta ole toimineet ohjeiden mukaisesti, kommentoin jokaikisen osallistujan työn, joita tänä päivänä on 20-30 kpl! toimitan osoitetiedot sponsorille... Voin kertoa, ettei haasteen teko tässä mittakaavassa ole mikään hetken juttu ja kunhan nyt nopsaan jotain kirjoitan! Tämä vaatii useamman päivän panostuksen! Itseasiassa sponsoreiden saaminen on yksi suurimmista haasteistani.



Vaikka kuinka yritän olla tarkka, huolellinen ja tehdä hyvää työtä, silti minullekin voi sattua virheitä. Minun kohdallani vaan ne virheet tuomitaan välittömästi ja minut haukutaan ja minua syytetään ja ollaan hyvinkin pettyneitä toimintaani. Ihan sama, onko kyseessä se, että haasteen nimi jos on vaikkapa Syyskuun haaste, sieltä puuttuu päiväys, milloin syyskuun haaste päättyy. Sellaisestakin saan sapiskaa. Ok, vaikenen ja korjaan päiväyksen loppuvaksi syyskuun loppuun. Ilmoitan palautteen antajalle vastauksen, kauniisti ja asiallisesti. Kiitän ja poistun. Jos olen tehnyt vielä isommankin virheen, kuin vain päiväys, niin nettiä pitkin kimppuuni käydään nyrkit pystyssä ja nimitellään, solvataan ja tuodaan esille pettymys ja kiukku. No, onhan se tietysti syystä. Enhän minä saisi virheitä tehdä!  Jos joskus tulee kuitenkin  positiivista palautetta, kyllä se on harvinaista ja kyllä se on niin arvokasta, että ette uskokkaan!

Eilen oli sinänsä erikoinen päivä, että sain sekä negatiivista että positiivista palautetta. Ensin itkin pettymystä ja sitä koko syytöstulvaa, sitten luin toisen viestin ja itkin sitä, kuinka joku voi olla niin ihana ja ymmärtäväinen! Ja minä mietin, miksi teen tätä haastetta, josta on minulle hurjasti työtä ja josta en itse saa yhtään mitään palkintoja koskaan enkä palkkaa enkä yhtään mitään!? Saan vaan haukkuja ja sitä palautetta, kuinka haaste pitäisi tehdä toisenlaiseksi.

Ja hei, palaute on tärkeää ja olen todentotta kuunnellut! Siitä en moiti! Lähinnä se asenne, kuinka asioita esitetään! Se mieltäni on kaivertanut. Rakentavaa palautetta ei saa usein ja se, ettei mikään riitä! Kuinka voisin saada edes kaikille sopivaksi ja mieluisaksi haasteen, kun ihmiset itsekin ovat niin erilaisia?! Osallistuu ken tahtoo ja jos ei tahdo, ei osallistu.


Mutta siis, mitä minä tästä saan?! Miksi jatkaisin enää yhtään päivää?! Miksi vaatisin itseltäni noudattamaan tiettyä aikaa siitä, milloin ON oltava DT:T ja heidän työt ja oma työnikin kaiken lisäksi? Tai sponsorit, ja arvonnat ja uusi haaste valmiina? Miksi nähdä tätä vaivaa?! Pahoittaa mielensä? MITÄ JÄRKEÄ?! Ja etenkin, kun tälaiset migreeni- tai selkä kivut päällä ja haluaisin vaan levätä. Mikä saa minut jatkamaan?!

Miettiä ei tarvitse, vaan vastaus tulee suoraan. Haluan antaa inspiraatioita, iloa ja tekemisen riemua osallistujille! Haluan tuoda esille ihastuttavia kätten taitajia. Haluan antaa blogittomillekin mahdollisuuden päästä näyttämään taitonsa. Olla osana innostavaa yhteisöä. Haluan kokea sitä riemua, mitä luen, kun tulee viesti arvonnan voittajilta. Haluaisin edes joskus, jossakin olla hyvä ja tarpeellinen. Tämä kaikki kumoaa sen, mitä alussa kerroin!

Palautteenne on tärkeää ja sen avulla yritän toimia paremmin tässäkin asiassa, mutta enää en voi jokaista viestiä ottaa niin tarkasti, että muokkaisin ihan uusiksi haasteen. Toivoisin kuitenkin ymmärrystä myös minua kohtaan ja siihen, että todellakin olen vain yksi ainoa ihminen tätä tekemässä ja minullekin sattuu virheitä ja erehdyksiä ja unohduksia ja huonoja päiviä.

Inspiroitukaa!

Vilimarika


Kommentit

Maca sanoi…
Taipuu taipuu, vaan ei taitu! Sitkeyttä tuossa kysytään. Minä sotken vielä soppaa ja ehdotan, että teet lyhyet selkeät säännöt, jotka ovat voimassa niinkauan kuin sanot, vaikka vuosia. Jos ei kelpaa, niin ei sitten. Ei minusta sinun kannata joka ripsaukseen muuttaa juttuasi. Samoin dt:t ja sponsorit useammaksi kuukaudeksi kerrallaan. Jos palkinnon ei tarvitse ylittää 10 euroa, voin toimia sponsorina toistaiseksi. Tee haasteesta sellainen, kuin itse haluat, itsesi näköinen. Se elää, jos on elääkseen.
Maca sanoi…
Tuöli niin pitkä vuodatus, etten muistanut, miksi alunperin tulin blogiisi, eli KIITOS korteista ym!
Tuula sanoi…
suuri menetys olisi jos haasteloppuisi. Pitkä osallistumisaika antaa (sitten kun palaan töihin) jopa minulle mahdollisuuden ennättää osallistua :) - nythän ennätän kyllä... päikkäriaikaan ainakin, tai jos muksut leikkii rauhassa.
Ja en ottanut tätä siis henkilökohtaisesti, vaikka "kirosinkin" ettei nyt ollut aihetta :)
Vaikeakin aihe on hyvä, esim. minulle se vintage, joka on monelle helppo. Pistää edes joskus kokeilemaan.
Joten jos en muista: Kiitos Viltsu kun järjestelet haasteita.
Vilimarika sanoi…
Maca, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, aikaa ja voimia. Ei tätä tekisi, ellei olisi oikeasti intohmoinen askartelija ja jollei haluaisi toisille antaa.
Nyt ne säännöt ovat sellaiset, etten ole kokenut enää tarvetta muokata niitä. silti tulee sitä, että joudun huomauttamaan niistä tai jopa diskaamaan. Harmillista.
Tuo Dt-asia useammalle kuukaudelle voisi ollakin ihan hyvä asia, jos vaan halukkuutta riittää. Sitten jäisi kyllä dt-rinki pois. Pitääpä miettiä ja kysellä halukkuutta. Sitovaa alkaa dt.ksi useammalle kuulle, useampi työ. Katsotaan, mitä tulee.
Palkinnon hinnalla ja koolla ei ole merkitystä, vaan tärkeintä on se ajatus, olisitko iloinen saadessasi itse sellaisen palkinnon?! Minä en mittaa rahassa näitä asioita. Siksi kuka tahansa voikin olla sponsori. Ei vain tuottoa tekevät yritykset.
kiitos Maca! Ja oleppas hyvä atc-postista! Oletin, että olisi jo aikaisemmin tullut, mutta parempi nyt, kuin ei koskaan. :)

Tuula, ei lopu vielä ainakaan. Joskus on vaan sanottava, mitä mielessä pyörii ja purettava itseltä sitä taakkaa.
Kuukausi on ihan toimiva kaikkie kannalta. En viikottain saisi millään kasattua kaikkea. Toisaalta harvemmin ilmestyvä olisi unohdettu hyvin äkkiä.
Juu, et saakkaan ottaa henk.kohtaisesti! :D En nyt tätä hetkeä tarkoittanut aiheella, vaikka siitä mainitsitkin. Otin sen sinultakin lähinnä omana mietteenäsi,kuin moitteena minulle. :)
Tuula sanoi…
Johanna Kurkela voisi sopia tähän hetkeen? "Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en"
Phedra sanoi…
Minustakin on mukavaa osallistui haasteeseen jossa on aikaa rauhassa miettiä eli se kuukausi on sopivan pitkä aika. Muut haasteet kun menevät niin vauhdilla eteenpäin että kun jään miettimään aihetta niin on jo uuden iaka:)
Tsemppiä Viltsu! tee haasteesta oamlaisesi ja jätä huonot kommentit omaan arvoonsa. Jos joku ei osaa lukea sääntöjä niin oma moka!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…