Onnekas olen mä

Huomenta, kaunista! Tiedän, että Vuodatus toimii peruspiirteittäin. Kirjoitus ja lukeminen onnistuu. Mutta kuvat eivät näy, kaikki ainakaan. Siellä näkyy vain muutama kuva. On siis edelleen hankala esitellä koruja, kortteja tai muutakaan kuvallista pelkillä sanoilla. Siksi edelleenkään en ole siirtynyt sinne. Ja mikäs tässä ollessa Bloggerinkaan puolella, kun alkoi niin hyvin muokkautua mieleisekseni tämäkin blogi.

Kotilaiskalle iso kiitos postistasi! Migreenin kourissa ehdotin, että valitsee minulle jonkun atc-kortin chaplinin tilalle, vanhoista, ihan mikä tahansa. Kun kuoren avasin, sieltä putkahti UUSI kameli!
"Erämaan laiva"

Että tykkäsinkö?! TOTTAKAI!
Kuoreen oli sujahtanut myös kaikenlaista ihanaa matskua askarteluun. Pikku pikkuruisia heppoja, joita en ole ennen nähnytkään. Katsotaan, millainen villihevoslauma niistä tulee aikanaan.

Eilen kävimme tutkimassa kätköpurkkimme ja olipas hyvä sattuma, että eilen just menimme, sillä logivihko oli yhtä vaille täynnä! Ei kukaan ollut maininnut siitä, mutta sattuma oli hyvä. Hyvin oli purkki edelleen piilossa ja pientä tuunausta vain vaatii, osittain. Uusi vihko purkkiin ja pois.

Eilen taas laastarikin meni tuhannen rullalle huomaamattani ja saihan sitä ihmetellä, miksi ei mitään oikein kärsi tehdä. Koskee vain kaikki. :S
No, uudet teippaukset ja yö menikin hyvin. Huomaa sen, kun alkaa taas lääkettä imeytyä elimistöön ja keskushermosto puutua. ah, ihanaa! Kivun kanssa eläminen kun ei ole mitään heikkohermoisen touhua.


Siinä rauhassa istuskellessani eilen siis tekasin myös rannekorun. Tuon korun kanssa olikin mukava puuhastella, sillä se oli alunperin kaulakoru ja poistin kuluneet osat, lisäsin uusia osia ja harjoittelinpa helmien häkitystäkin. Samalla opin, tai hoksasin, kuinka rannekorusta saa toimivamman. Lisäsin vaan siihen jatkokappaleen! Ihan sen takia, koska joskus olen kuullut palautetta, ettei rannekoruja voi ostaa,koska ei tiedä sopiiko ne... No, siis mittaamallahan sen koon saa selville, mutta nyt ainakin tämän saa sopimaan kaikki! On vara laittaa lapselle tai isoonkin ranteeseen.
Myytäväksi meni tämäkin! (kysele toki, jos kiinnostaa jokin koruni tai korttini sinua blogissani).

Olen runojakin kirjoitellut ja runovihkoani kasannut. Yllä oleva runo tosin ei ole minun. Siinä vaan kun kirjoittelee puhtaaksi menneisyyden päiväkirjaa, kokoaa muistoja kansien sisään, mieleen putkahtaa muistoja ja ajatuksia.
Sitä yhä vain, vuosien jälkeenkin arvostaa suunnattomasti tätä päivää, elämää ja rakasta ihmistä vierellään. Sitä, että voi hengittää raikasta ilmaa, mennä ulos, käydä kaupassa... Ja sitä, että toinen ottaa syliin kesken päivää ja sanoo, että rakastaa minua! ilman taka-ajatuksia, ilman mielistelyä tai pakkoa, ilman kieroilua tai ilman mitään muitakaan suunnitelmia. Kuinka onnekas olenkaan!

Vili

Kommentit

  1. Tosi kivan kortin olet saanut ja kauniin korun tehnyt! Ihanaa että elämässäsi paistaa nyt aurinko, kivuista ja migreenistä huolimatta. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ja kunhan saan sen runokirjan sivut julkaistua, niin siellä ne sinun goottityttöset sitten ovat. :)
      Lämpöistä kesäpäivää sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari