Oma runoni: Surusilmä-nainen vol.2

Katsoin peiliin ja 

Säpsähdin

Näin itseni ensi kertaa

avoimin silmin. 

Minut, omakuvani,

Jonka tänne asti 

itseltänikin kätkin.

Nuo silmät ja

Katseeni,

Ne kertoivat minulle

Enemmän kuin

arvata saatoin. 

Paljastivat sieluni 

viimeisintä piirtoaan myöten.

Katseeni oli verhottu

Ilon harsovaippaan,

Mutta tuo harso 

Säröili nyt kauttaaltaan.

Repeili tuulessa, kuin

Sateeseen jätetyllä morsiamella konsanaan.

Ja se näky paljasti aivan liikaa.

Näin ensi kertaa salaisuuksieni

kammioihin,

Hyljätyn sydämeni vajonneisiin hautoihin, 

Päiväkirjojeni rypistetyille sivuille, 

Surusilmieni pohjalle.

Menetettyjä toiveita rakkaudesta,

Hiljaisia rukouksia sydänsuruissa,

turhia odotuksia, pettymystä.

Pulaa kosketuksista,

Kuumista huulista kaikkialla kehollani, ihollani.

Kaipuuta toisen ihmisen iholle,

Surusilmieni haavekuvia,

Jotka eivät toteutuisi tässä 

Inkarnaatiossa. 

Jos tulevassakaan...

Kyyneleet valuivat poskilleni

Enkä nähnyt enää selvästi.

"Pah, minäkö muka kaunis!

Kaikkea sitä edes kuvittelin!

Naiivi raajarikko".

Kaikkea vielä, 

ryppyineni

Ja roikkuvine lihoineni.

Kenelle muka kelpaisin,

Kun itsellenikään en

Kelvannut.

Kuvittelin vain liikoja 

Kevään tehdessä kepposia

Rakkauden nälkäisille sieluille. 

Minullekin, 

Pyörätuolissa istuvalle invalidille. 

Käperryin vuoteelleni sikiöasentoon 

Ja halasin tyynyä, 

jota kerran olit sinäkin halannut. 

Kuvittelin tuntevani yhä siinä tuoksusi ja lämpösi, 

Vaikka itsepetostahan se oli. 

Mutta minä niin kaipasin sinua siinä hetkessä. 

Kaipasin katseesi kertomia lupauksia,

Lihaksikasta syliäsi, 

Käsivarsiesi turvaa ympärilläni.

Vielä kerran kuitenkin 

haluaisin tuntea kosketuksesi.

Edes yhden kerran.

En saanut lupaa silloin

anella sinua  jäämään, 

En ottamaan mukaasi.

Joten suljen nyt silmäni ja 

kuvittelen kaiken,

Kaiken, 

josta unelmoimme kerran 

Kumpikin. 

Hyväilin poskeani, 

Kaulaani,

Niinkuin sinä olisit siinä, vierelläni.

Annoin käteni liukua decolteelta rinnalleni.

Tuolle himosta kohoilevalle kukkulalle, 

jota kruunasi rakkauden tähti. 

Toinen käteni hamusi nälkäisenä 

pitkät suortuvani nyrkkiin ja 

veti päätäni taakse kovin ottein.

Voi kunpa joku suutelisi kaulaani

Nyt... 

Voihkaisu karkasi huuliltani. 

Huokasin syvään ja 

puristin pehmeää suloani rajusti. 

Suustani pääsi  toinenkin voihkaisu 

ja alaselkäni kaartui syvään ylöspäin

reisieni avautuessa,

kuin vastaanottava portti

Sotaan marssiville sotilaille.

Halusin nyt ja heti, 

Rajusti ja silti hellästi. 

Halusin tuntea kipua ja

Vahvoja otteita

Halusin herkkää hyväilyä

Halusin pitkittää nautinnollisen hetkeni, 

Halusin ajatella sinua kauemmin,

Halusin koskettaa sisintäni,

Halusin...

Sormeni löysivät tiensä 

kadotukseen,

Uppoavaan suon mättääseen.

Sinne, missä katkerien karpaloiden tilalla kasvaa makea, pieni luumarja. 

Suloinen synnin marja...

Vapisin kauttaaltaan nautinnon kouristellessa kehoani.

Valitin ja vaikeroin nimeäsi,

Vaikka tiesin, ettet kuulisi.

Et edes tahtoisi kuulla mitään,

mitä tulivuoren purkaus sai aikaan

Laavan valuessa reisiäni pitkin

Polttavan kuumana ja 

tappavana.

En kelvannut sinulle

En kelpaisi kenellekään.

Ilo ja nautinto muuttuivat 

katkeran suloiseen nauruun

Pettymykseen,

Tyhjyyden tunteeseen.

Tuhahdin ääneen:

"Elämäni rakkaus; -oma käteni".

Padot avautuivat ja 

itkin karvaan makuista itkua

Huusin ääneen tyynyä vasten,

Kunnes olin aivan turta ja tyhjä.

Niiskutin vielä hetken

ennenkuin nukahdin syvään uneen

Tyynyäsi halaten.

Minä, surusilmäinen nainen. 

-Viltsumari-

Copyright 

Kuva on AI-kuva minusta.