Oma runoni: Surusilmä-nainen vol.2

Katsoin peiliin ja 
Säpsähdin
Näin itseni ensi kertaa
avoimin silmin. 
Minut, omakuvani,
Jonka tänne asti 
itseltänikin kätkin.

Nuo silmät ja
Katseeni,
Ne kertoivat minulle
Enemmän kuin
arvata saatoin. 
Paljastivat sieluni 
viimeisintä piirtoaan myöten.

Katseeni oli verhottu
Ilon harsovaippaan,
Mutta tuo harso 
Säröili nyt kauttaaltaan.
Repeili tuulessa, kuin
Sateeseen jätetyllä morsiamella konsanaan.
Ja se näky paljasti aivan liikaa.

Näin ensi kertaa salaisuuksieni
kammioihin,
Hyljätyn sydämeni vajonneisiin hautoihin, 
Päiväkirjojeni rypistetyille sivuille, 
Surusilmieni pohjalle.

Menetettyjä toiveita rakkaudesta,
Hiljaisia rukouksia sydänsuruissa,
turhia odotuksia, pettymystä.
Pulaa kosketuksista,
Kuumista huulista kaikkialla kehollani, ihollani.
Kaipuuta toisen ihmisen iholle,
Surusilmieni haavekuvia,
Jotka eivät toteutuisi tässä 
Inkarnaatiossa. 
Jos tulevassakaan...

Kyyneleet valuivat poskilleni
Enkä nähnyt enää selvästi.
"Pah, minäkö muka kaunis!
Kaikkea sitä edes kuvittelin!
Naiivi raajarikko".
Kaikkea vielä, 
ryppyineni
Ja roikkuvine lihoineni.

Kenelle muka kelpaisin,
Kun itsellenikään en
Kelvannut.
Kuvittelin vain liikoja 
Kevään tehdessä kepposia
Rakkauden nälkäisille sieluille. 
Minullekin, 
Pyörätuolissa istuvalle invalidille. 

Käperryin vuoteelleni sikiöasentoon 
Ja halasin tyynyä, 
jota kerran olit sinäkin halannut. 
Kuvittelin tuntevani yhä siinä tuoksusi ja lämpösi, 
Vaikka itsepetostahan se oli. 
Mutta minä niin kaipasin sinua siinä hetkessä. 
Kaipasin katseesi kertomia lupauksia,
Lihaksikasta syliäsi, 
Käsivarsiesi turvaa ympärilläni.

Vielä kerran kuitenkin 
haluaisin tuntea kosketuksesi.
Edes yhden kerran.
En saanut lupaa silloin
anella sinua  jäämään, 
En ottamaan mukaasi.
Joten suljen nyt silmäni ja 
kuvittelen kaiken,
Kaiken, 
josta unelmoimme kerran 
Kumpikin. 

Hyväilin poskeani, 
Kaulaani,
Niinkuin sinä olisit siinä, vierelläni.
Annoin käteni liukua decolteelta rinnalleni.
Tuolle himosta kohoilevalle kukkulalle, 
jota kruunasi rakkauden tähti. 
Toinen käteni hamusi nälkäisenä 
pitkät suortuvani nyrkkiin ja 
veti päätäni taakse kovin ottein.
Voi kunpa joku suutelisi kaulaani
Nyt... 
Voihkaisu karkasi huuliltani. 

Huokasin syvään ja 
puristin pehmeää suloani rajusti. 
Suustani pääsi  toinenkin voihkaisu 
ja alaselkäni kaartui syvään ylöspäin
reisieni avautuessa,
kuin vastaanottava portti
Sotaan marssiville sotilaille.

Halusin nyt ja heti, 
Rajusti ja silti hellästi. 
Halusin tuntea kipua ja
Vahvoja otteita
Halusin herkkää hyväilyä
Halusin pitkittää nautinnollisen hetkeni, 
Halusin ajatella sinua kauemmin,
Halusin koskettaa sisintäni,
Halusin...

Sormeni löysivät tiensä 
kadotukseen,
Uppoavaan suon mättääseen.
Sinne, missä katkerien karpaloiden tilalla kasvaa makea, pieni luumarja. 
Suloinen synnin marja...

Vapisin kauttaaltaan nautinnon kouristellessa kehoani.
Valitin ja vaikeroin nimeäsi,
Vaikka tiesin, ettet kuulisi.
Et edes tahtoisi kuulla mitään,
mitä tulivuoren purkaus sai aikaan
Laavan valuessa reisiäni pitkin
Polttavan kuumana ja 
tappavana.
En kelvannut sinulle
En kelpaisi kenellekään.

Ilo ja nautinto muuttuivat 
katkeran suloiseen nauruun
Pettymykseen,
Tyhjyyden tunteeseen.
Tuhahdin ääneen:
"Elämäni rakkaus; -oma käteni".

Padot avautuivat ja 
itkin karvaan makuista itkua
Huusin ääneen tyynyä vasten,
Kunnes olin aivan turta ja tyhjä.
Niiskutin vielä hetken
ennenkuin nukahdin syvään uneen
Tyynyäsi halaten.

Minä, surusilmäinen nainen. 
-Viltsumari-
Copyright 


Kuva on AI-kuva minusta. 
 

Kommentit

Upeita ovat nämä runosi ja aivan huippuihania nämä kuvasi.
Enkeli, oi, hunajaa sielulleni. KIITOS! Sitä miettii kuitenkin kirjoittaessaan, ovatko ne sitä lukijallekin,mitä haluan kirjoittaa, mitä halutaan lukea, herättääkö tunteita, pysähtyykö joku lukemaan toistekin...
Ihana kuulla, että pidit tästä.