2 runoa: Surusilmä-nainen ja Kaunein rakkauslaulu

Surusilmä-nainen

Hän katsoi suoraan minun silmiini

Kuin tahtoen uppoutua niihin ikiajoiksi.

Alkuun silmissä oli toivon pilkahdus ja kiihko,

Mutta nopeasti ne muuttuivan surusilmiksi.

Tummaakin tummemmiksi kristallimeriksi,

joiden tuskaan hukkuisi kuka tahansa merenkävijä,

joka niihin lankeaisi.

Hän itse ensimmäiseksi, 

omaan tuskaansa. 

Laastariksi en tahtonut alkaa.

En korjaamaan hänen sydämensä suruja nyt,

kun hän tarvitsi ainoastaan kuulijaa,

eikä lakanoihin kiihkosta värisevää lohduttajaa.

Mutta hän olisi tahtonut suudella minua ja hän sanoi minua kauniiksi.

Kauniiksi...

mitä se tarkoitti?

En ollut kuullut noita sanoja ikuisuuksiin.

Ja miksi olisin!?

Olinhan vain varjo menneisyydestä.

Pystyyn kuoleva kelo.

Raajarikko. 

Mutta silti olin kuin janoinen eläin,

Anovana siinä hänen edessään,

Toiveikas,

Halukas kuulemaan ja

saamaan enemmän.

Sieluni vaikeroi ja

minun teki mieleni huutaa se kiihkon palo ääneen.

Minun teki mieleni kerjätä hänen kosketustaan,

Yhteen sulautumisen ja laukeamisen riemuhuutoa.

Tai edes syliä hetkellisesti.

Halausta.

Olla vaan.

Vaipua siihen hetkeen ja

olla ihan hiljaa kuunnellen hänen levottoman sydämensä pamppailua.

Hengitystä,

mikä kieli niin paljosta. 

Lupauksista,

tulevasta.

Tuntemaan edes hetkellinen ihmiskehon lämpö,

Olla Nainen.

Nainen! Hyvä tavaton!!

Mutta minun täytyi salata se kaikki.

Tiesin, etten selviytyisi läheisyydestäsi kunniallisesti.

Minun täytyi hillitä itse itseni, 

samoin, 

kuin hänkin teki puolestani.

Hän suojeli minua tietoisesti

Itseltään. 

Niin kaunis, haavoitettu, surusilmä-naiseni.

-Viltsumari-

Copyright 

Kaunein rakkauslaulu 

Hikikarpalot kimaltelivat vartaloidemme vielä nytkähdellessä nautinnon aaltoliikkeestä valkoisilla lakanoilla

kuin tanssien maailmankaikkeuden kauneimman rakkauslaulun yhä soidessa taustalla.

Huulemme kaartuivat hymyyn, tiesimme kumpikin sen, 

vaikka silmämme olivatkin yhä suljettuina.

Päästit hiljaisen nautinnollisen ynähdyksen ja tartuin käteesi kuin nyökytellen, vaikkei ollutkaan ilmaan heitettyjä sanoja.

Oli vain me kaksi eikä mitään muuta.

Ja sielumme yhtyivät toisiinsa yhdistäen meidät yhdeksi kokonaisuudeksi tässä universumissa.

-Viltsumari-

Copyright