Satu Pääsiäispupusta

Pääsiäinen oli ja meni, samoin kuin Vappukin. Mutta tarinoiden aika ei vanhene koskaan. Niinpä tänään kerron lyhyen sadun Pääsiäis pupusta. 


Portin takaa kuului kummallista pupellusta. Niinpä pieni kulkukissa päätti kurkistaa aidan raosta, mistä tuo merkillinen ääni tuli. 


Kulkukissa Kuja Kattinen jähmettyi niille sijoilleen. Jokin omituisen näköinen olento rapsutti leukaansa takajalallaan, kuten hänkin tekisi, mutta tällä olennolla ei ollut kummonen häntä ja korvat olivat pitkät kuin mitkä. Mikä oli tuo eläin!? 


Kuja Kattinen horjahti siinä kurkotellessaan kahden takatassun varassa aidan rakoa kohti, jolloin tuo pupeltaja seisahtui ja kääntyi tuijottamaan suoraan Kuja Kattista kohti. Sydän oli pakahtua pelosta ja jännityksestä yhtä aikaa! Itseasiassa kummallakin. 


Olento laski korvansa alas ja näytti yllättävänkin hauskalta ja kiltiltä. Lisäksi hän kysyi:

 "ka, vuan kukapa se sinnäe out? Minnäe oun Piäsijäispupu Kanniini Jänölin. Ja tokkiisa se sinnäe kyssyisit jotta mistee oun kotosi ku oun nuinikkaan kommeen, vua herroin sukunimen suanunna. Voen huastoo sinullen ku noinnikkaan lupsakkaalta näätät jotta es-issäen on ollunnunna oekkeen ite Piäsijjäissuaren suurin ja mahtavin jänis. Herra Conejo.
Vua ku ne hollantilaeset mänt piäsiäissuarille 1722, nii siitä alako alamäk. Seuraavan 150 vuojen aekana käv nii immeiskato ku elläenkatokii. Ne pirulaeset tappovat saarelta melekeen kaekki, ja hyö myös toevat mukannaan taateja, joehi mont eristyksissä ollutta mänt kuolemmaan. Siihe aekaan es-issäin sukuloeneent läks koht Suomee. Aekoo on kulunnunna ja nim muuttununna suomalaesempaan suuntaan vua ehä sittee henno savolaesittae ies huastoo. Herrat suattasivattii pahastuva. Nii jotta kukasse sinnäe olitkaan?"


Kuja Kattinen oli kuunnellut murteikasta puheen tulvaa pienet korvat eteen päin kääntyneinä hyvin tarkasti ja hämmästyneenä. Aluksi Kattinen ei edes tajunnut puheen loppuneen ja Jänölinin odottavan vastausta häneltä. Kattinen oli haltioissaan kohtaamisesta. 

Yks kaks hän säpsähti hiljaisuutta ja muisti viimeisen lauseen kysymyksen; - "Kuja Kattinen, Kulkukissa ammatiltani. Elän pyydystäen hiiriä ja rottia ja vihaan talvea ja nälkää. Hieno tarina nimesi takana muuten." 

-"Voe tokkiisa, ka kiitostapakiitosta! Vae jotta kissa se sinnäe out. Nii minnäe arvelinnii , jottet rusakko ou aenakkaa,  niinku minnäe oun. Näläkä lähtöön syömällä. Tiiän par hyvvee kasvisruokapaekkoo jos Herralle sallaatti passovvaa."

Ja passashan se. Jänölin avasi portin ja Kattinen luikahti sisäpihalle.  


Vai pääsiäispupu se sinä olet, kissa ihmetteli ääneen. Mikä se semmonen pääsiäispupu on

Ruokailun lomassa viheriöllä rusakko kertoi pääsiäispupuista kissaystävälleen: 


"Piäsiäespupu ja sen munat tulloovat Saksasta ja siellä tarina kertoop makeennäläkäsistä lapsosista. Pupu joka munniip, oli hedelmällisyyven vertauskuva. Ihka ensimmäenen Piäsiäespupu synty renessanssin aekanna.  Muniva jänöjussukka maenittaan teoksessa ens kertoo 1682. 

Tuo perinne olj tovennäkköesest syntynnynnä kahen hedelmällisyyven vertauskuvan, elj munan ja jäniksen, yhistämisestä. Monissa kulttuureissa piäsiäesen aekaan vietettiin eskristillisellä ajalla hedelmällisyyven juhloo.

Alun perin pupu muni lasten rakentammaan pessään, mutta nykyvvään se piilottaap munasa laste ehittäväks."


Voi kuinka mielenkiintoista, kissa ihasteli tarinaa. Uudet ystävykset sopivat tapaavansa pian uudestaan ja niin heistä tuli ihka oikeat ystävät. Ystävyydellä ei ole rajoja. 

Seuraavalla kerralla he aikovat mennä ihkaoikeille teekutsuille Lintusen perheen luo. Harakka-äiti oli kutsunut heidät jo erikseen aiemmin, joten jo vain tämä sopisi nyt. 


Pieni kissa meni nukkumaan pesäkoloonsa, samoin Jänölin omaansa. Kumpikin näki unta toisistaan ja mahdollisista uusista seikkailuista. 

Paljastus: Teekutsuilla Lintusen rouva tarjosi kaksikolle  ihania leivoksia ja kukkais teetä. Nam. 


Saatesanat; satu on itseni keksimä ja fiktiivinen. 

Kommentit

Ihana tarina. Noinko myö viännetään tätä murretta. Oli ihan vaikkeeta ymmärttee lukemaansa vaekka puhetta kyllä piisovvaa. Ihanat ysyävykset ja tokkiisa ystävvyydellä ei ole rajoja
Enkulj, Iso kiitos. Niin, eikö olekin haastavaa lukea kun kunnolla väännetään. Hih. Etenkin, kun sinulla se on karjalaisittain, minulla savolaisittain. Kivaa iltaa sinulle.
Oli kyllä ihana tarina :)