PERJANTAIN PYSÄKKI: After the divorce -eron jälkeen osa 2, Etkö muka rakasta minua enää?
Minun piti kirjoittaa tarina-torstain jatkista, mutta unohdin sen täysin!! Yritetään uudelleen. Tällä kertaa perjantain pysäkkinä, sillä perjantaina monella alkaa vapaat, on aikaa huilata ja hengähtää tarinoiden äärellä eikä kaikkia odota juhliminen. Tässä toinen osa jatkista. Ole hyvä.
"Minulla oli lasi skumppaa, halvinta, juomatta. Jos kerrankin raaskin ostaa niin kallista juomaa itselleni, aion myös juoda sen loppuun asti.
Vielä 2 kuukautta sitten olin ollut onnellisesti naimisissa. Luulin niin ainakin. Vasta nyt huomaan, kuinka eron merkit olivat olleet ilmassa jo pitemmän aikaa. Hänen ylityöt, yhä pitempään kestäneet ruuhkat kaupoissa, yhä vähemmän minun huomioimistani ja enemmän minut pois työntämistä sylistä, läheltä, elämästä. Syitä oli monia migreenistä väsymykseen ja stressistä väkisin aiheutettuihin riitoihin. Minä olin vain niin naiivi ja sokea. Ja kun hän vihdoin kertoi haluavansa erota, olin murskattu vain yhdellä sanalla; "En". Kysymys lie selvä: "Etkö muka rakasta minua enää??? "
"Minulla oli lasi skumppaa, halvinta, juomatta. Jos kerrankin raaskin ostaa niin kallista juomaa itselleni, aion myös juoda sen loppuun asti.
Vielä 2 kuukautta sitten olin ollut onnellisesti naimisissa. Luulin niin ainakin. Vasta nyt huomaan, kuinka eron merkit olivat olleet ilmassa jo pitemmän aikaa. Hänen ylityöt, yhä pitempään kestäneet ruuhkat kaupoissa, yhä vähemmän minun huomioimistani ja enemmän minut pois työntämistä sylistä, läheltä, elämästä. Syitä oli monia migreenistä väsymykseen ja stressistä väkisin aiheutettuihin riitoihin. Minä olin vain niin naiivi ja sokea. Ja kun hän vihdoin kertoi haluavansa erota, olin murskattu vain yhdellä sanalla; "En". Kysymys lie selvä: "Etkö muka rakasta minua enää??? "
Kommentit
Lukijoiden toiveesta tarinoita kirjoittelen.