PERJANTAIN.PYSÄKKI: Lumoava jatkotarina: After the divorce -Eron jälkeen, Aloitusjakso
Minun piti kirjoittaa tarina-torstain jatkista, mutta unohdin sen täysin!! Yritetään uudelleen. Tällä kertaa perjantain pysäkkinä, sillä perjantaina monella alkaa vapaat, on aikaa huilata ja hengähtää tarinoiden äärellä eikä kaikkia odota juhliminen. Tässä eka osa uudelleen.
Otsikko kertoo sen kaiken. Tämä tarina jatkuu joka perjantai siitä, mihin se jäi, ja loppuu sinä perjantaina, kun tarina tulee päätökseen. Tarina on fiktiivinen.
" Istun hienon trendikahvilan nurkkapöydän äärellä ja katselen ulos ikkunasta. Niin kiireiset kuin matelevatkin ihmiset kulkevat vesisateessa määränpäähänsä katua tallaten. En voi olla vertaamatta heitä tumma-asuisiin muurahaisiin, jotka kiiruhtavat polkua pitkin määrätietoisesti toisiaan kuitenkaan polkematta kannoille.
Joskus ihmettelen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset törmää toisiinsa, jos vaikkapa edessä kulkeva pysähtyy äkisti. Siinä olisi hurjaan ketjureaktioon ainekset, mutta ei. Jokin vaisto saa heidät liikkumaan juuri samaan tahtiin, nostamaan pään kännykästä juuri oikealla hetkellä ja väistämään ryhmänä ilman törmäämistä.
Ja minä siinä ruostetta keräävän vanhan metallijalkaisen pöydän nurkassa upeimmassa mekossani, jonka vaatekaapistani löysin. Istun ja tuijotan ulos. Säälittävää sekin. Kukaan ei tervehdi minua tarjoilijan pakotettua kohteliasta tervehdystä lukuun ottamatta.
Yritän näyttää siltä, kuin juhlisin jotain yksin, mutta jo 5 minuutin ajan kestäneen epätoivoisen tekohymyn jälkeen luovutan ja lyhistyn kasaan roikottaen olkapäitäni eteen ja nojaten päätäni käsiin pöytää vasten. Ei tästä tule mitään. Voin ihan yhtälailla lähteä.
Teksti ja kuvat: Viltsumari
Otsikko kertoo sen kaiken. Tämä tarina jatkuu joka perjantai siitä, mihin se jäi, ja loppuu sinä perjantaina, kun tarina tulee päätökseen. Tarina on fiktiivinen.
" Istun hienon trendikahvilan nurkkapöydän äärellä ja katselen ulos ikkunasta. Niin kiireiset kuin matelevatkin ihmiset kulkevat vesisateessa määränpäähänsä katua tallaten. En voi olla vertaamatta heitä tumma-asuisiin muurahaisiin, jotka kiiruhtavat polkua pitkin määrätietoisesti toisiaan kuitenkaan polkematta kannoille.
Joskus ihmettelen, miten on mahdollista, etteivät ihmiset törmää toisiinsa, jos vaikkapa edessä kulkeva pysähtyy äkisti. Siinä olisi hurjaan ketjureaktioon ainekset, mutta ei. Jokin vaisto saa heidät liikkumaan juuri samaan tahtiin, nostamaan pään kännykästä juuri oikealla hetkellä ja väistämään ryhmänä ilman törmäämistä.
Ja minä siinä ruostetta keräävän vanhan metallijalkaisen pöydän nurkassa upeimmassa mekossani, jonka vaatekaapistani löysin. Istun ja tuijotan ulos. Säälittävää sekin. Kukaan ei tervehdi minua tarjoilijan pakotettua kohteliasta tervehdystä lukuun ottamatta.
Yritän näyttää siltä, kuin juhlisin jotain yksin, mutta jo 5 minuutin ajan kestäneen epätoivoisen tekohymyn jälkeen luovutan ja lyhistyn kasaan roikottaen olkapäitäni eteen ja nojaten päätäni käsiin pöytää vasten. Ei tästä tule mitään. Voin ihan yhtälailla lähteä.
Kommentit
Yes, I get way too much spam mail.
It is frustrating and effort consuming, because I am seriously ill and that kind of spamming will take my time and my resources.
I will go through each post before publishing them. I ALWAYS report spam to Blogger. In addition, I delete them as spam.
The right readers will have to wait for a reply to the message. Sometimes I accidentally delete the right message. This kind of work is consuming.If nothing else helps, I have to turn on anonymous message blocking.